Syyslomaviikon kuvia

Kalenteriini on joka vuosi merkattuna syysloma, vaikka en tässä vaiheessa vuotta varsinaisesti koskaan lomailekaan. Syyslomaviikolla on kuitenkin mahdollisuus ottaa aina astetta rennommin. En laita herätyskelloa soimaan ja saatan käydä vaikka elokuvateatterin päivänäytöksessä.

Viikko käynnistyi Oulun Toppilansalmessa sijaitsevassa Allin Matalassa, joka historiaa tihkuvana paikkana on yksi tämän hetken ravintolasuosikkejani. Halusin päästä maistamaan paikan perunasalaattia, ja se olikin oikein ihanaa ja juuri sopivan etikkaista.

Viikkoon mahtui useampikin metsälenkki.

Oulun museo on viimein avattu uudistetussa muodossa. Siellä tulee käytyä lähikuukausien aikana varmasti monta kertaa.

Historiallista Pastanjauhantaa

Vuonna 2005 perustettu Pastanjauhantaa-blogi tulee tänään 21 vuoden ikään. Blogi on toiminut minulle ennen kaikkea julkisena ruokapäiväkirjana, mutta samalla olen päässyt seuraamaan myös monia muutoksia ympäröivässä yhteiskunnassa. En olisi blogia perustaessani osannut ajatella, että ruokakulttuuriin tulisi vielä vaikuttamaan koronapandemian kaltainen poikkeustila, joka sulkisi meidät koteihimme leipomaan hapanjuurileipää sekä tilaamaan ruokaostoksia kotiportaille kannettuina.

Blogin tavoitteena oli alun alkaen päästä jakamaan ihmisten kanssa parhaita kotiruokareseptejä sekä jakaa kuvia kokkauksista ja pientä palaa omasta kaurapuuron värisestä arjestani. Kun aloitimme bloggaamisen vuonna 2005, suomalainen ruokablogikenttä oli vasta aluillaan. Valokuvat olivat alkaneet aika vasta tulla blogeihin digikameroiden yleistyttyä ja verkkoyhteyksien kehityttyä.

Ennen sosiaalisen median nykyalustoja blogin kommenttikenttä oli yhteisön sydän. Kommenttilaatikossa käytiin vilkasta keskustelua raaka-aineista, resepteistä ja ruokamuistoista. Lisäksi olemme järjestäneet lukijoille useampia reseptikilpailuja, joiden antia kokkaillaan keittiössämme edelleenkin.

Kommenttilaatikossa syntyneet tuttavuudet siirtyivät nopeasti myös ruudun ulkopuolelle, ja vuosien varrella on tullut koettua lukemattomia blogimiittejä, ravintolakäyntejä ja kesäretkiä muiden ruokabloggaajien kanssa. Yllä oleva kuva on Kuopiosta muutaman vuoden takaiselta ikimuistoiselta illalliselta.

Matkustaminen on näkynyt blogissa vuosien mittaan vahvasti, ja blogiarkistossa on edelleen monia matkapostauksia eri puolilta maailmaa. Japanissa olen viettänyt eniten aikaa, mistä muistona on blogissa edelleen muun muassa kahdeksan vuoden takainen maanjäristysillallinen.

Viime vuosina olen välttänyt lentämistä ja reissannut lentäen ainoastaan työmatkoilla, jotka nekin ovat tosin usein varsin ruokapitoisia. Ensimmäisenä tuli mieleen viiden vuoden takainen Rooma ja sieltä juutalaiskorttelin upea artisokka-ateria.

Viime vuosina ilmastonmuutos, pandemia ja geopoliittiset muutokset ovat nostaneet omavaraisuuden ja kriisinkestävyyden teemat erityisen ajankohtaisiksi – asioiksi, joita tarkastelen nykyään niin tutkimuksessani kuin lautasellanikin. Tutkin tällä hetkellä ruokaturvan historiaa hankkeessa, joka työllistää minua näillä näkymin toukokuun 2027 loppuun asti.

