tiistaina, tammikuuta 05, 2021

Arroz con pollo



Tällä ruokakokeilulla on hieman tavallisesta poikkeava tausta: nimittäin kieltenopiskeluappi Duolingon ravintola-aiheisissa espanja-tehtävissä toistui arroz con pollo -niminen ruokalaji niin monta kertaa, että sitä oli lopulta ihan pakko kokeilla itsekin. Kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen latinomaiden perus- tai lohturuoka, jota sekä laitetaan kotona että syödään ravintoloissa yleisesti.



Kävin läpi muutamia netistä löytämiäni reseptejä ja perusidealtaan arroz con pollo vaikutti olevan yksinkertainen yhden kattilan ruoka: ruskistetaan padassa tai kattilassa kananpaloja, maustetaan vähän, lisätään riisiä ja lientä ja haudutellaan lopulta riisi kypsäksi.


Meidän arroz con pollomme oli oikein herkullista! Kanan kanssa samassa kattilassa hautuessaan riisi oli imenyt itseensä reilusti makua ja kokonaisuus oli oikein mehevä ja maukas. Tämä resepti alkuperäisessä muodossaan löytyy täältä. Raaka-aineiden määrien kanssa ei tarvitse olla kamalan tarkka, vaan voit käyttää vähän sitä, mitä kaapista löytyy.


Arroz con pollo (Riisiä ja kanaa)

4 kanankoipea tai muuta mielellään luullista kananpalaa

1 iso lasillinen riisiä

ruohosipulia

puolikas tai vaikka kokonainenkin punainen paprika

2,5 lasillista kanalientä (sama lasi, jolla mittasit riisin)

1 dl olutta (vaalea peruslager)

200 g pakasteherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl kurkumaa (tai hiukan sahramia)

suolaa

pippuria


Mausta kananpalat suolalla ja pippurilla ja ruskista ne kattilassa tai padassa oliiviöljyssä melko korkealla lämmöllä. Kääntele kananpaloja, jotta ne ruskistuvat mukavasti joka puolelta.


Pilko kananpalojen paistuessa paprika pienehköiksi suupaloiksi ja silppua ruohosipuli. Lisää ne kattilaan, kun kana on kullanruskeaa. Paista muutaman minuutin ajan, laske lämpöä ja hauduttele vielä viitisen minuuttia.


Kaada sekaan olut ja kun se lakkaa vaahtoamasta, lisää kurkuma, herneet ja kanaliemi. Kun liemi kiehuu, lisätään riisi ja odotetaan taas, että keitos kiehuu. Laske sitten lämpöä miedoksi ja hauduttele kannen alla 18–20 minuuttia. Riisipakkauksen ohjeesta voi saada osviittaa, miten pitkään riisiä kannattaa haudutella.


Kun ruoan ottaa lopuksi liedeltä, sen kannattaa antaa vielä vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2020

Jouluruokaa 2020

Kolmen päivän joululepo on takanapäin, ja kylläpä teki taas hyvää. Korona-ajan kokoontumisrajoituksetkaan eivät onneksi juuri haitanneet joulunviettoamme. Olen aina ollut sitä mieltä, että vuoden pimein aika on parasta viettää omassa rauhassaan, kun sen sijaan esimerkiksi juhannusta on mukava viettää vähän isommalla porukalla.

Jouluateriatkin maistuivat ihan erityisen hyvin nyt, kun ennen joulua ei ollut yhtäkään pikkujoulua tai työpaikkaruokalan joululounasta, joilla olisi jo ehtinyt saada liiaksi laatikoita, kinkkua ja rosollia. Alla oleva kuva tapaninpäivän aterialta, joka ei sisältänyt joulupäivästä poiketen alku- tai jälkiruokaa:



Alla olevassa kuvassa puolestaan joulupäivän aamupalaa. Toinen meistä halusi lautaselleen vähän kaikenlaista, kun taas toinen halusi keskittyä Kalapuohin katajasilakkaan sekä sinappisilakkaan (plus yhteen babybel-juustoon):

Jouluruokaa pyrittiin varaamaan taas tänä vuonna aika maltillisesti. Liha- ja Kalakaupasta hankittua kinkkua tosin paistettiin reilusti, mutta tänään siitä tehdään vielä kinkkukiusausta, joka pakataan eväsrasioissa pakasteeseen ja syödään sieltä työpaikkalounaina tulevien viikkojen aikana.

