Sivut

torstaina, marraskuuta 01, 2007

Sananen vedestä

Muutamia vuosia sitten heittäydyin joksikin aikaa säännöllisesti hierojan runnottavaksi, koska niskani ja hartiani olivat varhaisesta teini-iästä alkaneen näppäimistö- ja myöhemmin, tekniikan kehityttyä myös hiirioperoinnin jähmettämät - jopa siinä määrin, että oikea korvani ajoittain piippasi hiirikäteni ja sitä kautta kyynärpään lihasjännityksen turruttamana. Taisi olla melko tiukassa paketissa koko äijä - hyvä, että pää vähän kääntyi.

Hieroja vatvoi ensi töikseen hetken koipiani ja kysyi melkein heti, josko juon riittävästi vettä päivittäin - ihan vain jalkojani hetken notkuteltuaan. Hämmästyin kovasti, miten sellaista voi noin vain päätellä! Oikeassahan mies toki oli. Aiemmin en nimittäin ollut vähäisissäkään määrin ajatellut nestetasapainoa tai vedensaantia ylipäänsä. Miehet syövät, kun on nälkä ja juovat, kun on jano - ja silloinkin mieluiten olutta.

Sen verran hieroja-nitkauttajan kommentti kuitenkin hämmästytti, että päätin kokeilla. Ryhdyin juomaan vettä ihan määrissä ja pitkin päivää. Alkuun sai laukata toiletissa jatkuvasti, mutta kun pääsi vauhtiin, olo aidosti parani! Tuntui, että jaksoi paremmin ja vointi oli muutenkin jotenkin napakampi.

Sittemmin veden nautinta kuitenkin taas hiipui pois ja kahvin määrä lisääntyi. Näin jatkui muutama vuosi, kunnes pari viikkoa sitten jälleen heräsin veden kaipuuseen, kun tuntui, että lihakset taas orastavasti jumivat. Aloitin uudestaan määrätietoisen veden imemisen ja elättelen nyt hataraa toivoa normaalista hydraatiotasosta. Rakasta ystävääni kahvia en toki mihinkään jätä - kunhan yritän tuoda veden siihen rinnalle.

Päivän mittaan vettä ryystävä kohtaa melko pian nesteen haalaamisen ongelman. Kauppaliikkeiden sinänsä näppäriä valmiita vesipulloja jatkuvasti juomalla haaskaa hetkessä omakotitalon hinnan. Perinteinen juomalasi taas ei ole arjen kiikkerissä liikkeissä kaikkein kätevin, eikä vesi säily avoimessa astiassa kovin pitkään raikkaana. Pehmeistä muovipulloista veteen tarttuu vähänkin pidemmässä säilytyksessä muovin maku ja kovien, makuneutraalien polykarbonaattipullojen taas pelotellaan vuotavan veden sekaan bisfenoli-A:ta, jota en soisi liian kanssa juovani.

Pienen web-hakurumban jälkeen päädyin SIGG:n alumiinipulloon, jonka sisäpuolen polymeeripinnoitteen sveitsiläiset insinöörit lupaavat ja vannovat olevan mitä inertein aine. Alumiinipullo on myös kevyt, korkeintaan kunnollisen muovipullon painoinen. Mahdolliset Sveitsin insinöörien tarkkojen silmien ohi veteen karkaavat kemikaalit havaittaneen käytöksessäni vasta pitkien aikojen kuluttua, mutta ainakin vesi tuntuu pysyvän Siggissä pitkään miellyttävän raikkaana eikä siihen tule minkäänlaisia minun suussani maistuvia sivumakuja.

16 kommenttia:

  1. Vesi on hyvää! Sitä on aina oltava jääkaapissa pari pulloa. Ja työmaalla on vesiautomaatti, josta tosin naapuriosaston kemistit heti olivat löytäneet kaikenmaailman pöpöjä. Mutta kun se on kylmää, niin en pelkää edes basiliskoja.

    VastaaPoista
  2. Onpa miehinen tapa lähestyä vesipulloasiaa! :-D Mutta vesi on elintärkeää, silti jäin miettimään, miten hieroja näki kuivuuden jaloistasi? Elimistön nestemäärään sinänsähän vaikuttaa myös natrium, joka sitoo nestettä. Muta jos sitä taas on liikaa, tulee pöhö elikkäs turbotus. Nyt menin jo sekaisin. ?-)

    VastaaPoista
  3. Siggin pulloista pidän minäkin, tosin ehkä vähän eri syistä :) Ne kun ovat kevyitä, kestäviä ja tiiviitä. Siggin perusputelia on tosin vähän hankalampi pestä, joten esim. urheilujuoman kanssa se ei ole niin näppärä.

    No, siihen tarkoitukseen kaapista löytyy myös Nalgene (ikinä mistään bisfenolista kuullutkaan...) ja pari juomapussia ym sälää, mutta niiden ominaisuuksilla spekulointi taitaa mennä jo vähän hifistelyn puolelle tässä kontekstissa...

    Työpaikalla elämässä on vähemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten työpöydällä vesikiuluna toimii iso, kummipojan kuvalla koristelu muki :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä pointti. Veden juomisen vaan unohtaa. Sitten kun janon huomaa on jo myöhäistä. Pitäisi joka päivä ottaa kotiin/töihin 2 litran kannu, täyttää se aamulla ja antaa olla vasta, kun on tyhjennetty.

    VastaaPoista
  5. Meikäläinen on vannoutunut vedenjuoja jo vuosikymmenten takaa, mutta en olekaan hoksannut, että hommasta voisi tehdä myös välineurheilua. :D Heti alkoi tehdä itsellekin mieli tuommoista sveitsiläistä putelia, vaikka tähän asti olen tullut hyvin toimeen ilmankin. Hassua on se.

