Sivut

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Keväinen ruokablogimiitti Oulussa

Viime viikonloppuna kokoonnuimme tänne Jauhantapajalle ruokabloggaajien ja oheisvaikuttajien eli vieraskynäilijöiden ja ruoanlaitosta innostuneiden ystäviemme kanssa viettämään keväisiä grillikauden avajaisia. Kuten arvata saattaa, ruokaa oli liki järjettömän paljon. Enää ei kuitenkaan oikein voi sanoa olevansa yllättynyt siitä, että lähes kaikki saatiin syödyksi - sen verran hyvin on aiemmissakin miiteissä saatu iltatuntien kuluessa eväitä mutusteltua.

Jokainen oli valmistellut yhden tai useampia ruokalajeja, eli kaikkinensa illan aikana nautittiin lähemmäs kahdenkymmenen ruokalajin ateria.

Vegemisten Nuoren Naisen ja Kaverin mukana tuli todella professionaalin näköisesti työstettyjä, ohuita ja rapsakoita crackereita erilaisilla levitteillä, salaattia homejuustokastikkeella, halloumia grilliin sekä cantuccini-tyyppisiä, kivoja ja rapeita keksejä.





Peruspöperölän Virpi, joka oli tällä kertaa saanut houkutelluksi puolisonsa mukaan syöminkeihin, toi ranskalaista tomaatti-vuohenjuustoleipää ja paprika-vuohenjuustosalaattia, poronlihapullia sekä kuohkeaa Nina Lincolnin suklaakakkua.

Leipää nautittiin sekä sellaisenaan että tuttavapariskuntamme laatiman herkullisen sinisimpukkakasarin beurre blanc -kastikkeeseen dipattuna.

Me residentit Jauhajat avasimme grillikauden alkupaloiksi tarjoilluilla pienoisjuustohampurilaisilla. Ne valmistettiin aivan tavallisten tapaan, mutta pienoiskoossa: noin viiden sentin läpimittaiset hampurilaiset olivat aivan maksimimittaisia toimittaessaan alkupalan tehtävää. Myös ylimmäisen kuvan pavlova sekä dippikastikkeena nautittu tzatziki olivat meidän tekosiamme.





Viime laskiaisen ruokariehassa jännillä pooreilla kunnostautunut, intialaiseen ruokaan retkahtanut tuttavapariskuntamme oli nyt valmistanut peruna-pähkinäsamosoita curry-dipillä, ja valmistipa samainen tiimi vielä paikan päällä näyttävän siitakerisoton, joka tarjoiltiin illan siimeksessä grillattujen, toisen tuttavapariskuntamme valmiiksi creole-tyyliin maustamien kaljatölkkikanojen kanssa.







(Diplomi-)insinööri oli valmistellut erittäin maistuvan ja tunnetusti ainakin meidän jauhajien makuun uppoavan mojitosorbetin, ja laatipa sama mies paikan päällä tuhdin, alun perin Sveitsissä omaksumansa pizzankaltaisen ruokalajin, jossa pizzan tomaattikastike oli korvattu ranskankermalla.



Illan jo hämärtyessä ammennettiin jo ennalta täysiin vatsoihin vielä vuoallinen vieraskynäilijämme Bronxin aiemminkin erinomaisiksi todettuja valkosipuliperunoita. Mies valmistaa ruokalajin kerrostamalla ohueksi viipaloituja perunoita huolellisesti valkosipulin, suolan ja pippurin kanssa. Lopuksi keko valellaan runsaalla määrällä kermaa ja gratinoidaan juustolla.

Jossain vaiheessa jälkiruokailua nautittimme raikastavat mojitot, jotta vatsaan saatiin tilaa Virpin suklaakakulle. Kuten jouluisesta lusikasta voi nokkela lukija päätellä, loppuillasta oli jälleen käytössä liki koko taloutemme astia-arsenaali. Jäätkin olivat mallia "kapea, mahtuu juomapullon suusta", kun perinteisemmistä oli puutos.

34 kommenttia:

  1. Tuo tonttulusikka sai meikäläisen repeämään ihan kokonaan. Siinä saatiin sitten samalla vuoden ekat pikkujoulutkin?

    Tosin olihan se ilmakin räntäsateineen aika jouluinen. Ja grillillekin pääsi alkujaan vain lumilapion avustamana.