Parinkymmenen vuoden aikana sosiaalisen median alustojen nousu on muuttanut bloggaamisen muotoa. Vuonna 2010 perustetun Instagramin tulo ja myöhemmät sosiaalisen median alustat tekivät ruokakulttuurista kiihtyvällä tahdilla visuaalista ja viraalia, kun uunifetapastan kaltaiset ilmiöt ovat ampaisseet parhaimmillaan jopa maailmanlaajuiseen suosioon. Etsin itsekin nykyään resepti-ideoita enemmän YouTubesta kuin (hyvinkin kattavasta) keittokirjakokoelmastamme. Myös ihmisten välinen ajatustenvaihto on siirtynyt blogien omasta kommenttikentästä somekanaviin.

Onneksi oma blogimme on kuitenkin arkistoineen ja kommenttikenttineen edelleen olemassa. Toivotaan siis, että arkistoon kertyy uusia reseptejä ja ruokamuistoja myös tulevien vuosien aikana.

Asiaa ketsupista

Helsingin Sanomissa julkaistiin heinäkuussa ketsuppivertailu, joka horjutti hetkellisesti omaa maailmankuvaani.

Ikuinen kestosuokkini eli Heinzin ketsuppi löytyi vertailusta vasta sijalta viisi, minkä vuoksi meidän piti (asian vakavuuden huomioon ottaen) päästä itsekin maistamaan kisassa parhaiten sijoittunutta Pirkkaa sekä lasipulloon pakattua Mutti-ketsuppia.

Sijalle neljä sijoittunutta (hieman etikkaiseksi luonnehdittua) Lidlin Kania classic ketsuppia harkitsin myös, mutta se jäi vielä tässä vaiheessa kaupan hyllylle.

Molemmissa ostamistamme uutuustuotteissa oli paljon hyvää. Ne tuntuivat jollain tavalla aidommilta ja kotitekoisemman tuntuisilta kuin teollisen tasalaatuinen Heinz.

Suosikkiani en silti ole valmis vaihtamaan. Tällaisia valintoja ohjaavat näköjään (ainakin omassa tapauksessani) yli kaiken tottumus ja tunneside.

Heinzin ketsuppi säilyttää siis edelleen paikkansa jääkaappimme ovessa.

Kesäloma käyntiin Lapissa

Yksi Oulussa asumisen parhaita puolia on se, että Lappi on niin lähellä. Viime kesänä kävin patikoimassa Pallaksella, ja tänä vuonna pääsin aloittamaan loman Aavasaksan ja Ylläksen maisemissa.

Kohtalaisen paljon aikaa kului jälleen kerran myös ruokapöydän ääressä.

Alla oleva juoma oli maustettu hauskasti gochujangilla:

Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta löytyy monenlaisia retkeilyreittejä. Itse ennätin tällä kertaa tutustua Kesänkijärven sekä Tuomikurun kierroksiin.

Alla näkyvä juustolounas hankittiin Äkäslompolosta Jounin Kaupan juustotiskiltä:

Yllä puolukoiden ynnä muiden höysteiden kanssa tarjoiltu porotartar.

Alla oleva lager-olut on päässyt kuvaan sen takia, että se on tehty Torniossa Lapin Kullan alkuperäisellä reseptillä:

Lapista löytyy myös monia kiinnostavia Museokortti-kohteita. Me piipahdimme tällä kertaa Kittilän puolella sijaitsevassa Palsa-museossa.

Ensi kesänä olisi mahtava päästä pitkästä aikaa vaikka Kilpisjärven maisemiin. Mutta sitä ennen keskitytään tähän käynnissä olevaan kesään.

Juhannuksen mukavat ruokamuistot

Juhannus sujui taas tänä vuonna tutussa mökkiympäristössä ja kaikkein parhaassa seurassa. Mukana oli paljon tuttuja ja tärkeitä makuja (juhannusaaton uudet perunat ovat edelleen oman ruokavuoteni kohokohta).