Ruokapöydässä oli kinkun ohella myös muutamia muita lähi- ja pientuottajilta hankittuja tuotteita, kuten erään tuttavan tilalta ostettua perunaa. Sama teema jatkui myös joululahjoissa, jotka sisälsivät Oulun lähiseudulla tuotettua olutta, kaurahiutaleita ja hunajaa sekä Kujalan tilan tervalöökikastiketta.

Lisäksi saimme lahjakortin oululaisen suklaapuodin ChocoSomnian etäsuklaatastingiin.



Joulupäivän jälkiruoan marjat olivat peräisin erityisen läheltä, kun kävin ne viime kesänä vadelma-aikana kotipihan pusikoista keräämässä.

Ylimmässä kuvassa näkyvään vadelmajälkiruokaan tuli pohjalle savoiardi-keksejä, sen päälle vaniljalla maustettua mascarpone-kermavaahtoseosta sekä kahden kermavaahtokerroksen väliin vadelmahilloa, jonka keitin parista desistä vadelmia sekä pienestä määrästä hillosokeria. Kokonaisuuden päälle lusikoin vielä runsaasti kokonaisia vadelmia.

Mutta nyt tietokone kiinni ja vielä vähän jouluruokaa ja -lepoa!

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2020

Sadonkorjuuaika


Vaikka tämä vuosi on ollut sosiaalisesti rajoittunut ja tietenkin muutenkin monessa suhteessa mahdottoman ankea, sadonkorjuuaika on ollut tänä vuonna vuonna harvinaisen antoisa.

Jatkuva kotona oleminen on innostanut kasvattamaan muun muassa chilejä (käytännössä olen taistellut kirvoja vastaan ja todennut jälleen kerran, etten olisi ikinä pärjännyt puutarhurin hommissa).

Onneksi sienten kuivattaminen kasvikuivurilla on onnistunut huomattavasti paremmin. Ruukkupuutarhan yrttisatoa olen säilönyt muun muassa minttujääpaloihin, joita voisi mahdollisesti testata ainakin mojitoihin.

 

Lisäksi olen umpioinut! Kaivoin esiin suvussa kulkeneen säilöttyjen etikkapunajuurien reseptin, jonka ohjeen ajattelin naputella jatkokehittelyjen varalta tänne blogiinkin:

Etikkaliemi punajuurille

 

750 g sokeria

1 l vettä

1/2 l väkiviinaetikkaa

1/2 tl neilikoita

1/2 tl maustepippuria

pala kanelitankoa

(1 tl sinapinsiemeniä)

 

Kiehauta liemi mausteineen (ei kuitenkaan sinapinsiemeniä). Lisää liemen sekaan keitetyt ja kuoritut punajuuret ja anna kiehahtaa kunnolla. Säilö liemineen kuumennettuihin puhtaisiin purkkeihin ja sulje kannet.

torstaina, lokakuuta 01, 2020

Synttärijuhlien nuotioruokaa


Kun blogi pääsee 15 vuoden ikään, pitää tietenkin järjestää pienet juhlat. Korona-aikaan ei tehnyt tietenkään mieli kutsua taloa täyteen vieraita, joten päädyimme juhlistamaan pienellä blogiporukalla pihallamme olevassa grillikodassa.

Iltaa pääsivät viettämään edustajat seuraavista oululaisblogeista: Kokit ja Potit, Kokkeillaan sekä Kärähtäneet. Paikalle saapuneet lajitoverit saivat loihdittua tulen ääressä uskomattoman maukkaan ja monipuolisen ateriakokonaisuuden.