    VastaaPoista
  2. Kaikki vuoden "pakolliset" kemut samassa paketissa kätevästi! :)

    Kiitos vielä kertaalleen - viihdyin ja viihdyttiin taas superhyvin, minkä varmaan huomasikin. Alan olla teillä jo varmaan liikaakin kuin kotonani!

    Ja huippuja kuvia taas kaikesta <3

    VastaaPoista
  3. Hyvinkin monet tutut ovat meillä kuin kotonaan. Ja se on hyvä se. :)

    Ja hitsi, kuinka mahtavia ruokajuttuja oli taas tarjolla. Kaikkein ällistynein olin oikeastaan tuosta creme fraiche -pizzasta. Miten pizza ilman tomaattikastiketta pystyi olemaan niin mahtihyvää?

    Ja olihan se liekehtivä leivinpaperi kerrassaan näyttävä.

    VastaaPoista
  4. Kiesus mitkä ruokakemut, aivan mahtavaa, ei voi muuta näin kuvien perusteella sanoa! Kyllä ruoka vaan on parasta <3 Ainakin melkein yhtä ihanaa kuin ihmiset sen ympärillä!

    VastaaPoista
  5. Aamen, Anna. Vaikka hyvä ruoka on maailman mahtavin asia, ovat ne ihmiset vielä parempaa.

    VastaaPoista
  6. Wau mitkä kemut!!! Tuosta pizzasta lukisin mieluusti enemmänkin. Siis pelkkä creme fraiche pohjana - maustettuna jotenkin? Oliko joku kevyt versio cremeä vai ihan sitä itteensä? Kuulostaa ja näyttää tosi herkulliselta!!!

    VastaaPoista
  7. Googlaamalla Tarte flambee tai Flammekuche löytyy näköjään lisätietoja. Ehdottomasti kokeiluun!

    VastaaPoista
  8. Pohjaksi mahdollisimman ohut pizzapohja, ja päälle ranskankermaa (luullakseni täysrasvaista:) yhdessä muiden täytteiden kanssa. Mutta ei siis tomaattikastiketta ollenkaan. Ja uuni kuumalle.

    Pitää kokeilla itsekin mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
  9. Iik, tarjolla olleista salaateista ei näyttäisi olevan yhtään kuvaa.

    Pakko saada ohjetta siihen homejuustosoosin kanssa tarjoiltuun salaattiin (pliis). Söin sitä varmaan puoli kulhollista (klup).

    VastaaPoista
  10. Kuulosti illanvietolta parhaimmillaan. Saako olla edes pikkuisen kateellinen?

    VastaaPoista
  11. Seuraavalla kerralla vaan joukkoon mukaan. :)

    Ällistyttävän paljon tuosta illasta sai kyllä ideoita omiin kokkailuihin. Miten esimerkiksi punajuuresta voi saada aikaiseksi niin mahtavan levitteen. Mukava vastamakujen yhdistelmä.

    VastaaPoista
  12. Sangen maittavaa settiähän tuo taas oli, hyvässä seurassa - kiitokset kaikille! Resurssien tehokkaan yhteiskäytön hengessä ropsahti flammekuchenista yli jäänyt luolakypsytetty gruyere pottujen niskaan. Re: liekehtivä leivinpaperi - eikös isommilla keikoilla ole tapana olla jonkinlaista pyrotekniikkaa? :D Pekoniin puettujen kanojen ystävyydestä saatiin lohkaistua monenlaista, ja varmuuden maksimoinniksi vedettiin pintaan vielä 'hermokerros' kirkastetulla voilla.

    Highlightsejä mulle olivat mainittu flammekuchen ja kanaa höystänyt risotto.

    --bronx

    VastaaPoista
  13. Pakko mainita vielä ne simpukat!

    --bronx

    VastaaPoista
  14. Simpukoihinkin meni muuten kätevästi minihampurilaisista jääneet sipulit.

    Yksi kuorimaveitsi on löytynyt. Hopeinen Rösle. Kuka tunnustaa omakseen?

    (Jääkaappikylmät samosat currydippeineen + jämäkakku muodostivat muuten tosissaan loistavan aamupalan. Eli seuraavalla kerralla kaikkien kannattaa jäädä suosiolla siskonpetiin.)

