Liityin viime vuonna lukupiiriin, jonka avulla löysin pitkästä aikaa suomenkielisen kaunokirjallisuuden ja vapaa-ajalla lukemisen riemun. Nyt kun ryhdyin vielä vuodenvaihteessa suorittamaan ensimmäistä kertaa
Helmet-lukuhaastetta, kirjoja on kulunut tammikuun aikana aivan valtavalla vauhdilla.
Osan kirjoista olen kuunnellut, koska kuntien yhteinen
E-kirjasto ulottui viimein myös Pohjois-Suomeen, mutta osan olen lukenut perinteisinä paperikirjoina.
Koska kyseessä on kohdallani käänteentekevä asia, päätin säilöä lukuhaasteen myös tänne blogiin myöhemminkin ihailtavaksi. Jotta haaste liittyisi edes jollain tapaa ruokaan, poimin muutamista haastekirjoista mukaan ruokaan liittyviä sitaatteja:
1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio
: Toshikazu Kawaguchi, Ennen kuin kahvi jäähtyy (helmikuu)
"Kahvi rantautui Japaniin Edo-kaudella Tokugawa Tsunayoshin aikaan. Ilmeisesti sen ajan japanilaiset eivät kuitenkaan pitäneet sen mausta eikä sitä juotu nautinnon vuoksi. Ja onhan kahvi kieltämättä pelkkää mustaa, kitkerää vettä, joten ymmärtäähän sen."
2. Fantasiakirja: Terry Pratchett & Neil Gaiman, Hyviä enteitä. Noita Agnes Nutterin tarkat ja huvittavat ennustukset (helmikuu)
"Loppujen lopuksi hän teki samoin kuin kaikki ihmiset, jotka ovat laittaneet yksin aamiaista vieraassa keittiössä, eli tyytyi mustaan ja makeuttamattomaan pikakahviin. Lukuun ottamatta Giovanni Jacopo Casanovaa (1725–1798), kuuluisaa sarjarakastajaa ja kynäilijää, joka paljasti Muistelmiensa 12. osassa, että kuljetti aina mukanaan pientä matkalaukkua, jossa oli »limppu, purkillinen laadukasta pomeranssimarmelaatia, veitsi, haarukka ja pieni lusikka sekoittamiseen, 2 tuoretta munaa huolellisesti pakattuna kehräämättömään villaan, 1 tomaatti eli lemmenomena, pieni paistinpannu, pieni kasari, spriikeitin, raastin, peltipurkillinen italialaistyyppistä suolattua voita ja 2 luuposliinilautasta. Lisäksi palanen hunajakennoa makeuttamaan kahvini ja raikastamaan hengitykseni. Ymmärtäkööt lukijani, mitä haluan sanoa heille kaikille: todellisen herrasmiehen pitäisi aina pystyä nauttimaan aamiaisensa herrasmiehen tapaan, löytää hän itsensä mistä hyvänsä.»"
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
4. Kirjassa valvotaan yöllä
5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle: Douglas Adams, The Hitch Hiker's Guide to the Galaxy (helmikuu)
”Englantia ei ollut enää olemassa. Sen hän tajusi jotenkuten. Hän yritti uudestaan. Amerikkaa ei ollut olemassa, hän mietti. Sitä hän ei jaksanut käsittää. Hän päätti yrittää jälleen jotain pienempää. New York oli tuhottu. Ei mitään vaikutusta. Hän ei ollut koskaan oikeastaan uskonut sen olemassaoloon. Dollari oli vajonnut lopullisesti, hän mietti. Se aiheutti pientä värinää. Kaikki Bogart-elokuvat oli tuhottu ikuisiksi ajoiksi, hän sanoi itselleen, ja se vihlaisi ilkeästi. Eikä maailmankaikkeudessa ollut enää ainuttakaan McDonaldsin hampurilaista.
