Viikonloppuna paukkuneet pakkaset antoivat pyhäinpäivän iltana hyvän tekosyyn kokeilla viimeinkin tätä Puolen voikilon blogista otettua pakkasruokaa eli Texas Chiliä. Ruokaa valmistettiin ja maustettiin keittiössämme koko kahden hengen jauhantatiimimme voimin, koska meikäläisellä on taipumusta laittaa chiliä sapuskoihin yleensä ihan liian kanssa. Tällä kertaa tulisuuden määrä ei päässyt yllättämään pahaa aavistamatonta toista osapuolta, kun kumpainenkin tiesi, mitä tuleman piti.Yhteisesti sävelletty ruoka maistuikin molemmille kerrassaan erinomaisesti. Etenkin perheen miespuolinen jäsen eli Pippurimylly ilahtui pekonia, paistilihaa ja olutta sisältävästä raaka-aineluettelosta. Minäkin tykkäsin tästä vähän tavallisuudesta poikkeavasta chilistä kovasti, vaikka vähän oudolta tuntui tehdä pataruokaa, johon ei poikkeuksellisesti pantu tomaattia ollenkaan. Söimme chiliä kermaviilin sekä riisin kanssa, mutta seuraavalla kerralla tätä voisi kokeilla maissilastujenkin seurana. (Lopputulos ylitti odotukset suussa sulavuudellaan siinä määrin, että seuraava valmistuskerta tulee aivan varmasti.)
Texas Chili (4 annosta)
1 kg naudan paistilihaa paloina
140 g pekonia
500 g sipulia
1 valkosipuli (kokonainen)
1 tl juustokuminaa
½ tl mustapippuria
½ tl maustepippuria
1 tl oreganoa
1 prk jalapeñoja (huomattavasti vähempikin määrä riittää)
2 tl sambal oelek-tahnaa
2 ploa olutta (á 33 cl)
suolaa
Tarjoiluun:
1 punasipuli
100 g cheddarjuustoa
3 dl kermaviiliä
(1 pss maissilastuja tai esim. riisiä)
Kuori ja hienonna sipulit. Suikaloi pekoni. Paista pekonia kuivassa, kuumassa rautapadassa niin että se saa hiukan väriä. Lisää pataan liha ja sipuli, ruskista kauniin värisiksi. Puserra joukkoon kokonaisen valkosipulin kaikki kynnet. Lisää mausteet (paitsi suola) ja olut, anna hautua muhennokseksi miedolla lämmöllä. Jos käytössä on esim. valurautapata, voi sen laittaa uuniin muhimaan esim. 200 asteeseen noin 2 tunniksi. Lisää lopuksi suola.
Olutta en ole lihapadassa tainnut aiemmin käyttääkään, ja lopputulokseen tuli kuin tulikin aavistuksen verran maltaisuutta. Kun nyt vaan löytäisi vielä hyvän patareseptin, johon tulisi kostukkeeksi Guinnessia. (Pataruokavinkkejä otetaan näin talven tullessa mielihyvin vastaan.)
Kylläpäs onkin ohje koko tuvalle noin inttikielellä ilmaisten :-o Maukkautta en epäile :p
VastaaPoistaHauskaa että chili maistui teillekin, meillä se on yksi kestosuosikeista! Tulisuutta kannattaa tosiaan säädellä, että maistuu varmasti kaikille... meillä on joskus lipsahtanut aika polttavan puolelle.
VastaaPoistaKokeilimme joku aika sitten Jamien Newcastle Brown Ale -lihapataa, joka oli myöskin aivan mainiota talviruokaa mykyineen päivineen. Voisin kuvitella, että Guinness uppoaisi NBA:n korvikkeeksi oikeinkin hyvin siinä reseptissä!
Me laadimme chiliä kokeiluluontoisesti vain puoli annosta, ja siitä olisi riittänyt syötävää kolmellekin. Olutta kului tosin enemmän kuin vain pullollinen. Padan sisältö pääsi uunissa vähän kuivumaan (päällä olleesta kannesta huolimatta), joten pieni lisäkostutus oli loppuvaiheessa tarpeen.
VastaaPoistaMeilläkin pata oli ensi maistamisella aika tulista, mutta jotenkin suolan lisääminen tasoitti makuja, ja riisi & kermaviili miedonsivat polttavuutta hyvinkin sopivaksi.
Newcastle Brown Ale -lihapata kuulostaa muuten myös herkulliselta. Olen tainnut sitä joskus jostakin Alastomasta kokista jo alustavasti vilkuillakin. Pitääpä ottaa jonain viikonloppuna sekin kokeiluun. Kiitosta vaan Oliivialle vielä kerran!
Meillä on tuota olutta käytetty niin ikään padassa haudutettavaan lemppariimme, eli hirvikäristykseen. Jäinen/kohmeinen hirvenpaisti (muukin osa varmaan käy) vuollaan ohuiksi lastuiksi, jotka paistetaan pannulla voissa, suolataan ja pippuroidaan. Ruskistetut lastut laitetaan pataan, sekaan sopiva määrä ruskitettua pekonia ja olutta sen verran, että lihat peittyvät. Sitten vaan uuniin hautumaan pariksi tunniksi.