    VastaaPoista
  15. Ai se löytyi sitten? Hieno homma, noudetaan.

    --bronx

    VastaaPoista
  16. Mitä ihmettä, Rosmariinille maistuu joku, jossa EI ole tomaattia?!

    Flammenkuchen ja mojitosorbetin reseptit: Pekonia ja ra(i)kkautta

    Varsin simppelit mausteethan tuohon tulee, aitoa & alkuperäistä täysrasvaista creme fraichea, suolaa, pippuria & vähäsen muskottia, sopivasti paisteltua sipulia + muita täytteitä. Juusto ei kaikkiin versioihin edes kuulu. Luolakypsytetty gruyere on tosin sen verran herkkua, että aina sen syöntiin joku tekosyy pitää löytää :)

    Muita "klassisia" täytteitä ovat mm. tuoreet sienet, lohi ja paikalliset tuoremakkarat.

    Varmaan jollain kevyt tai rahka/raejuustokombollakin voisi tulla ihan kelvollista, vaan ei kai sitä nyt semmoisia...

    VastaaPoista
  17. Onhan se tietenkin pyhäinhäväistys korvata tomaattikastike jollain toisella tuotteella, mutta tässä tapauksessa siihen kannattaa näköjään ryhtyä. :)

    Sipulin paistaminenkin muuten lisää mehevyyttä (pitää selvästi lakata käyttämästä pizzassa raakaa sipulia). Ja pekoni...

    VastaaPoista
  18. öy nöy miten ihanalta näyttää...! ja kuulostaa. hyvässä seurassa kyllä maistuu ruoka ja nauru!

    VastaaPoista
  19. Suuret kiitokset vielä Vegemisiltäkin! Täytyypä hoputtaa Nuorta naista postaamaan sinihomejuustokastikkeen ja kyytipoikasalaatin ohje. Hänen tekosiaanhan ne kai olivat. Toivottavasti seuraavalla miittikerralla säät suosivat grilliaikeita paremmin. :)

    VastaaPoista
  20. Voi gurmee mikä ilta teillä on ollut! Mun on ihan pakko joskus päästä mukaan, mut noi pitkänmatkanjutut on hiukka ongelmallisia ellei sitten vörki kyläpaikan köökis niin kuin nytkin näemmä tapahtui. Virpin suklaakakkuun ei ollu linkkiä?! :/

    Pikkuenkeli

    VastaaPoista
  21. Merituuli: Naurusta tulee mieleen pari aiempaakin blogimiittiä. Ihan niin kuin teikäläiselläkin olisi ollut osuutta asiaan.

    Kaveri: Oletkin jo näköjään postannut omat tuomisesi, kivaa! Tuosta tulikin mieleen, että pitäisi saada hommatuksi niitä härkäpapuja jostakin.

    Siitä homejuustosoosi-salaatista voisi kenties saada makoisan vappusalaatin.

    Vappu on muuten viikon päästä, hiiulihei!

    Pikkuenkeli: Saas nähdä, milloin saataisiin tänne ensimmäiset osallistujat jostain kauempaa. :)

    Nina Lincolnin suklaakakku löytyy täältä.

    VastaaPoista
  22. Tässä hyvä ja suositeltava härkäpapupaikka!

    VastaaPoista
  23. siis: http://www.lassilantila.fi/

    VastaaPoista
  24. Hienoa, tuoltahan pystyy tilaamaan kotiinkin. Nyt vaan sitten pohtimaan, tarvitsisinko tarkoituksiini (tahnoihin ja pihveihin) härkäpapurouhetta, härkäpapuja ja/vai pikapapuja.

    Tietääkö kukaan, miten tuota härkäpapurouhetta oikein käytetään?

    VastaaPoista
  25. Jep, härkäpapurouhepaketti nököttää käyttämättömänä... Reseptiikkaa kaivataan tännekin!!!

    VastaaPoista
  26. Joka paikassa sanotaan, että härkäpapurouhetta voi käyttää soijarouheen tapaan (ja olisi niin ollen vähän kotimaisempi vaihtoehto). Meillä ei toisaalta soijarouhekaan kulu mitenkään hillitöntä kyytiä, joten tiedä tuon kanssa sitten.

    Toisaalta tuolla Lassilan sivuilla on aika kutsuva ohje härkäpapurouheesta tehtyyn tomaattiseen pastakastikkeeseen.