Hän pyörtyi. Palatessaan tajuihinsa pari sekuntia myöhemmin hän tajusi nyyhkyttävänsä ja huutavansa äitiä.” (lainaus Pekka Markkulan suomennoksesta Linnunradan käsikirja liftareille)
6. Kirjassa on prologi eli esipuhe
7. Hyvän mielen kirja
8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä: Pajtim Statovci, Lehmä synnyttää yöllä (helmikuu)
”(…) isoisäni naurahtaa, minkä jälkeen hän kertoo, että lehmä on hyvä lehmä, että se antaa vuolaasti maitoa, että ilman sitä ei voi elää, ilman sitä ei ole lisukkeeksi juustoa, ei kermaa jossa hauduttaa paprikoita, ei rasvaa josta saada koko päiväksi virtaa, ei makua piiraissa ja padoissa, ja hän kertoo myös, ettei lehmän elämä voisi olla parempaa, ei, ei yhdenkään lehmän, ja minä ihmettelen, miksi isoisäni ei ole antanut lehmälle nimeä, kun se kerran on niin hyvä lehmä ja suo heille kaiken tuon ravinnon ja ilon.”
9. Kirjassa on konflikti: Han Kang, Ihmisen teot
”Eun-sook kyykistyy viereesi ja ottaa hupparinsa taskusta rapisevaan muoviin pakatun vuokaleivoksen ja jogurttipurkin.
‘Seurakunnan naiset jakoivat ruokaa, joten ajattelin, että voin ottaa nämä.’
Et ole edes tajunnut, että sinulla on nälkä. Revit muovin pois ja tunget vuokaleivoksen suuhusi. Eun-sook avaa jogurttipurkin ja ojentaa sen sinulle.
‘Minä jään tähän sinun tilallesi. Voit mennä kotiin vaihtamaan vaatteita. Ei tänne enää tule ketään.’”
10. Kirjassa käydään elokuvissa: Carlos Ruiz Zafón, Tuulen varjo (helmikuu)
”Hetken päästä Veronica Lake astui estradille ja Fermín ponnahti toiseen ulottuvuuteen. Veronica Laken pitäessä taukoa esiintymisestään Fermín ilmoitti käyvänsä aulan makeiskioskilla täydentämässä varastojaan. Kärsittyään nälkää monta kuukautta ystäväni oli kadottanut kohtuudentajunsa, mutta vilkkaan aineenvaihdunnan vuoksi hänen sodanjälkeisille ajoille ominainen nälkäinen ja riutunut olemuksensa ei muuksi muuttunut. Jäin yksin ja tuskin seurasin enää valkokankaan tapahtumia.”
11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla: Laura Kolbe, Kosmos – Ravintola ja perhe 1924–2024
”Orastava kansainvälisyys näkyi 1970-luvulla tarjottavien nimissä. Siianseläkettä alettiin tehdä sevillalaiseen tapaan. Makkarat viittasivat Saksaan ja kiisselin esikuvat tulivat Ranskasta. Perunoita sai skoonelaisittain ja ranskalaisittain, katkarapupaistos tehtiin teneriffalaisittain ja lampaankyljyksiä valmistettiin à la Mexicaine. Pariisin pihvi nousi listoille. Coupe Singapore ja Banaani Wirginia olivat uusia jälkiruokia.”
12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo: Johanna Annola, Valkenee kaukainen ranta
"Luusoppa tuoksui, ruokapöydillä seisovat öljylamput valaisivat hoitolaisten kasvot.
Ikkunan takana mustuus peitti armeliaasti sohjon ja jäiset polut, koko päivänvalolla avautuvan maiseman, jossa märät kuuset keinuivat tuulessa ja rännit syytivät vettä, vaikka oltiin Annan päivässä. Pimeys sai olla, Ulrika ei välittänyt, sillä mustuuden takana ei ollut hänelle enää mitään uutta ja kiehtovaa."
13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa: Volter Kilpi, Alastalon salissa (helmikuu)
”Alastalo silloinkin ensimmäisenä Kihdin takaa sokerilastin toi, toisella olin minä jo jahteineni kölivedessä, Alastalo sanoi, että on mukavampi kaupassa kaksi, otetaan lastiin puoleksi sokuria, puoleksi suolaa kumpikin: jos engelsmanni nappaa toisen, niin toinen livaa ja kummankin riski on pärjätty, jos taas lykästää ja kumpikin englantilaisten nokitse ollaan Kihdillä taaskin, niin siellä lastaamme suolan toiseen ja sokurin toiseen ja seilaamme levossa kotiin, suolajahti edellä lekotellen, sokerijahti takana niemispään varjossa pälyten: (…) Oolannin raumat ja Kapellskärin kurkut me opimme kuin kymmenen omaa sormeamme: monikos muija mantereella mahtoikaan saada kahvikuppinsa makeaksi meidän toimestamme niinä vuosina?”