VastaaPoistaHerkullisen kuuloinen resepti - ehdoton testattava.
VastaaPoistaMeidän syysviikonloppuihin on kuulunut Tyler´s Ultimate Beef Stew (löytyy helposti googlaamalla), eli toisen tv-kokin pataresepti, missä lihapalat marinoidaan punaviinissä yrttien, sipulien, porkkanoiden jne. kanssa ja haudutellaan piiiitkään sekä lisätään sieniä joukkoon. Tarjolle pata asetellaan valkosipuliöljyssä paistettujen krutonkien sekä muusin kera. Pariin kertaan on valmistettu ja kummallakin kerralla pöytäseurue on hyrissyt tyytyväisyyttä ruuan päätteksi.
Kylläpäs kuulostavat hyviltä patareseptinne! Meillä perinteinen talvipata on ollut Burgundin versio, jossa käytännössä kaikki ainekset laitetaan pataan paistinpannun kautta, eli joka sortti ruskistetaan ensin pekonista alussa irtoavassa rasvassa. Kaikkein kätevintä on valmistaa ruoka kokonaan valurautapadassa, jolloin kaikki maut saadaan täydellisesti talteen.
VastaaPoistaOlutpatoja olemme tosiaankin tehneet harmittavan vähän. Otammepa neuvoistanne vaarin ja hankimme raaka-aineiksi lihaa ja olutta - sattumoisin muutenkin lempivalmisteitani ruoansukuisten kategoriasta :)
Myös idea krutongeista padan kanssa kuulostaa herkulliselta. Näistä kasaamallahan saa tosiaankin suunnilleen kaikki lempiasiansa samalle lautaselle!
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2006/02/mkkimuonaa.html
VastaaPoista;-)
Tuli tuo ylläoleva testattua tässä syksyllä; pari tuntia puuhellassa hautuneena ja puikulamuussin kanssa nautittuna varsin maittavaa.
Katkesipa näppärästi tuo osoite; loppu osaa siis
VastaaPoista/mkkimuonaa.html
Herkun oloinen chilipata, täytyypä laittaa testaukseen! Muheva ja tulinen ruoka kuulostaa juuri passelilta tällaiseen harmaankylmänkosteaan marraskuuhun.
VastaaPoistaLammaspataohjeita olen myös katsellut vähän sillä silmällä. Semmoinen mausteinen meininki voisi olla myös aika kohdallaan. Raporttia kokeilusta ehkä seuraa joskus.
Burgundinpataa ei kyllä siviilirohkeuteni ole vielä riittänyt toteuttamaan kotikeittiössä. Opiskeluaikojen sitsien hittituote oli nimittäin samainen burgundilainen, joka - ei liene aivan syyttä - spurgundinpadaksikin ristittiin...
Kuulostaa herkulliselta. Olisi sopivaa vaihtelua ainaiseen broilerin popsimiseen ja tuosta tulisuudesta - nam. Ehkäpä sillä saisi vähän "piiloon" lihan makua, se kun ei meille ole viime aikoina oikein kelvannut.
VastaaPoistaHirvikäristystä kyllä tehtiin ja se oli makoisaa =)
Sen siitä saa, kun pitää blogia liian kauan - ehtii unohtaa kokonaan osan kokeilemistaan sapuskoistaan, kuten nyt vaikka tuon Katinkontin vinkkaaman uunisipulipihvin. Ja reseptiarkistostamme löytyy myös pari vuotta sitten postattu lammaspadan ohje.
VastaaPoistaKuulostipa hyvältä! Täytyykin kokeilla. Mistäköhän tuota tahnaa saa? En ole törmännyt aiemmin..
VastaaPoistaItse käytän tummaa Chimay-trappist olutta usein pataruoissa - asun Belgiassa, oluen maassa, ja täällä on todella paljon jopa kokonaisia keittokirjoja omistettu olutruoille! Reilusti sipulia, valkosipulia, naudanlihaa (paloina), timjamia, rosmariinia, basilikaa.. kaikenlaisia yrttejä. Näitä haudutetaan padassa tovi, jonka jälkeen lisätään olut (näppituntumalla ;)) sekä itse olen lisännyt hieman vettä myös, muuten tulee hieman liian "tiukanmakuinen" kastike. Hauduttaa voi kyllä tuntitolkulla ja maku senkun paranee! Nam!
Sambal Oelek onkin jostain syystä tuossa ohjeessa mainittu tahnana. Yleensä se on semmoista lasipurkissa myytävää punaista chilikastiketta - en tiedä, onko sitä saatavissa tahnamaisemmassakin olomuodossa.
VastaaPoistaMe muuten söimme pari kesää sitten Belgiassa jotain pataa, joka varsin hyvin saattoi olla tuommoinen kuvailemasi olutpohjainen lihakastike!
Ainoa Sambal Oelek, mitä olen löytänyt on aika paksua murskattua chiliä öljyssä (niissä pikkupurkeissa, esim. Pirkka Sambal Oelek), joten nimitys tahnaksi ei ole mitenkään pielessä. Suosittelen muuten väkevien ystäville Mama African Habanero-kastiketta. Potkua on. Nami! Ja aromi on tuore, ilman sivumakuja.
VastaaPoistaLiha kannattaa ottaa huoneenlämpöön 1/2 - 1 tuntia ennen paistamista, tai muuten siitä saattaa tulla sitkeää.
VastaaPoistasuurena chilinystävänä voin hyvinkin suositella sitä guinnessiä tähänkin, itse olen diggaillut eniten chilin nesteenä juurikin tummista oluista.
VastaaPoistaNAMS...
VastaaPoistatämä ruoka on ihan vallattoman hyvää, siitä on muodostunut meidän perheen yksi suosikkiruoista! Kylmillä pakkasilla todellakin lämmittää mukavasti: Yhtenä lisukesuosikkina meillä on juustonmakuiset maissilastut, sopii kuin nenä päähän :P
Kiitos ja kumarrus teille! :)
Kiitos kovasti tästä ohjeesta. Eilen tuli kokeiltua sitä. Menestys oli melkoinen. Lopputulos oli ihanan sakea ja tulisuus juuri sopiva. Taatusti teemme toistekin.
VastaaPoistaKuulosti oikein kokeilemisen arvoiselta chililtä. Meillä sitä syödään kohtuullisen usein ja tästä syystä onkin kiva vähän varioida.
VastaaPoistaYksi aivan loistava lisäys "normaaliin" chiliin on pari palaa tummaa suklaata. Toimii todella hyvin, sillä suklaa tuo makeutta ja taittaa tomaatin makua. Eipähän tarvitse erikseen lisäillä chiliin sokeria.
Chilien kasvattajana, erilaisten oluiden harrastajana ja kotipanijana, ja pitkään haudutetun lihan ystävänä voisin antaa reseptiin seuraavia vinkkejä:
VastaaPoistaCapsicum annuum -lajin chilit, kuten jalapenot ja kaupan tavalliset pitkulaiset chilit, eivät ole tällaiseen ruokaan kovin hyviä pistävän ja terävän poltteensa vuoksi. (Jalapenot ovat annuumeista tosin se vähiten huono vaihtoehto.) Käyttäisin ehdottomasti tähän habaneroa, tai jotain muuta pehmeämmin polttavaa chiliä. Myös capsicum pubescens -lajin chilit olisivat erinomaisia, mutta en ole ikinä nähnyt niitä missään kaupassa. Eli: käytä habaneroa. Puolikas on jo kylliksi, ehkä liikaakin jos ei ole chileihin tottunut. Halkaise chili pitkittäin, niin saat kaksi yhtä tulista puolikasta ja sinun on helpompi arvioida tulisuutta. Chilin kärki on vähemmän tulinen kuin kannan lähistö. Suuri osa tulisuudesta on vaaleammassa siementen kiinnitysosassa. Jätä ne ja siemenet paikalleen kun silppuat chiliä. Siemeniä ei huomaa yhtään valmiissa ruuassa.
HUOM: Habanero on hyvin tulista, ja polttava ainesosa kapsaisiini tarttuu sormiin (ja veitseen ja leikkuulautaan). Leikkaamisen jälkeen, ennen kuin hieraiset silmiäsi tai käyt vessassa, hiero sormiisi ruokaöljyä, jonka jälkeen pese kädet esim. Fairyllä. Öljy tarvitaan, koska kapsaisiini on rasvaliukoista, eikä lähde kokonaan pelkällä saippualla. Toinen vaihtoehto on käyttää hansikkaita leikatessa.
Oluesta: suosittelen jotain vähän makeampaa porteria tai pehmeänmakuista stoutia, tai jotain trappisti-tyylistä olutta. Kuvittelisin myös esim. Newcastle Brown Alen toimivan. En tiedä miten Guinness toimisi, se kun on niin kuivaa.
Lihasta: Olen usein ostanut noin 700g karjalanpaistilihaa ja tölkillisen kidney-papuja, tosin ei kokonaan naudasta tekemisessäkään mitään vikaa ole (paitsi hinta).
Tekemisestä: Olen tullut tulokseen, että puoli litraa olutta on sopiva määrä. Annan padan kiehua hiljalleen vähintään 4 tuntia, kunnes liha alkaa hajoamaan itsestään (voit vielä vähän kauhalla auttaa tätä prosessia). Tunnin tai pari pidempi keittoaika on vain plussaa. Kun haluttu keittoaika lähenee loppuaan, tarkistan nesteen määrän. Yleensä annan ruuan kiehua vielä ilman kantta hieman kovemmin vähän aikaa, että suuri osa nesteestä häviää, ja jäljelle jää haarukoitavaa tavaraa.
Tarjoilusta: Tarjotaan maissilastujen kanssa. Ripottele juustoa lihan päälle, nosta haarukalla lihaa maissilastulle, lisää vielä nokare kermaviiliä ja laita lastu suuhun.
Jättäkääpä kommenttia, jos kokeilette minun versiotani ruuasta.