Opin tuntemaan paninin alkujaan oululaisissa kahviloissa semmoisena paperin mutkassa tarjoiltuna lämpimänä juustopatonkina*), joka puristettiin jollain tavalla littanaksi ennen kuin se tuotiin tarjolle pöytään. Nyt olen törmännyt siellä täällä reseptejä selaillessani myös ihmisten kodeissaan (tai koekeittiöissään) tekemiin panineihin, ja ne näyttävät olevan usein ihan vaan täytettyjä patonkeja, joita on sitten pariloitu jonkin aikaa grillissä.Meillä ei ole semmoista kätevää parilointikonetta, mutta valurautainen parilapannu sentään löytyy. Ja siinä sitten teimme (vedellä täytettyä kattilaa painona käyttäen) näitä pestolla ja artisokalla höystettyjä kinkkupanineita, jonka ohjeen tai oikeammin sanottuna linkityksen ohjeeseen löysin Slashfoodin voileipäohjeista. Asiago-juustoa en sen sijaan löytänyt mistään (minkälaista juustoa se mahtaa ollakaan?), joten laitoimme sen sijaan meille huomattavasti tutumpaa mozzarellaa:
Pesto-artisokka-kinkkupaninit
2 ciabattaa halkaistuna
2 rkl basilikapestoa
kourallinen rucolaa
purkillinen valutettua (latva)artisokkaa
6 viipaletta (parman)kinkkua
4 viipaletta Asiago-juustoa
oliiviöljyä
Kuumenna paninipaahtimesi. Kokoa paninit siten, että levitä pestoa leipien alemmille puolikkaille ja jaa sitten rucolat leiville peston päälle. Levitä rucolan päälle artisokat, sitten kinkku ja sen jälkeen kaikkein päällimmäiseksi juustoa. Paina leipien ylempi puolisko hatuksi täytekerrosten päälle, ja sivele pohjaa ja kantta kevyesti oliiviöljyllä. Aseta paninit paahtimeen ja grillaa kumpaakin puolta 4–5 minuuttia. Varo polttamasta. Tarjoile heti.
*) Semmoisia kahvilatyyppisiä paninejakin olisi joskus ihan ovela tehdä itse (tosin en yhtään tiedä, että miten niitä valmistetaan), kun ne taitavat olla aika monen tuttavamme herkkua. Ja maistuvat ne toki aina silloin tällöin itsellemmekin.
Puoli-italialaisen perheen mammana voisin valaista hiukan tuota Asiago-juustoa, mutta siis alkaa kertoko kenellekaan italialaiselle, nehan suuttuisi jos kuulisivat mun vertaukset... ;-)
VastaaPoistaSiis se on semmoista aika miedon makuista kermaisaa pienireikaista juustoa, mutta ei kuitenkaan ihan niin pehmean makuista kuin esim. Oltermanni. Olisikohan siis vaikka Turunmaa enemman sen tapaista? Kyseessa siis ei kuitenkaan ole mikaan sen erikoisempi juusto, tai mikaan voimakas maku sinansa.
Tuota sanaa panino, etta seha ei muuta tarkoitakaan kuin sampylaa. Ulkomailla (myos taalla keskieuroopassa) se on nyt samaistettu kai semmoiseen taytettyyn ciabatta-leipaan jota on grillattu hetken.
Hmmmm (Homer Simpson äänellä, kuola valuen suupielestä), rucolaa! Mistä tulikin mieleeni, se on laitettava parvekkeelle kasvamaan, että saa taas natustaa.
VastaaPoistaMeilläkin tykätään panineista eikä ole kahviloitten vehkeitä. Vaan ystävätärpä kehotti kokeilemaan puolivalmiita patonkeja, jotka halkaistaan ja täytetään ja paistetaan sitten uunissa. Mahtavan makuisia -vaikka eivät littaisia olleetkaan aitojen paninien tapaan. Lapset tykkää pizzatyyliin täytetyistä ja aikuisten suosikki on viime aikoina ollut savuporo-suppilovahvero-sipuli-savujuustomössö...
VastaaPoistaOpiskeluaikoina tulin huoltsikalla kesätöissä vääntäneeksi eräänkin "kahvilapaninin." Halkaistun puolivalmiin patongin pohjalle levitetään ohuita tomaattisiivuja ja päälle tahnaa, joka on juustoraastetta, majoneesia (näitä noin puolet ja puolet), mausteita sekä itse täytettä, jonka mukaan maustesangria tietysti on valittu. :-)
VastaaPoistaNam, herkullisen näköinen panini!!
VastaaPoistaEhtoota Jauhantataloon! Tuntuupa hyvältä päästä taas yhteisen pöydän ääreen :-)
VastaaPoistaEsipaistetuista patongeista saa herkkua laittamalla väliin vuohenjuustokiekkoja ja aimo plöräykset juoksevaa hunajaa. Sitten vaan patskut uuniin ja punkku tekkeytymmään!
Paniinien yhteydessä on jälleen oltu vikkeliä ja omaksuttu kieleemme monikkomuoto :) Pääasia, että konsepti on hyvä ja lopputulos maukas. Ja minulle muffinsitkin ovat muffinseja eivätkä muffineita - ja näin on hyvä.
VastaaPoistaNoista esipaistetuista patongeista voisi koittaa jotain lämmintä leipää värkätä itsekin. Täytteeksi maistuisi ihan mikä vaan edellä ehdotetuista, namskis.
