Syömään!

Kävin viime viikolla Helsingissä kirjamessuilla. Samalla reissulla ehdin viimein katsastamaan Kansalliskirjaston ja Hotelli- ja ravintolamuseon yhteistyönä toteuttaman Syömään!-näyttelyn, jossa tarkasteltiin ruokakulttuuria sekä keittokirjojen että suomalaisen ravintolahistorian näkökulmasta.

Pastanjauhantaakin oli otettu osaksi näyttelyä, vieläpä aivan alkuperäisessä ulkoasussaan! Hyvään seuraan se olikin päässyt, Kotiliesi-lehtien ja Kotiruoka-kirjojen läheisyyteen.

Aikamoinen historiallinen muinaisjäänne tämä blogi alkaa kieltämättä ollakin. Ensi vuonna tulee jo 20 vuotta täyteen.

Ruokamatka Rovaniemelle

Oululaisten ruokabloggaajien jokakesäinen yhteisreissu suuntautui tänä vuonna Rovaniemelle, jossa on tätä nykyä (kaupunkiin suuntautuvan turistivyöryn takia) aivan mahdottoman monipuolinen ravintolatarjonta. Viikonlopun aikana ehdinkin hurahtaa muun muassa täydelliseen pho-keittoon Saigon Noodle Barissa.

Tämän postauksen kuvat ovat kuitenkin pääkäyntikohteestamme eli Joel Mannisen Glowing Ember -kotaravintolasta, joka on saanut osakseen runsaasti hehkutusta. Ja aivan mahtavaa ruokaa siellä olikin – kuuden annoksen menukokonaisuus tarjosi toinen toistaan upeampia makuelämyksiä ja mielenkiintoisia tekstuureita.

Glowing Ember näyttää harmillisesti jääneen luovalle tauolle, mutta onneksi myös Ounasvaaran laella sijaitsevasta Sky Kitchen & View -näköalaravintolasta saa nimensä mukaisesti taivaallista ruokaa. Tässä muutama kuva myös sieltä:

Juhlapäivä

Pastanjauhantaa-blogi täyttää tänään kokonaista 19 vuotta. Se on tietenkin juhlan aihe sinänsä, mutta juhlallista on myös se, että uusin ruokahistoriakirjani on nyt viimein kirjakauppojen hyllyssä.

Kirja on luokiteltu edellisen kirjan tavoin keittokirjojen kanssa samaan hyllyyn (eikä historiakirjojen joukkoon, jonne sen itse sijoittaisin), mutta onhan se toisaalta tuollakin hyllyllä erinomaisen hyvässä seurassa. Kuva otettu Oulun keskustassa sijaitsevassa Suomalaisessa Kirjakaupassa.

Ruokahistoriajuttuja on mahdollista päästä kuulemaan syksyn mittaan esimerkiksi Oulun Kirjamessuilla, jossa esiinnyn lauantaina 19.10.2024. Toivottavasti nähdään messuilla!

Uusi leivinuuni!

Pastanjauhannassa tai kotimme keittiössä ei ole nähty hetkeen juurikaan leivinuunikokkauksia. Talosta on löytynyt kyllä leivinuuni, mutta se oli jo sen verran vanha ja hatara, etteivät kokkaukset onnistuneet aina toivotulla tavalla.

Tänä kesänä teetimme viimein uuden uunin, joten nyt odotan kohtalaisen innoissani tulevan syksyn lämmitys- ja leivinuuniruoanlaiton aikaa. Tulee ihan mieleen blogin alkuaika, jolloin tein silloisen talomme leivinuunissa ruokaa useamman kerran viikossa.

Uuniremontissa oli erityisen mukava puoli myös se, että vanha puuhella sai jäädä leivinuunin kylkeen. (Sekä uuni että hella pinnoitettiin samanlaisella aineella.)

Vielä on onneksi grillikesää jäljellä, mutta sen jälkeen sitten pataruokareseptit esille! Ja pitäisiköhän kokeilla myös karjalanpiirakoita.

Matkaruokahistoriaa luvassa

Viimeiset viikot (ja viikonloputkin) ovat kuluneet tiiviisti töiden parissa, kun olen työstänyt tulevaa ruokahistoriakirjaani painokuntoon.

Lähes kolmen vuoden urakka alkaa olla nyt kuitenkin viimein valmis, ja lopputulos näyttää tältä:

Lisätietoja kirjasta löytyy Gaudeamuksen sivuilta.