Me olimme harjoitelleet pari päivää aikaisemmin nuotiopopcornien tekemistä takassa (ks. video Instagram-tililtämme). Askartelimme kahdesta terässiivilästä, rautalangasta ja hiilien kohennusraudasta paahtimen, jossa popcornien paukutteleminen onnistui kätevästi ilman voita tai muunlaista rasvaa.

Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tulille kannellinen valurautapata, mutta koska kattilaa kannattaa popcorneja paahdettaessa aina vähän liikutella, tuntui ajatus padasta vähän turhan raskaalta. Lisäetuna läpinäkyvässä (tai reikäisessä) paistoastiassa oli se, että popparit eivät myöskään päässeet kovin helposti palamaan.

Elokuvateattereiden popcorn-koneet toimivat kuulemma vähän samalla periaattella, eli maissinjyvät poksautellaan niissä kuuman ilman avulla.

Poppareiden perään Kokkien ja Pottien Hannele loihti meille yltiöherkulliset bruschetat, jotka syntyivät seuraavasti: Otettiin pöydällä kuivahtanutta juurileipää ja  leikattiin se linkkarilla siivuksi. Paahdettiin oliivöljyllä sivellyt palat nuotiolla ja lusikoitiin päälle hiukan nokkospestoa.


Kärähtäneiden Heidi toi kotakemuihin mahdottoman makoisaa kaalisalaattia sekä nuotiolla grillattavia makkaroita (juustomakkaraa ja ryynäriä).

Kaalisalaatti sisälsi kaalia (eikä kaalta, kuten me sen oululaisina tietenkin kirjoittaisimme), omenan, varsiselleriä, punasipulia + kastikkeessa oli omenaviinietikkaa, oliiviöljyä, valkosipulia, mustapippuria, kuminansiemeniä, suolaa ja sokeria. Sekä korianteria. Kaikkea kuulemma summamutikassa lisättynä.

Samalle lautaselle päästiin lusikoimaan Päivin tekemää paahdettua juuressalaattia sekä valkopapuhummusta. Ohje löytyy Kokkeillaan-blogista.

Seuraavaksi olivat vuorossa vohvelit. Hankimme loppukesästä valurautaisen vohveliraudan, jolla olemme tehneet muutamaan otteeseen vohveleita käyttäen tätä belgialaisten vohvelien ohjetta:


4,2 dl vehnäjauhoja (= 1 3/4 cups)

tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

isoa munaakeltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

4,2 dl vehnäjauhoja (= 1 3/4 cups)

1,2 dl (rypsi)öljyä

 

Sekoita kulhossa jauho, leivinjauhe ja suola.

Erota munien keltuaiset ja valkoiset kahteen eri vatkauskulhoon. Lisää maito ja öljy keltuaiskulhoon. Sekoita mukaan (keskenään sekoitetut) kuivat aineet.

Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi (samaan tapaan kuin esim. marenkeja tehdessä). Sekoita sen jälkeen valkuaisvaahto varovasti toiseen taikinaan.


Valuraudalla saa parhaimmillaan aikaan mahdottoman rapeita vohveleita, mutta nuotiolla paistettaessa hankaluutena saattaa olla epätasainen paistotulos ja usein myös osittainen kärähtäminen.


Meillä on myös puuhella, jolla paistotulos on huomattavasti tasaisempi, mutta oman keittokirjan kirjoittamisessakin kunnostautunut Hannele auttoi meitä määrittämään myös kotaolosuhteisiin sopivaa paistoaikaa. Tuloksena oli, että vohveleita kannattaa paistaa nuotio-olosuhteissa yhteensä kuusi minuuttia (välillä kääntäen) kylmemmällä raudalla. Kuumaksi paahtuneella riitti kolme.

Päivi loihti vielä vaniljajäätelön kaveriksi suklaiset kakut, jotka oli tarkoitus paistaa epäsuoralla tulella, mutta me laitoimme jossain vaiheessa sen verran pökköä pesään, että tuli muuttui osin hyvinkin suoraksi.

Onnistuin sattumalta saamaan valmiista suklaakakuista aivan täydellisen yksilön. Reunoilta juuri sopivaksi paahtunut, ja keskeltä sopivan löysä.