Perheenjäsenet olivat tuoneet tarjolle kokonaan uusia ruokia ja ruokalajeja, yhtenä esimerkkinä voileipäkakkua koristanut upea punasipulikukka.

Nakkipiilot nauttivat etenkin perheen nuorimman jäsenen vankkumatonta kannatusta:

Aasialaisvaikutteisen grilliruoan kanssa oli tänä vuonna tarjolla kimchiä sekä (siskonpoikieni tekemää) superherkullista perunasalaattia, jonka ohje on otettu Yhteishyvästä:

Aasialainen perunasalaatti

1 kg perunoita (kiinteä lajike)
2 kevätsipulin vartta
1 pieni punasipuli

1/2 ruukkua korianteria

125 g retiisejä

100 g (1 prk) paahdettua valkosipulia & chiliä öljyssä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

1 rkl soijakastiketta

Lisäksi:

kevätsipulia

korianteria

(seesaminsiemeniä)

Pese perunat ja puolita isoimmat. Keitä ne kuorineen kypsiksi suolatussa vedessä (1 tl suolaa/1 l vettä). Valuta vesi ja jäähdytä perunat.

Huuhtele kevätsipuli ja kuori sipuli. Hienonna sipulit ja korianteri. Poista retiisien naatit, pese ja viipaloi retiisit.

Sekoita kaikki salaatin ainekset kulhossa ja nosta tarjoiluastialle. Viimeistele hienonnetulla kevätsipulilla ja korianterilla sekä halutessasi seesaminsiemenillä.

Isosiskoni loihti puolestaan pöytään kikhernetäytteisiä paprikoita, jotka myös herättivät runsaasti ihastusta. Ohje on Kotona-sivustolta:

Täytetyt suippopaprikat grillissä
 
4 (noin 500 g) isoa suippopaprikaa
4 valkosipulinkynttä
½ sitruunan mehu
3 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
1 tlk (380/230 g) kikherneitä suolaliemessä
1 pkt (200 g) fetajuustoa
1 dl emmentaljuustoraastetta
2 rkl oliiviöljyä
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
½ tl suolaa
 
Leikkaa paprikoiden vihreävartinen kantapala irti ja poista siemenet. Säästä kannat. Kuori ja hienonna valkosipulit, purista sitruunanmehu ja hienonna salvianlehdet.
Valuta kikherneet ja laita ne kulhoon. Ota pieni pala fetaa sivuun koristelua varten ja murenna loppu juusto kikherneiden joukkoon. Lisää juustoraaste, valkosipulit, öljy, sitruunanmehu ja mausteet. Soseuta ainekset haarukalla karkeaksi tahnaksi. Lusikoi tahna pursotuspussiin.
Pursota tahna paprikoiden sisään niin, että ne täyttyvät kokonaan. Paina kantapalat kiinni paprikoiden päihin. Voitele paprikat öljyllä ja kääri ne yksittäin folioon.
Kuumenna grilli tai valmista hiillos.
Laita paprikat grilliin keskilämmölle ja kypsennä välillä käännellen noin 10 minuuttia. Grillaa paprikoita vielä suoralla lämmöllä molemmin puolin 5 minuuttia.
Poista foliot, laita paprikat tarjoiluastiaan ja murenna loppu feta annosten pinnalle.

Itse keitin pöytään muun muassa raparperihillokkeen, jonka ohjeen otin Kalevan juhannusruokaehdotelmista:

Raparperihilloke
 
noin 1 l raparperin paloja
0,5 dl vettä
1,5 dl hillosokeria
 
Leikkaa raparperi palasiksi ja mittaa kattilaan veden ja hillosokerin kanssa.
Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Nosta kattila pois levyltä ja anna hillokkeen jäähtyä.

Hillokkeen keittäjille hoksautuksena: hilloke on alkuun aika juoksevaa, mutta se jämäköityy kyllä jääkaapissa. Kalevan ohjeessa hilloketta on laitettu melko tuoreeltaan kakun väliin, mutta minä säilöin sen huolellisesti puhdistettuun lasipurkkiin.