14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon: György Dragomán, Valkoinen kuningas (suom. Outi Hassi)
”Olisin jo halunnut lopettaa läksyjenluvun, sillä minun teki mieli maistaa kastanjakääretorttua, jonka äiti oli tehnyt minulle syntymäpäiväksi, hän oli onnistunut hankkimaan jostain vispikermaa ja kastanjoita, ja me valmistimme kastanjamassan yhdessä, kaavimme keitetyistä ja halkaistuista kastanjoista sisukset pikkulusikalla, kastanjakääretorttu oli minun ja isän lempijälkiruoka, siitä oli jo yli vuosi kun olimme syöneet sitä, isä oli silloin vielä kotona, kohta saisin maistaa sitä taas, tiesin että kun saisin läksyt tehtyä ottaisimme kääretortun jääkaapista, laittaisimme siihen kynttilät ja juhlisimme kahdestaan syntymäpäivääni, olisin jo halunnut olla valmis, mutta silloin soi ovikello.”
15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon: Julian Sancton, Pimeän ja jään vangit – Belgican matka antarktiseen yöhön (helmikuu)
"Yhtenä iltana, kun argentiinalaiset sotilaat ja vangit olivat täyttämässä Belgican tankkeja lähdevedellä, tutkimusmatkailijat kutsuttiin nauttimaan illallista syrjäseuduista syrjäisimmän paremmissa piireissä. Paikalla olivat Fernandez, Ferrand, kaksi luutnanttia, arvostettu jalkaväen kapteeni, joka oli karkotettu saarelle komentavan upseerinsa murhasta, ja kapteenin lumoava vaimo, joka oli halunnut seurata miestään. Kolmen ruokalajin illallisella tarjottiin lammasta, lammasta ja lammasta. Annokset oli aseteltu eriparisille astioille, jotka oli huonekalujen tavoin pelastettu haaksirikkoutuneista laivoista."
16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo
17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira: Tove Jansson, Kesäkirja (maaliskuu)
”Mappea vietiin kaikkiin viihtyisiin paikkoihin, joista kissa suinkin saattoi pitää – se vain katseli ympärilleen ja meni tiehensä. Se halattiin litteäksi – se sieti sen kohteliaasti ja kömpi tiskikoppaan. Se sai kuulla kiihkeitä uskoutumisia, ja se käänsi keltaisen katseensa pois. Mikään koko maailmassa ei näyttänyt kiinnostavan tätä kissaa paitsi nukkuminen ja syöminen.”
18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa: Nguyễn Phan Quế Mai, Vuorten laulu (maaliskuu)
”Varmistettuaan, että mummi ja minä pärjäisimme, Hạnh-täti lähti luotamme taluttaen pyöräänsä tietä pitkin ja pyyhkien kyyneliään. Mummi oli valvonut myöhään valmistaessaan tädille matkaevästä. Hän oli keittänyt pienen sangollisen riisiä, muotoillut siitä palloja ja ripotellut niiden päälle murskattuja pähkinöitä ja suolaa. En tiedä, mistä mummi oli saanut käsiinsä pähkinöitä; ne olivat yhtä harvinaisia ja arvokkaita kuin kulta.
Katselimme, kun Hạnh-täti polki pois.
’Ole varovainen tyttökulta’, mummi mutisi niin hiljaa, että ainoastaan minä kuulin sen. Hän kohotti huolestuneet kasvonsa taivasta kohti kuin pelkäisi pommien putoavan tyttärensä päälle.”