Kun tuuskasimme muutaman tunnin ajan hämärässä ja savuisessa kodassa puiden räiskyessä ja kipinöiden lentäessä, tulin kyllä ajatelleeksi, että ihminen ei ole syyttä suotta kehitellyt sähköä ja siirtynyt sisätiloihin kokkaamaan. Sisätiloissa on mahdollista ottaa myös huomattavasti parempia valokuvia.

Mutta olipahan harvinaisen mieleenpainuva ilta, eikä kukaan kaikeksi onneksi loukannut itseään.

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2020

Pastanjauhantaa 15 vuotta (katso kuvat!)

Pastanjauhantaa täyttää tänään 15 vuotta! Suunnilleen samanikäinen on suomalaisten ruoka- ja reseptiblogien historia ylipäänsä, sillä blogin pitämistä aloitellessamme emme voineet vielä kovinkaan monta lajitoveria blogimme sivupalkkiin linkata.

Alusta asti oli selvää, että bloggaaminen on kestävyyslaji. Ajoittain blogin päivittäminen on jäänyt pahastikin töiden ja muiden kiireiden jalkoihin, mutta kun ottaa tavoitteeksi blogata jotain edes kerran kuussa, ei ruokapäiväkirjan pitäminen pääse koskaan ihan kokonaan hiipumaan.

Alla muutama muisto pitkäksi venyneen matkan varrelta.

Ensimmäisenä blogisyksynä kirjasimme muistiin lähinnä vanhoja suosikkiohjeitamme, mutta lisäksi teimme muun muassa toffeeomenoita:

Blogin alkuvaiheessa, kun ruokaan liittyvä sosiaalinen media oli vielä varsin vähäistä, kokkasimme paljon myös lukijoiden lähettämiä reseptejä.

Tässä perunasalaattia kesältä 2006:

Bloggaaminen tuntui melkein alusta asti hyvin yhteisölliseltä (blogin kommenttilaatikot täyttyivät alkuvuosina nopeasti viesteistä), mutta myös naamatusten tapaamisia alettiin suunnitella varsin nopeasti.

Yksi Suomen ruokabloggaajien ensimmäisistä miiteistä pidettiin Suomenlinnassa elokuussa 2007. Siellä syötiin näköjään muun muassa näin jännittävältä näyttävää juustoa:

Oulun ensimmäinen blogimiitti pidettiin puolestaan omalla pihallamme toukokuussa 2009.

Sitä tapausta juhlistettiin näin hienolla kakulla:


Blogissa on eletty juhlaa ja arkea. Kaikkein ensimmäisinä blogijouluina olin innoissani esimerkiksi timjamisiveltimen käytöstä (nimimerkillä kaikesta sitä on tullut vuosien varrella intoiltuakin):

Ruokaan liittyviä reissuja on tehty vuosien mittaan vaikka kuinka monia.

Erään kerran pääsimme maistamaan Ben Cohenin ja Jerry Greenfieldin kauhomaa jäätelöä Tukholmassa:

Blogin alkuvuosina kävimme ensimmäisen kerran myös Tokiossa. Siihen(kin) matkaan liittyi myös muutamia ruokamokia, joista kaikkia en varmasti ole kehdannut täällä blogissa kertoakaan. Alla olevan kuvan osoittamassa ruokapaikassa taisin jumittua vessaan, jossa odottelin ulospääsyä parin ensimmäisen ruokalajin ajan:


Blogimokia riittää niin ikään vaikka millä mitalla. Vuonna 2010 ihastuimme palavasti Flammenkucheniin, jonka nimen kirjoitin blogissa pieleen siitä huolimatta, että olin kyllä aikoinani opiskellut saksaa koulussa ihan ahkerastikin:

2010-luvun puolella ruoka tuli osaksi palkkatyötäni, mikä näkyi blogin päivitystahdissa, kun pääsin purkamaan palavaa ruokakirjoittamisen intoa myös arkipäivien aikana. Työmaalla olen viettänyt aikaa ruokahistorian tutkimuksen äärellä ja tutkaillut esimerkiksi tällaisia luetteloita:

Blogiruokaakin on toki samaan aikaan tehty, esimerkiksi nämä pretzelit vietiin johonkin Oulun monista blogimiiteistä:

Osa blogimiittien resepteistä on jäänyt näköjään aikomuksista huolimatta kokonaan postaamatta, esimerkiksi nämä muutaman vuoden takaiset ananasvartaat ja tämän kesän pestokierrepullat:

Vuonna 2014 muutimme maalle nykyiseen kotiimme, ja samalla hurahdimme ihan kokonaan hiiligrillaukseen. Yhtenä vuonna grillikesä käynnistettiin jo tammikuun pimeydessä ja pakkasilla:

Kesäaikaan paremmassa valaistuksessa samasta grillistä on saanut näköjään huomattavasti parempia kuvia:

Kaupallisiin yhteistöihin emme ole lähteneet viimeisinä vuosina juuri ollenkaan, mutta SPR:n Oulun osaston kanssa yhteistyössä toteutettuun hävikkiruokahaasteeseen lähdimme kolme vuotta sitten toki ilman muuta mukaan:

Vuonna 2018 asuimme Japanissa, enkä käyttänyt moneen kuukauteen ollenkaan veistä ja haarukkaa. Tässä kuvassa söimme Hokkaidon muotoisella minimunakkaalla koristettua nuudeliannosta baseball-ottelussa, jossa kannatimme tietenkin Hokkaido Nippon-Ham Fightersia:


Japanissa jouduin myös pohtimaan, mitä syödä pahan maanjäristyksen jälkeen, kun sekä sähkön- että vedentulo keskeytyivät ja kauppojenkin hyllyt tyhjenivät nopeasti (onpahan nyt koronavuonna ollut kotivara sitten sitäkin paremmin hallussa):


Suomessa unohtumattomimpia kokemuksia ovat viime vuosina olleet loppuvuonna 2018 toteutettu The Lord of the Rings -maraton ja oululaisella ruokablogiporukalla toteutetut tammikuiset grilliruokakierrokset (nimimerkillä yllättävän monet makkaraperunat on tullut tässä hommassa syötyä):


Monenlaista on viiteentoista vuoteen mahtunut. Pakahduttavia onnenhetkiä, suuria menetyksiä ja suurta surua, mutta onneksi ennen kaikkea runsaasti niitä ihan tavallisia hyviä arkipäiviä, joina päivä alkaa kaurapuurolla ja päättyy pussiteehen.

Monet blogin myötä tutuksi tulleet ruoat ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen. Esimerkiksi vappua juhlistettiin tänä vuonna vanhan kunnon saaristolaisleivän voimin:


Tässä vielä omassa mittapuussamme harvinaislaatuinen kuva, kuukauden ruokahaasteen voittaja huhtikuulta 2009 (#neverforget, kun kerrankin jotain voitettiin):


Kiitos kaikille matkan varrella tutuksi tulleille! Sekä kommenttilaatikon vieraille että kaikille niille, joiden kanssa olemme päässeet samaan ruokapöytään.

PS. Osan niistä yhteisen ruokapöydän antimista olin näköjään jo ehtinyt unohtaa. Pieni blogiarkistojen selailu nosti muistoihin muutaman vuoden takaisten juhlien suklaakakun, johon kaikki vieraat osallistuivat omalla muovailupanoksellaan. Mutakakkukuvaan onkin hyvä päättää tämä muistelutuokio:


maanantaina, syyskuuta 21, 2020

Viikonlopun hotelliyö Oulussa



Vaikka olemme asuneet Oulun kaupungin nykyisellä alueella melkein koko aikuisikämme, ei Oulun keskustassa tule enää nykyään käytyä kovinkaan usein, kun koti on Oulun eteläpuolisella maaseudulla ja työpaikka reilusti keskustan pohjoispuolella. Työmatkabussi toki kulkee keskustan poikki, mutta sitäkään ei näin korona-ajan etätyösuosituksen aikana ole tullut käytettyä käytännössä ollenkaan.