    Hmmm, mutta ehkä aloitan kuitenkin kokonaisista pavuista.

    VastaaPoista
  27. Haluaisin esittää teille ihanille ruokaihmisille kysymyksen asiasta, joka minua on vaivannut jo pitkään: en enää innolla odota torstaita ja Hesarin ruokatorstain juttuja. Olenko yksin aatoksineni? En saa jotenkin otetta ja hyvää mieltä noista sivuista enää. Ja se minua kovasti harmittaa, koska torstai oli juuri sen vuoksi erityisen hyvä päivä.
    Samoja tuntemuksia, anyone?

    VastaaPoista
  28. Hei vaan ruokaihmiset. Kaivakaas käsiinne edellinen Glorian Ruoka ja Viini-lehti 02/2010 ja sieltä valkoisen pitsan ohje. NAM!

    VastaaPoista
  29. TiV: Vähän samanlaista havaittavissa täälläkin. Aiemmin torstain lehden tempaisi aina saman tien käsiinsä, mutta nykyään ruokasivujen olemassaoloa ei aina meinaa edes muistaa.

    Mikäköhän lienee muuten syynä moiseen.

    Anonyymi: Kyseinen lehti taitaakin olla vielä lukematta. Pitääpä kurkata joskus, kun tulee tilaisuus (aika moni tuttu kuuluu tätä nykyä tilaavan ruoka&viiniä).

    VastaaPoista
  30. niin tulee, siis mieleen :D

    VastaaPoista
  31. Pizza jossa tomaattikastikkeen sijaa ajaa ranskankerma tunnetään yleensä nimellä Alsacen pizza ja on kotoisin Ranskan Strasbourgin alueelta.

    VastaaPoista
  32. Sain oheisen reseptin alsasilaiselta (elsasilaiselta?) tuttavalta, nimi on hieman eri, mutta tarte flambéelta vaikuttaa. Onnistuu hyvin ainakin leivinuunissa, kaupunkioloissa sähköuunissa vielä kokeilematta.

    Ziwelküeche
    Taikina:
    250g vehnäjauhoja
    100g voita
    5g suolaa
    10cl vettä

    Täyte:
    250g sipulia
    75g voita tai öljyä
    100g savustettua laardia eli porsaan rasvaa tai savupekonia

    Béchamel-kastike:
    50cl maitoa
    60g vehnäjauhoja
    50g voita
    2 keltuaista
    suolaa
    pippuria
    muskottia
    Valmista taikina, vältä liikaa vaivaamista ettei pohja sitkisty. Hienonna sipulit ja kypsennä rasvassa valurautapannulla. Sipulit saavat hieman ruskistua.
    Valmista béchamel-kastike sulattamalla kasarissa voi, lisää jauhot ruskistamatta, lisää maitoa ohuena nauhana koko ajan kevyesti vispaten. Mausta kastike suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla ja muskotilla, hauduta 10 minuuttia. Ota kasari pois tulelta, anna jäähtyä hetken ja lisää keltuaiset. Lisää kastikkeeseen haudutetut sipulit.
    Suikaloi savustettu laardi tai pekoni ja paahda pannulla rapeaksi.
    Kauli tai taputtele taikina ohueksi paistopellille, lisää päälle kastike ja päälle rapeat laardisuikaleet.
    Paista kuumassa uunissa (225 C) 20-25 minuuttia. Tarjoa kuumana.

    VastaaPoista
  33. Mitä mitä? Eilen kävin tänne kommentoimassa ja kiittelemässä viimeisestä vielä omastakin puolesta. Mutta ilmeisesti internetin jumalat ovat halunneet sensuroida minua.

    Kiitos siis kovasti viimeisestä! Oli oikein maukasta ja lystikästä. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja seura mitä mainiointa. Lisää vaan miittejä, tykkään tykkään.

    VastaaPoista
  34. Nuori Nainen: Ruokaa oli toden totta riittävästi, ja teidän vegemissi-seuranne taas aivan uskomattoman viihdyttävää. Tekisi mieli ottaa uusiksi saman tien. :)

    Niin ja suuret kiitokset Nonalle reseptistä! Leivinuuni kuuluu tosiaan olevan tuohon puuhaan ihan omiaan.

    VastaaPoista