19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla:
Orhan Pamuk, Lumi
”Kansanteatterin toimihenkilöt olivat panneet soimaan taas saman vanhan musiikkikasetin, jonka avulla yleisön uskottiin ostavan enemmän limonadia ja paahdettuja kikherneitä elokuvan väliajalla: taustalla soi laulu nimeltä Baby come closer, closer to me, jota he olivat kuunnelleet nuorena tyttönä Istanbulissa. Silloin he molemmat olivat halunneet oppia kunnolla englantia; kumpikaan ei ollut onnistunut siinä.”
20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja:
Anu Kolmonen, Taapelitaivas (maaliskuu)
”Kuinka on mahdollista, että äiti on saattanut löytää näin hyvän miehen ja päätyä elämään tällaista onnea, että on mies, joka osaa kaikenlaista, tekee työnsä ja kerran kuussa tulee suoraan palkan jaosta kotiin tilipussin kanssa. Asiat ovat hyvin, kerrassaan mainiosti. Miehen kotipuolesta toimitetaan suolattua lohta niin paljon kuin jaksetaan syödä. Itse kääntämässään maassa äiti kasvattaa pottuja. Pottujen kanssa kun keittää suolalohesta ja talikappaleesta ruskean kastikkeen, niin aina on ruokaa. Ohrajauhojakin kaapissa on vajaa viiden kilon säkki, samoin vehnää ja ryynejä kahdenlaisia, on kauraa ja ruista.”
21. Kirjassa on muusikko: Samuli Putro, Elämäni miehet (helmikuu)
"Lähdettyäni terapeutin luota kävelen lussun talven lammikoita väistellen kahvilaan, joka on samalla kadulla kuin vastaanotto.
Siitä on tullut tapa. Palkitsen itseni siitä, että olen marissut tunnin. Ei, otan takaisin. Palkitsen itseni, koska kerroin asioistani niin avoimesti kuin osasin. Itsensä pilkkaaminen on suosikkilajini, mutta välillä täytyy harrastaa muutakin. Esimerkiksi syömistä.
Tilaan tuoremehun, suodatinkahvin ja lohileivän.
– Se on aika iso, saako sitä puolikkaana?
– Se myydään vain tuollaisenaan, mutta voinhan mä leikata sulle toisen puolen laatikkoon ja mukaan.
Nuori myyjä näyttää hetken aikaa väsyneemmältä kuin minä. Se on paljon sanottu."
22. Kirjassa lomaillaan: Lucy Clarke, The Hike (maaliskuu)
”Hän siemaili kahviaan nauttien sen syvän samettisesta mausta tietäen hyvin, että se olisi viimeinen pressopannulla laitettu kahvi vähään aikaan. Rinkantaskussa oli neljä pussia pikakahvia – yksi kullekin vaellusaamulle. Hän oli googlannut matkakokoisia kahvipannuja, kuvitellut, kuinka romanttista olisi, jos sellainen nököttäisi sihisevällä retkikeittimellä kehyksenään kaunis norjalainen maisema. Hän oli pitänyt mielikuvasta niin paljon, että oli klikannut ”osta”, mutta kun pannu oli saapunut ja hän oli nostanut sen paketista vierassängylle muiden harva se päivä saapuvien hankintojen jatkoksi – kuivapusseja, vedenpitävät päällyshousut, merinovillasukkia, kahden hengen teltta, untuvamakuupussi, kevyt makuualusta, retkikeitin, kaasupullo – hän oli tajunnut, ettei pystyisi perustelemaan itselleen sen tuomaa lisäpainoa.” (lainaus Kristiina Vaaran suomennoksesta Vaellus)
23. Pidät kirjan nimestä: Heli Rantala, Jukka Sarjala, Janne Tunturi, Ulla Ijäs & Heidi Hakkarainen, Kirjojen kaipuu: Kirjakulttuuria 1800-luvun alun Suomessa
”Clarken vierailun aikoihin kirjoja myytiin myös kellarimestari Johan Seipellin puodissa. Se ei ollut puhdas kirjakauppa vaan ensisijaisesti viini- ja herkkukauppana toiminut liike, joka myi vauraammille kaupunkilaisille erilaisia ruokatarvikkeita reininviinistä ostereihin ja eksoottisiin hedelmiin. Herkkupuodin asiakas saattoi ostaa viinin kyytipojaksi vaikkapa romaanin, sillä Seipellin mainostamien kirjojen joukossa oli runsaasti kaunokirjallisuutta.”