Alla olevassa kuvassa hilloke on yhdistettynä muurinpohjalättyyn, tuoreisiin mansikoihin sekä kauravaniljakastikkeeseen. Maistui mahtavalta juhannuspäivän perinteisen pyöräretken jälkeen:

Muurinpohjalätyistä tuli mieleen, että voisin jonain juhannuksena kirjoittaa tänne juhannusruokien historiasta. Perinteistä pohjoispohjalaista juhannusjuustoakin pääsin taas tänä vuonna maistamaan.

Nälkämaan makuja: ruokaviikonloppu Sotkamossa

Viime viikonloppu kului oululaisten ruokabloggajien perinteisellä kesäretkellä. Tällä kertaa suuntasimme Sotkamoon, joka osoittautuikin ruokien ja juomien aarreaitaksi.

Jauhantapajan asukkaat ovat monen muun oululaisen tavoin sukujuuriltaan osittain kainuulaisia. Lisäksi olen työni puolesta miettinyt viime aikoina vähän myös Nälkämaan ruokahistoriaa, joten oli kyllä kiinnostavaa päästä perehtymään Sotkamon makuihin ja pohtimaan samalla kainuulaista ruokakulttuuria.

Usein ajatuksena on Suomessa matkaillessa se, että kaupunkien ulkopuolella on lähinnä kebab-pizzerioita, mutta tämän kokemuksen perusteella voi sanoa, että herkullista syötävää on kyllä tarjolla, jos tietää, mistä etsiä ja lähtee myös hotelliravintoloiden ulkopuolelle.

Ensimmäisenä iltana ruokailimme tosin Vuokatissa ketjuhotellimme Kippo-ravintolassa, jossa sain lautaselleni muun muassa peltopyytä. Jälkiruokana oli lakkahillon kanssa tarjoiltua juustoleipää (eikä leipäjuustoa, kuten alkuun epähuomiossa asian muotoilin).

Ennen ravintolailtaa etkoiltiin Kokkipottilan residenssissä, jossa tarjolla oli eri tavoin säilöttyjä yltiöherkullisia pikkukaloja tarjoiltuna yhtä herkullisen leivän kanssa.

Lauantaihin mahtui ällistyttävä määrä yllättäviä käyntikohteita sekä runsaasti ruokajutustelua ja ylihyviä makuja.

Naapurinvaaran vanhalla kansakoululla järjestetyssä Rakennusperinnepäivässä oli kiinnostavia työnäytöksiä (etenkin punamullan keitto kiinnosti) sekä mahdollisuus ostaa ruokatuliaisia. Mukaan lähti muun muassa suomussalmelaisen Roemakka-tilan hunajaa ja varhaisvalkosipulia. Tarkoituksena olisi yhdistää viimeksi mainittua Kajaanista ostamamme Pekka Heikkisen tervaleivän kanssa.

Myös kainuulainen juomapuoli oli reissumme aikana näkyvästi esillä. Yksi kohteista oli Vuokatin Viini, jossa järjestettiin seurueellemme myös pieni viinitasting. Myös tuliaisjuomia lähti mukaan pari kassillista. Juhannuspöytään saadaan tänä vuonna muun muassa Vuokatin maisemissa valmistunutta mansikkakuohua sekä houkuttelevia limppareita.

Sotkamon torin ruokatarjonta oli myös ällistyttävän herkullinen. Vastikään avatusta Kekri-ravintolakojusta tilaamamme galette (tattarijauhoista valmistettu täytetty ohukainen) oli kuin taideteos. Oma valintamme oli savuporoa, kuusenkerkkäsiirappia ja lakkahilloa sisältävä Arctic:

Torilta löytyi myös herkullista thaimaalaista ruokaa. Alemmassa kuvassa katkarapuja keltaisessa currykastikkeessa:

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli Sotkamon kirjaston nurkalla sijaitseva Kahvila Sallin Kulma. Siellä saimme eteemme Kainuu-lautasen, jossa oli upeita kainuulaisten lähituottajien makuja kiinnostavasti aseteltuna lautaselle. Minulle tuli yllätyksenä, että esimerkiksi palvattu lampaanliha voi olla monelle kainuulaiselle keskeinen kotiseudun tuote.