    Muistan, että vesipullon kanssa näyttäytyminen tuli ylettömän muodikkaaksi joskus kymmenen vuotta sitten. Yhtäkkiä jossain luentosalissa jokaisella oli vesipullo edessään. Ei niitä nykyään ehkä ihan niin paljon enää näe, enkä itsekään ole enää viime vuosina roudannut muovipulloa kovinkaan ahkerasti mukanani.

    VastaaPoista
  6. Tuota jaloista ennustamisen taitoa hämmästelin itsekin. Krooninen dehydraatio varmaankin heikentää lymfasysteemin toimintaa ja sitä kautta hidastaa solujen jätöksien sun muun kuonan kulkeutumista pois lihaksista, jolloin lihakset muuttuvat jäykemmiksi ja helpommin kramppaaviksi.

    Silti ihmetyttää, miten se hieroja sen niin ripeästi näki!

    VastaaPoista
  7. Niin, ja terveellä ihmisellä vähäinen suolaylimäärä poistuu ilmeisesti aika lailla automaattisesti elimistöstä samalla tavoin kuin ylimääräinen vesikin. Varsinkin fyysisesti aktiivisimpien olisi siksi hyvä huolehtia, että tulee nautittua veden lisäksi riittävästi suolaa, jotta vesi pysyy kehossa ja sähkö kulkee soluissa.

    Minusta vähän tuntuu, että meitä nuoruudessamme peloteltiin niin monen muun asian ohella myös suolan syönnistä aivan liikaa. Mekään emme Rosmariinin kanssa yhteiselomme alkuvuosina uskaltaneet lisätä suolaa käytännössä ihan yhtään mihinkään! Sittemmin on opittu ihan uusia makuja, kun olemme uskaltautuneet kokeilemaan ja säätämään ruoan suolamäärää makutuntumalla eikä vain tyytymään siihen, mitä raaka-aineissa mahdollisesti vakiona on.

    Ihan liikaa näissä ravinto- ja terveysasioissa luotetaan "auktoriteetteihin", joiden sanoma vaihtelee kuitenkin useita kertoja dekadissa. Rohkeammin pitäisi minusta tunnustella ja kuunnella, mitä oma keho sanoo. Sillä nimittäin on edes jotakuinkin terveille ihmisille yllättävän paljon kerrottavaa, jos vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan.

    VastaaPoista
  8. Hear hear! Itse välttelin suolaa määrätietoisesti monta vuotta, kunnes kramppaavat lihakset ajoivat ensin magnesiumpurkille ja sitten suolan kimppuun. Nykyään käytän suolaa surutta maun mukaan, ruoka maistuu, lihakset eivät juuri kramppaa ja matalasta verenpaineesta aiheutuva silmissä pimeneminenkin on nyt todella harvinaista. Verenpaine on silti edelleen alhainen, suolamäärä lienee siis juuri sopiva. Saakuran valistajat!

    VastaaPoista
  9. Todennäköisesti se paatos oli suunnattu sellaisille aikansa kasvateille, jotka suolasivat kananmunan niin, ettei keltuaista erottanut valkuaisesta. Viattomat, suolan makuun vielä tyystin tottumattomat lapsukaiset kun sen kuulimme, vedimme kertaheitolla valistusöverit.

    VastaaPoista
  10. Ja Emma: Nalgene oli minullakin toinen vaihtoehto. Myös Camelbak Better Bottlea oli kehuttu verkossa paljon, mutta se alkaa olla jo ulkoisestikin vähän turhan lähellä avaruusalusta. Sinänsä Lexan-putelin ja letkullisista juomarepuista tutun näykkäisyventtiilin yhdistelmä kuulostaa kyllä toimivalta.

    VastaaPoista
  11. Jos jalan "sisäreunassa" nilkkaluun alapuolella, eli siis kantapäästä hieman varpaisiin päin, on pehmoinen tyynymäinen alue, juo liian vähän nesteitä. Kokeilin juoda enemmän ja tyyny hävisi parin viikon vesijuopottelun jälkeen. Jalan pitäisi olla siitä kohtaa montulla tai sileä, ei tyynymäinen, jos kehon nestetasapaino on kohdallaan. Joku vyöhyketerapeutti/akupunktoija/neuloillapistelijä kertoi näin.

    Teija

    VastaaPoista
  12. Nuo pullot muuten voi puhdistaa nopeasti ja halvalla ihan tavallisilla coregatabseilla (siis niillä tekohammas-puhdistus-tableteilla). Minullakin on tuollainen (halpisversio)pullo, kun aina vaani jano...
    Kursiivi

    VastaaPoista
  13. Vedenjuonti OK. Vaan eipä oo SIGG:n pulloja voittaneita. ;-)

    Meillä taitaa olla ainakin 9 pulloa, kun käyttö on kovaa...

    -IK

    VastaaPoista
  14. Teija, onpa mielenkiintoista, heti piti kokeilla, ei tyynyä, phew ;-) Kiitos infosta, pidän mielessä.

    VastaaPoista
  15. Meitsi lähti myös saman tien tyynynmetsästykseen. :)

    VastaaPoista
  16. Olen huomannut, että muovipulloista juodessa sen maun erottaa. Olen muutenkin todella herkkä sivumauille. Miehelleni maintisinkin, että olisi ehkä hyvä idea meille hankkia jonkinlainen vedensuodatin. Siten ainakin tietää, että vesi on täysin puhdasta.

    VastaaPoista