Joka kesän kohokohta

Parikymmentä vuotta sitten alkanut mökkijuhannusperinne sai jatkoa taas tänäkin kesänä. Olipa mahtavaa sulkea parin päivän ajaksi läppärin kansi ja viettää aikaa siskojen ja muun perheen seurassa.

Sääkään ei ollut tänä vuonna ollenkaan hullumpi. Viime vuonna satoi melkein koko juhannusaaton ajan, mutta tänä vuonna satoi ainoastaan hetken aikaa ennen juhannuspäivän perinteeksi muodostunutta pyöräretkeä. Vähän viileää oli toki, mutta uimavesi oli yllättävän lämmintä.

Ruokapuoli noudattelee jo hyvinkin vakiintuneita perinteitä, mutta mukaan mahtuu aina muutama uudempikin resepti:

Punainen mocktail (ohje Mocktailseuran sivuilta)

 

1–2 rkl granaattiomenan siemeniä

2 cl raparperimehutiivistettä

1 dl russian-juomaa

1 dl kivennäisvettä

jäitä

 

Täytä lasi jäillä, lisää muut ainekset, sekoita ja nauti.

Hauska idea käyttää raparperin varsia drinkkitikkuina.

Lohivoileipäkakun ohje on peräisin Meillä kotona -sivustolta, samoin halloumivartaiden ohje:

Kesäkurpitsa-halloumivartaat

 

1 (300 g) kesäkurpitsa

200 g halloumia

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunanmehua

⅓ tl suolaa

⅓ tl mustapippuria

varrastikkuja

 

Leikkaa kesäkurpitsasta juustohöylällä pitkittäin 8 ohutta viipaletta.

Leikkaa halloumi ensin halki ja sitten molemmat puolikkaat neljään osaan, jolloin saat 8 neliön mallista palaa. Kääri jokainen halloumipala kesäkurpitsanauhaan.

Pujota palat grillivartaisiin. Jos käytät puisia vartaita, liota niitä ensin puoli tuntia kylmässä vedessä.

Sekoita öljy, sitruunanmehu ja mausteet. Sivele vartaat sitruunaöljyllä.

Grillaa vartaat molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Halloumivartaiden seuralaisena oli ylihyvää raparperihilloketta. 

Me grillasimme wingsejä muun muassa  Weberin ohjeella, johon sisältyi mausteiden ja voin ohella limestä puristettua mehua, hunajaa, soijaa ja Srirachaa. Hyvää oli ainakin sen perusteella, että kyseinen satsi katosi lautasilta aivan ennätysnopeasti.

Kaikista ruokalajeista ei tullut näköjään taltioitua kuvaa ollenkaan. Uusia perunoita, graavilohta (ja sillejä) sisältävässä voileipäpöydässä oli tänä vuonna mukana muun muassa fetavaahtoa, johon oli käytetty 200 grammaa fetaa, 100 grammaa maustamatonta tuorejuustoa, ripaus mustapippuria sekä liraus limemehua.

Pääruokapöydästä jo useampana vuonna löytyneen kaali-pekonisalaatin ainesosat ovat kukkakaali, parsakaali, viinirypäle, punasipuli, pekoni ja juustoraaste + kastikkeeseen tulee lisäksi kermaviiliä, majoneesia ja mausteita. Netistä löytyy täsmällisempiä ohjeita, esim. Viena K:n parsakaalisalaatti vegepekonilla.

Viimeisessä kuvassa vielä juhannusyön rauhaa (kello oli tuossa vaiheessa 00.01).

Karaagesta odeniin: Ruokakierros Osakassa

Osakaa kutsutaan usein Japanin keittiöksi, ja osakalaiset ovat myös hyvin ylpeitä omasta ruokakulttuuristaan. Kaupunkiin päästyäni halusin tietenkin maistaa kaikkea mahdollista, mistä syystä varasin paikat reilun kolmen tunnin mittaiselle Osaka: Hungry Food Tour of Shinsekai with 15 Dishes -ruokakierrokselle.

Kierroksen kohteena oli Osakan Shinsekai, jossa oli ravintoloiden lisäksi tarjolla myös monia muita huveja kuten nallipyssyillä ampumista, gon pelaamiseen keskittyviä paikkoja (jotka ovat kuulemma erittäin uhanalaisia, kun pelaaminen on siirtynyt verkkoon) sekä karaokebaareja, joissa muista Japanin kaupungeista poiketen lauletaan kaikkien asiakkaiden kuullen.