Sommittelu oli ammentanut ideoita kainuulaisesta luonnosta sekä Veikko Huovisen tuotannosta. Paikallisia makuja riitti oikeassa alareunassa näkyvään juustoleipään asti:

Sallin Kulmasta oli mahdollisuus ostaa myös lähiseudun ruokatuotteita. Myynnissä oli muun muassa Teehuone Tsaikan teetä.

Sotkamosta löytyy myös Kainuun ainoa panimo: kyseessä oli Haapalan panimo, jonka yhteydessä olisi voinut mainiosti myös yöpyä.

Panimoravintolan puolella saimme eteemme alla näkyvän maistelulaudan, jossa panimon tuotteita oli paritettu muun muassa voilla päällystetyn rönttösen sekä BBQ-possun kaveriksi. (Maistelulauta saatiin ravintolalta maksutta.)

Oma suosikkiolueni oli Pohjolan Pirskahdus Vadelma & Kataja Gose, jota oli tietenkin ostettava (muutaman muun tuotteen ohella) mukaankin. Pääruokana pääsin nauttimaan Sapsojärven kuhaa.

Kainuuta voi lämpimästi suositella ruokapitoisen kesäretken kohteeksi, etenkin kun joka paikassa oli vielä harvinaisen sydämellisiä ihmisiä. Kuhmossa järjestetään heinäkuun alussa myös rönttösen rypytyksen MM-kisa.

Lämmin mortadellaleipä

Yksi maailman parhaista asioista on se, kun joskus viikonloppuaamuna saa eteensä kotitekoisen marjasmoothien ja pannulla paistetun täytetyn voileivän. Tällä kertaa leivän väliin tuli juustoa ja mortadellaa:

Anthony Bourdainin mortadellaleipä

 

mortadellaa, hyvin ohuina viipaleina

(provolone)juustoa

hapanjuuri- tai briossisämpylä

majoneesia

Dijon-sinappia

öljyä paistamiseen

 

Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Jaa mortadella kolmeen pieneen pinoon ja laskosta viipaleet löyhästi, jotta väliin jää ilmaa. Lisää pannulle hieman öljyä ja paista mortadellapinot rapeiksi ja ruskistuneiksi. Lisää provoloneviipaleet mortadellan päälle ja anna juuston sulaa. (netistä löytyy paistovaiheeseen tarkempia ohjevideoita)

Paahda halkaistu sämpylä samassa pannussa kullanruskeaksi. Levitä majoneesi sämpylän alaosaan ja Dijon-sinappi yläosaan. Nosta mortadella–provolonepino sämpylän väliin, sulje sandwich ja tarjoile heti.

Vauhdikkaan pulun paluu

Pitkästä aikaa Sapporossa! Työarki on asettunut parissa päivässä uomiinsa.

Line on asennettu puhelimeen, tofu on vakiinnuttanut paikkansa ruokalistalla ja ruokajuomana menee sujuvasti vihreää teetä.

Vaikka olen ollut täällä vasta pari päivää, olen ennättänyt käydä tietenkin kylvyssä, tulla tutuksi lähikonbinin (ja erityisesti sen kahvihyllyn kanssa) sekä syödä litrakaupalla misokeittoa.

Lisäksi opin, että inarisushiakin on mahdollista tehdä itse.

Vapaa-aikaa ei ole vielä liiemmin mahtunut ohjelmaan, mutta kyllä senkin aika vielä koittaa. Kirsikankukista ei taida olla vielä tässä vaiheessa tietoakaan, kun ollaan niin pohjoisessa.