VastaaPoistaKahvilassa otan aika usein tonnikalapaninin. Mahtaisiko semmoisen täytteen saada sitten aikaiseksi sotkemalla tonnikalaa, majoneesia ja juustoa keskenään. (Ja vähän tomaattia pitäisi panna tietenkin sekaan raikastukseksi.)
Niin ja hienoa saada Välispiikki taas kunnolla mukaan blogimeininkeihin! :)
VastaaPoistaMun mielestä olennainen osa paninoa on kyllä se ciapatta-leipä. Tavallisesta patongista tehtynä tulee vaan täytettyä patonkia eikä panino. Mun suosikkini on VR:n vuohenjuustopanino: salaatinlehti, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Nam.
VastaaPoistaTämä näyttää tosi hyvältä näinkin. Töissä joskus ostan alakerran kahviosta paninin, suosin kinkku-aurajuustoa, mutta se alkaa tökkiä loppupuolella. Saisivat laittaa enemmän kasviksia väliin. Olen kokeillut muitakin, mutta lihansyöjän luontoni pitää eniten tuosta. =)
VastaaPoistaCiabattaakin saa muuten esipaistettuna. Ainakin täkäläisestä Prismasta näytti löytyvän.
VastaaPoistaPaninit ovat kyllä herkullisia. Enpä ole itsekään pitkään aikaan syönyt niitä, saati tehnyt kotona mitään painogrillileipiä kummallisempaa. Luulen kuitenkin, että vohveli rauta tepsisi myös noihin pitkiin panineihinkin. Meillä varsinkin kun on kahden vohvelin rauta leipä sopisi väliin vallan mainiosti, vaikka leipää joutuukin pitämään välissä hiukan kauemmmin kuin oikeassa parilassa, koska vohveli rautaa ei saa niin kuumaksi.
VastaaPoistaJossain vanhassa ruokalehdessä muistankin nähneeni vohveliraudassa tehtyjä lämpimiä voileipiä, jotka olivat vohvelikuvioineen todella veikeitä. Meillä on itsellä semmoinen sähköinen kahden leivän vetoinen voileipägrilli, mutta sinne ei taida saada tuommoista paksua paninia millään ilveellä.
VastaaPoistaPanninit on minun herkkua...kuten kaikki täytetyt patongit ja leivät. Liekö jäänyt Jenkkilä-vuosista pakkomielle :) Ja bageleista ei voi puhuakaan ;)
VastaaPoistaÄitini voitti, heh, pilkkikisoissa aivan upean voileipägrillin (siis sellaisen missä on jouset molempien tasojen välillä, että saa paahtaa paksujakin leipiä) mutta unohtui Pohjoiseen! Ensi kerralla sitten. Sitten saa kunnolla paahdettua leipiä, patonkeja, bageleita jne.
Meillä itse asiassa syödään täytettyjä maalaispatonkeja varmaan kerran viikossa. Miksi? Kun ovat niin helppoja, ruokaisia ja nopeita. Väliin laitan "sitä oikeaa" Hellmansin majoneesia hieman, kunnon kinkkua, kevyttä aamupalajuustoa, suolakurkkua, punasipulia ja loraus vielä ranch-salaatinkastiketta. Paahdetaan uunissa hetki ja vielä väliin salaattia. Nami!
Kiitokset mahtavasta patonkitaikinaredeptistä - siis siitä josta teette pitsat ja muutkin :). Parhaiten onnistuneet patonkini ikinä, rapsakoita ja kuohkeita! Johtuu varmaan osittain siitä, että tein tavallisuudesta poiketen pelkästä vehnästä ja laitoin väliin basilika-valkosipulivoita. Nam, kaikki upposivat alta aikayksikön läksiäisvieraisiini!!
VastaaPoistaNiin siis tarkennukseksi, että teen yleensä "terveellistä" leipää, johon on vaikeaa saada loistavaa sitkoa aikaiseksi.
VastaaPoistaTaidetaan tehdä meilläkin viisuille kaveriksi panineja.
VastaaPoista-Osaako joku muuten kertoa mistä saa ruisleivän juurta?
Heips! Vastailen tässä greipille, kun huomasin kysymyksen eli ruisleipään voi tehdä juuren ruisjauhoista, näin ohjeistus esim ruokalassa >> Kiehauta vesi ja jäähdytä n. 30 asteiseksi. Sekoita siihen jauhot. Laita kulho huoneenlämpöiseen vedottomaan paikkaan (sauna sopii hyvin) 1-2 vuorokaudeksi liinalla peitettynä.
VastaaPoistaMyös hapankorppuja voi käyttää hapattimena.
Niin siis tuo hapankorppu oli oma lisäys :).
VastaaPoistaKiitos vinkistä :)
VastaaPoistaOujee, euroviisusyötävää! Tänään onkin jo tosiaan semifinaali.
VastaaPoistaJa suuret kiitokset Aurinkotuulelle minunkin puolestani!
Toi näyttää tosi hyvältä ja maistuu kans varmaan.
VastaaPoistaEipä ole panineita tullut syötyä vielä suomessa vaikka noita paikkoja joissa niitä nykyään myydään onkin jo useita täällä oulussakin. Muistui mieleen milleniumi pariisissa ja viikon loma. Tuli näitä syötyä aina 1-2kpl päivä kun kierteli paikkoja katsellessa ja olivat oikein herkullisia, samoin kuin crepekset (toivottavasti kirjoitin oikein). Täytynee maistaa miltä ne maistuvat täällä kotipaikkakunnalla tehtyinä :)
VastaaPoista