Kierros käynnistyi karaagella eli uppopaistetulla kanalla, jota oli tarjolla kolmella tavalla valmistettuna. Alla näkyvien annosten lisäksi mukana oli myös majoneesilla varustettu versio:

Seuraavaksi tarjolla oli muun muassa kushikatsua:

Tunnetuin osakalaisista ruokalajeista lienee takoyaki, jota syötiin tämännäköisessä paikassa:

Olen syönyt takoyakia useaan otteeseen aikaisemminkin, mutta ruokakierroksen takoyaki oli aivan erityisen hyvää. Oma suosikkini oli maustettu valkosipulilla.

Takoyakin jälkeen tarjolla oli yakitoria:

Kierros päättyi pieneen oden-ravintolaan (jossa oli tarjolla myös udonia), eli nälkä ei ainakaan jäänyt:

Useassa eri paikassa piipahtaminen on kuulemma tyypillinen tapa viettää iltaa Osakan izakayoissa. Monet ruokapaikat ovat sen verran pieniä, ettei niihin ole suotavaa jäädä jumittamaan kovin pitkäksi aikaa. Siinä vaiheessa, kun lautanen (tai kulho) on tyhjentynyt, kannattaa tehdä tilaa uusille tulijoille.

Japanin makuja Kiotossa

Työt veivät pitkästä aikaa Japaniin (edellisestä kerrasta olikin ehtinyt kulua jo yli viisi vuotta aikaa). Samalla pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni käymään Kiotossa, jonne oli päätynyt todella moni muukin turisti.

Kioton historialliset korttelit olivat todella ruuhkaisia*), ja olin tietenkin itsekin omalta osaltani väenpaljoutta lisäämässä. Kuvassa näkyvältä alueelta on pyritty kuulemma poistamaan mahdollisimman monet modernin maailman tunnusmerkit, ja myös Starbucksin oli täytynyt sulautua maisemaan:

Yöpaikaksi valikoitui Kioton päärautatieaseman läheisyydessä sijaitseva ryokan nimeltä Izuyasu, joka toimi 1830-luvulla rakennetussa talossa. Paikalla oli muutenkin pitkät suvussa kulkevat perinteet: majatalon omistaja jatkoi toimintaa jo seitsemännessä polvessa.

Perinteiset monen ruokalajin kaiseki-ateriat sopivat Kiotoon hyvin, ja Izuyasussa olin erityisen kiinnostunut kaisekin nauttimisesta. Paikan ruokatarjonta elää tiiviisti sesonkien mukana, mistä syystä ruokalistaa säädetään jopa päivittäin sen mukaan, mitä torilla on milloinkin tarjolla (nytkin tarjolla oli nuppumaista kasvia, jota on kuulemma saatavilla huhtikuun tienoilla ainoastaan yhden viikon ajan).

Kalan maustamiseen käytettiin (soijan ohella) myös suolan ja limenmehun yhdistelmää.

Ilallisen yhteydessä paikan omistaja kertoili tarkemmin esimerkiksi Japanin 24 sesongista, joista parhaillaan elettiin seimei-nimistä aikaa. Seimein aikana puiden kukat kukkivat, mikä tuli toki itsekin huomattua, vaikka kirsikankukkasesonki alkoi olla Kansain alueella jo takanapäin.

Kaisekiin kuuluu yleensä myös riisipitoinen ruokalaji, joka tällä kertaa näytti tältä (riisiä saa halutessaan lisääkin):

Jälkiruokana oli matchajäätelöä ja mochia:

Izuyasu-elämykseen kuului myös perinteinen japanilainen aamiainen, joka sisälsi tuttuun tapaan muun muassa riisiä, kalaa, teetä, tofua sekä pikkelöityjä kasviksia.

Tarjoilija oli hyvin yllättynyt siitä, kuinka hyvällä ruokahalulla söin kaikki tarjolla olevat ruokalajit. En ollut itse tainnut tajutakaan, kuinka paljon olin kaivannut Japanin makuja.

*)Muutamaa päivää myöhemmin koettu Osakan Namban alueen turistiruuhka ylitti tosin Kioton korttelit tuhatkertaisesti. Osakaan palaan tarkemmin seuraavassa postauksessa.