24. Kirjassa tehdään laittomuuksia: Freida McFadden, The Coworker (maaliskuu)
"Tänään lounaani on valkoinen. Kyllä, syön yhä mieluiten yksivärisiä aterioita. En osaa selittää, mistä se johtuu. Minusta on vain ikävää syödä esimerkiksi voileipää, joka on enimmäkseen valkoinen, mutta jossa on suuri vihreä salaatinlehti. En minä sellaista syömättä jätä, mutta minusta olisi parempi, että voileipä olisi yksivärinen. Sinä olet ainoa ihminen maailmassa, joka ei ole arvostellut minua sen takia. Muistatko, kuinka toiset lapset yrittivät aina ruiskia ruokalassa lautaselleni sinappia tai ketsuppia pilatakseen annokseni yksivärisyyden?" (lainaus Jussi Tuomas Kiven suomennoksesta Työkaveri)
25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
26. Kirjassa on itse valittu perhe: Christy Lefteri, Aleppon mehiläistarhuri (helmikuu)
"Hän oppi tuntemaan mehiläiset kuin ne olisivat hänen sisaruksiaan, hän tarkkaili niitä ja pani merkille, miten ne puhuivat toisilleen, hän seuraili polkuja syvälle vuoristoon löytääkseen niiden määränpään, ja hän istui puiden varjossa ja katseli, kun mehiläiset keräsivät mettä eukalyptuspuista ja puuvillapensaista ja rosmariinista.
(...) Isoisästä oli hauskaa, kun minä kävin vieraisilla, ja hän viipaloi meille tomaatteja ja kurkkuja kuin olisimme lapsia, kuin minusta olisi tullut heidän perheensä puuttuva palanen. Hänellä oli tapana ottaa pehmeää leipää ja levittää sille voita ja vastikään pesistä kerättyä hunajaa, sitten hän istui seuranamme ja kertoi meille tarinoita omasta lapsuudestaan tai rakkaasta miniästään."
27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla: Agnessa Haikara, Kuka koputtaa ovellesi? Kuolansuomalaisten kohtalo Stalinin vainoissa (helmikuu)
”Lähteestä riippuen joko vuonna 1929 tai 1930 perustettiin suomalainen Pohjantähti-niminen kolhoosi Valkeakiven kylässä. Suomalaiset kaivoivat kilometreittäin kuivatusojia alemmille ja yläpuolisille peltoalueille. Niiltä saatiin hyviä kaali-, punajuuri-, nauris- ja perunasatoja. Lisäksi viljeltiin kauraa ja kasvatettiin kurkkuja, ja kolhoosin isoa lypsykarjaa varten kasvatettiin heinää.”
28. Kirjassa ollaan järvellä
29. Kirjailijan viimeisin teos: Terhi Törmälehto, He ovat suolaa ja valoa
”Tarjoilija tuo Anulle ja miehelle annokset. Molempien lautasella lepää valkoinen kala, kalan päällä on kapriksia ja punaista pippuria. Tarjoilija asettaa pöytään myös pienen astiallisen öljyä ja korin, jossa on viisi palaa vaaleaa, paksukuorista leipää.
– Viisi leipää ja kaksi kalaa, Anu sanoo, naurahtaa.
Mies ei sano mitään. Hän katsoo Anua ilmeettömänä ja odottaa jatkoa.
Anu ymmärtää, että olisi voinut sanoa mitä tahansa. Kaksi tomaattia ja kolmetoista oliivia. Yksi pala juustoa ja viisi lasia vissyä. Mies ei tiedä, mistä hän puhuu.
Kuilu ilmestyy tyhjästä, on varoittamatta taas siinä ja vetää alas.”
30. Kirjassa on häät tai hautajaiset: Ann Napolitano, Kaunokaisia (helmikuu)
”Oli Emelinen ruuanlaittovuoro, mikä tarkoitti pakastettuja valmisaterioita. Vieras pääsi valitsemaan oman annoksensa ensin: William valitsi kalkkunaa ja sai sen muovitarjottimella, jossa oli erilliset lokerot perunamuussille, herneille ja karpalokastikkeelle. Julian perheenjäsenet valitsivat sitten välinpitämättömästi omansa ja alkoivat syödä. Emeline oli myös paistanut voisarvia putkiloon pakatusta valmistaikinasta. Ne saivat suotuisamman vastaanoton ja katosivat kymmenessä minuutissa.”
31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä: Katariina Vuori, Parasta ennen (maaliskuu)
”Armi arveli maanomistajan olevan niitä, jotka viikonloppuaamuisin heräsivät kuudelta juomaan kahvia ja syömään graavilohirieskaa, ja jotka ennen puolisia katsoivat Ylen kanavilta luonto- ja historiaohjelmia.
Vaikka saattoihan olla, että muumiovainajia puitiin paikallisen Esson sivistyslautakunnassa. Armi oli opiskellut sivuaineena kulttuuriantropologiaa, ja oli jossain vaiheessa miettinyt sen vaihtamista pääaineeksi. Hän olisi halunnut tutkia huoltoasemien kuppikuntia, veljeskuntia, vakiopöytiinsä aamuisin kokoontuvia, universaaleja ja lähiraittien tapahtumia analysoivia äijäporukoita. Niissä käsiteltiin aiheita valtavalla repertuaarilla: mikään teema ei ollut vieras, kaikkeen löytyi mielipide.”
32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin (Muumit 80 vuotta): Moona Laakso, Naisia jotka etsivät suurta tulta
"Merestä pyydetään kalaa ja saarelta poistutaan vain hakemaan ruokaa ja juomaa. Joskus myrsky eristää heidät saarelle viikoiksi. Luonnonvoimien kanssa kamppailu pitää Tuulikin elossa. Molemmat rakastavat merta – tyyntä, uhkaavaa, oikuttelevaa."
33. Kirjassa ratsastetaan
34. Kirjassa on tunnettu rakennus (Rakennetun perinnön teemavuosi 2025): Anneli Kanto, Rottien pyhimys (maaliskuu)
”Sain hommakseni maalata kuinka synti tulee Paratiisiin kun mestarit maalarit eivät viitsineet siihen ruveta ja heillä oli syntiä tärkeämpiä kuvia niin kuin Martinuksella pyhä neitsytnainen Kerttu kokonainen pieni tiilikirkko käsissään mutta ei se ollut Hattulan kirkko koska Kertun kirkossa oli korkea torni ja risti. Andreas maalasi miestä jota halstarilla paistettiin.
En tiedä onko tämän Laurentiinuksen vuoksi halstarin keksintö tullut Hattulaan mutta tullut on. Kirkkoväärtin emäntä Kristiina on ostanut halstarin markkinoilta raskaalla rahalla ja Vilppu selitti että se on uusi tapa valmistaa lahnaa ja säynävää ja pieniä siikoja. Niihin tulee hiiltä päälle ja toisenlainen maku kuin paistetussa tai savustetussa kalassa. Mekin olemme halstarikaloja evääksi saaneet ja hyvältä ne maistuvat.”
35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto:
Raija Ylönen-Peltonen, ”Vain sodassa kuollut mies”: Kadonnut, kaatunut, teloitettu? (helmikuu)
”Lumipukujen puuttuessa miehille jaettiin valkoisia kangassuikaleita käsivarteen sidottaviksi. Miehet myös kääriytyivät valkoisiin lakanoihin ja pöytäliinoihin, joita otettiin käyttöön autioiksi jääneistä taloista. Kannaksen talot olivat tyhjillään asukkaista, mutta eivät tavarasta. Talteen kerättiin työkaluja, patjoja, tyynyjä ja huopia, kirjoituskoneita, radioita, polkupyöriä, sänkyjä ja lyhtyjä. Kellareista löytyi perunoita, kurkkusäilykkeitä tai marjahilloa. Metsistä saattoi tavoittaa eksyneitä lehmiä ja lampaita, joista miehet valmistivat patapaistia. Järvien jäädyttyä päästiin pyytämään mateita. Miesten mielissä sota ei kestäisi pitkään.”
36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa
37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä: Heather Morris, Auschwitzin tatuoija (kirjailija alkujaan Uudesta-Seelannista)
”Kun Lale pääsee jonon kärkeen, hän ottaa kiitollisena vastaan pienen peltikupin. Sen sisältö loiskuu karkeille käsille, jotka työntävät sen hänelle. Hän astuu sivuun ja tutkii ateriaansa. Se on ruskeaa, ei sisällä mitään kiinteää, ja tuoksuu joltakin tarkemmin tunnistamattomalta. Se ei ole teetä, kahvia eikä keittoa. Hän pelkää, että kamala litku tulee ylös, jos hän juo sen hitaasti, joten hän sulkee silmänsä, nipistää sieraimet kiinni ja kulauttaa kaiken kerralla. Jotkut eivät onnistu yhtä hyvin.
Lähellä seisova Aron kohottaa kuppiaan pilaillen maljaksi. ’Sain palan perunaa, entä sinä?’
’Paras ateria, jonka olen saanut aikoihin.’”
38. Elämäkertaromaani: Pirkko Saisio, Pienin yhteinen jaettava
”Me syömme perunaa, silakkapihvejä ja ruskeaa kastiketta ja tuijotamme pellon yli, kaikki kolme.
Tepsi kerjää pöydän ääressä, vaikka se on kiellettyä, ja Misse pesee itseään piirongin päälle nostetussa tyhjässä kakkulaatikossa, joka on sen pesä.
-Siellä näkyis olevan palokunta vielä paikalla, mummo sanoo ja antaa perunankuoret Tepsille. (…)
Mummo hakee hellalta marjapuuron ja laittaa sitä samoille lautasille, mistä peruna, kastike ja silakka on syöty.
Kotona jälkiruoka syödään eri lautasilta kuin eturuoka. Jälkiruuan syöminen samalta lautaselta eturuuan kanssa on äidin mielestä paitsi inhottavaa myös vanhanaikaista.”
39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen: Keigo Higashino, Myrkyllinen liitto (helmikuu)
"’Lattia on näköjään kastunut.’
Heidän jaloissaan näkyi kuivuneita nesteläikkiä.
’Kahvia’, Kishitani sanoi. ’Sitä oli lattialla, kun ruumis löydettiin. Rikoslaboratorion väki otti sitä pipetillä talteen. Kahvikuppi oli pudonnut lattialle.’"
40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys: Jules Verne, Maailman ympäri 80 päivässä
"Passepartout'iin eivät meren ailahat pystyneet. Hänellä oli kajuutta kokassa, ja hän söi neljä ateriaa päivässä hyvin tunnollisesti hänkin. Nähtävästi ei hänellä ollut mitään tällaista matkaa vastaan. Hän oli tyytyväinen, söi herkullisesti, asui mukavasti, sai nähdä monta maata ja oli muuten vakuutettu, että koko matkahomma loppuu Bombayssa."
41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää: Jenna Kostet, Margaretan synti, sijoittuu 1600-luvulle (helmikuu)
”Ehkä Margareta todella oli noita. Hänen silmänsä olivat kovin siniset. Kuin palanen taivasta myrskyn jälkeen, kun taivas on selvennyt. Ja oli merkillistä, ettei Margareta kuihtunut, vaikka istui vankisellissä vedellä, leivällä ja omenilla, joita hänen äitinsä oli tuonut ja käskenyt Jakobin antamaan tyttärelleen.”
42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja: Sarah Lark, Valkoisen pilven maa (maaliskuu)
”’Huomisesta lähtien sinä teet ruoan!’ hän oli sanonut äänellä, josta saattoi päätellä, ettei armoa enää heruisi. Helen mietti, mitä ruokaa voisi tehdä. Seuraavanakaan päivänä talossa tuskin olisi muuta kuin maitoa ja munia. ’Ja leivot leipää. Jauhoja löytyy kaapista. Papuja ja suolaa samaten… No, löydät kyllä. Ymmärrän kyllä, että olet tänään väsynyt, Helen, mutta tuollaisena sinusta ei ole mitään hyötyä!’”
43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste: Shankari Chandran, Teehetkiä Kanelilehdossa (helmikuu)
”Rakennuksen alakerrassa etelätuuli ohittaa toimiston ja suurtalouskeittiön. Muutaman tunnin kuluttua kokit käyvät paistamaan sipuleita, currylehtiä ja vihreitä chilejä aamiaismunakkaaseen, joka tarjoillaan idiyappamin, sothin ja sambalin kanssa. Siis munakasta höyrytetyllä riisinuudelipedillä kookosmaitokastikkeen kera ja lisukkeena silputulla chilillä höystettyä, tuoreena raastettua kookosta. Sellaiseen ateriaan on hyvä herätä.”
44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta): Anni Kytömäki, Margarita (maaliskuu)
”Otan soppakulhoni ja poimin lusikkaan perunanpalan. Suolaa on pantu riittävästi, maku venyttää suupielet tahattomaan hymyyn. Sarakorpikin syö hetken ääneti. Puolapuiden juurella muutamat pahimmasta toenneet potilaat lyövät korttia. Jokaisella on kipsi ylä- tai alaraajassa, he eivät heti joudu takaisin. Peliä säestävät aran ilon äänet. Minä ja Sarakorpi katsahdamme pelureita kuin kuistilla ruokailevat vanhukset pihalla kisailevaa nuorisoa.”
45. Kirjassa on isä ja tytär:
Irene Zidan, Isäni appelsiininkukkien maasta
”Kaistaleella on muutaman päivän tulitauko, kun vietämme Akselin syntymäpäivää. Huomaan hengittäväni helpommin tulitauon aikana. Ihmiset ryömivät kivimurskasta etsimään omaisuutensa rippeitä. Kuvittelen, mitä ruokia pitkiin, väljiin mekkoihin pukeutuneet naiset aikovat laittaa perheilleen, kun ilmahyökkäysten vaara ei vaani koko ajan taivaalla. Ensin ajattelen täytettyjä kesäkurpitsoja ja lammasta jugurttikastikkeella. Ei sellaista ruokaa laiteta väliaikaisessa majoituksessa teltassa tai koululuokassa, jossa yöpyy kymmeniä muitakin. Ei sellaista ruokaa enää ole. Ei ole sähköä tai kaasua, jolla kokata.”
46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen:
Ulla-Lena Lundberg, Jää
”Juuri sellaisesta Luotojen vieraanvarainen maine on peräisin. Ihminen on rakennettu sillä tavalla, että hänellä on puolen vuorokauden päästä nälkä, hän on lopen kyllästynyt ja kaipaa unta, ja kun hän sitten pääsee katon alle ja tarjolla on uunin lämpöä ja lämmintä ruokaa, hän uskoo aivan vakavissaan tulleensa pelastetuksi viime hetkellä eikä tiedä miten kyllin kiittäisi vastaanottajiaan. Luotolaisille on toki jaeltu kiitoksia ennenkin, mutta mukavalta se silti tuntuu, ja hauskaa oli myös sytyttää tuli hellaan ja kaakeliuuneihin vaikka oma yö jäikin lyhyeksi.”
47. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
49. Kirja on julkaistu vuonna 2025: Irma Sulkunen, Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa (helmikuu)
”Kriittisestä katseesta huolimatta Lönnrot tarvittaessa solahti Kajaanissa vanhaan maalaisen rooliinsa samalla vaivattomuudella kuin runonkeruumatkoillaan. Kuvaavaa on, miten Lönnrot heti Kajaaniin saavuttuaan selosti ivaten Helsingin ystävälleen, että mutaisilla kaduilla säätyläisetkin saattoivat kävellä paljain jaloin, mutta ei aikaakaan, kun Lönnrotista itsestään sai lukea vastaavia kuvauksia. Sulautumista ympäristöön osoitti paitsi Lönnrotin maalainen pukeutuminen myös kotioloissa noudatettu yksinkertainen ruoka- ja juomakulttuuri, josta hän piti kiinni myös Helsingissä tilapäisesti oleskellessaan.”
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä: Jenny Colgan, Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (maaliskuu)
(Lista täydentyy tulevien kuukausien aikana.)