 

Nyt saimme tilaisuuden mennä Oulun keskustaan pitkästä aikaa oikein yöksi, kun Oulun torinrannassa sijaitseva uudistunut Radisson Blu -hotelli kutsui meidät yöpymään sekä testaamaan uutta Bistro MESU -ravintolaa. En ole ikinä ennen ollut yötä missään oululaisessa hotellissa, joten olipa hulppea päästä katselemaan kaupunkia ja Pokkitörmää (=mielestäni monessa suhteessa kaupungin hienointa ja historiallisinta osaa) seitsemännen kerroksen lintuperspektiivistä.



Hotelliyöpymisen ohella pääsimme tietenkin viettämään aikaa myös muualla Oulun keskustassa. Alkuun kävimme vilkaisemassa Oulun uudistunutta kauppahallia, joka sijaitsee hotellista käsin kätevästi torialueen vastakkaisella laidalla. Lisäksi piipahdimme Jumpru-pubin patiolla testaamassa Toppilan olutta, joka on otettu tänä vuonna tuotantoon hiukan uudistetussa muodossa.


 

Sää oli minilomallamme aivan upea: Syysaurinko paistoi ja ruska oli auringossa parhaimmillaan, joten aikaa kannatti ehdottomasti käyttää myös pieneen kävelyretkeen. Patiovierailua seurasi siis geokätköilykierros Oulun torinrannan, Kiikelin ja Pikisaaren mahtavissa merellisissä maisemissa.



Kätköilyn päätyttyä kiiruhdimme valmistautumaan illalliselle, joka sujuikin oikein rattoisasti ystävällisen henkilökunnan huolehtiessa viihtymisestämme. Tarjoilijan suositus meille oli Mestarin syystalven poromenu. En ollut hetkeen syönyt poroa, joten otin ehdotuksen mielelläni vastaan, etenkin kun alku- ja jälkiruokakin kuulostivat harvinaisen houkuttelevilta:

  • Sokerisuolattua lohta ja piparjuurikreemiä + chili-mummonkurkkuja ja murustettua Maalahden limppua
  • Grillattua poronpaistia + tummaa herkkutattikastiketta, paahdettuja juureksia ja timjamiperunakakkua
  • Lakritsi crème brûlée + vadelmasorbettia ja metsämarjoja




Ruoka oli kauttaaltaan mainiota. Hyvistä raaka-aineista hyvin valmistettuja ruokalajeja ilman ylimääräistä kikkailua. Esimerkiksi poro oli paistettu ällistyttävän hyvin (yleensä saan kotioloissa niin huolellisesti paistettua lihaa, että ravintolassa vastaavat annokset tuppaavat usein olemaan jonkinasteisia pettymyksiä).

 

Erityismaininta vielä jälkiruoan kanssa tarjotulle huippuhyvälle haudutetulle teelle!



Kaupunkiviikonlopun viettäminen hotellissa majoittuen on omien kokemusteni mukaan mainio irtiotto normiarjesta, mutta olen aina harmitellut sitä, että viikonloppulomalla hotellissa pitää herätä sunnuntaiaamun aamupalallekin niin aikaisin.


Tällä kertaa ei tarvinnut, koska aamupalaa tarjoiltiin yhteen(!) asti iltapäivällä, joten meillä oli aikaa istua kaikessa rauhassa pöytään tuodun kahvikannun äärellä. Kahvin ohella aamupalatarjoiluun sisältyi pöytään tarjoiltu munakas, jonka täytteeksi valikoin pekonin ohella myös herkkusientä ja sipulia.




Lisäksi hyödynsin erityisen mielelläni tämän pöydän antimia:


Olipas harvinaisen mukava piristys hektiseen syyskuuhun. Samalla pääsimme juhlistamaan piakkoin koittavaa blogin 15-vuotissynttäripäivää näissä tunnelmissa:




Tässä kuvassa olemme itsekin tähyilemässä kohti majapaikkaa:


(Yhteistyössä Radisson Blu Hotel, Oulu. Hotelliyö ja illallinen + lisäksi yhdessä kuvassa esiintyvä Toppilan olut saatu.)




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails