Viime vuonna aloittaneiden suomalaisten ruokablogien ehdottomia helmiä on Kirkkonummelta käsin bloggaava Chez Jasu, jonka kätköistä löytyy vaikka millä mitalla toteuttamiskelpoisia ruokaohjeita.Perunapaistokseen kääritty lammas kuulostaa täsmälleen omalle lautaselleni passelilta murkinalta, ja kasvisosastolta kokeilisin mieluusti hapanimeliä viikunoita (jos täältä vaan saisi edes jokseenkin kelvollisia tarkoitukseen sopivia hedelmiä). Ensi kesää varten pistin korvamerkin äyriäis-fenkolisalaattiin (sitä ennen minun pitää selvittää itselleni, mitä on sumakki). Tällä kertaa kokeiluun pääsivät parmesaanikeksit:
Parmesaanikeksit
100 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus paprikajauhetta
ripaus cayannepippuria
ripaus mustapippuria
80 g voita huoneenlämpöisenä
80 g parmesaania
Siivilöi jauhot, mausteet ja leivinjauhe kolhoon. Sekoita raastettu parmesaani ja voi keskenään. Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita kunnes taikina on tasainen.
Jauhota työtaso ja kädet hyvin. Muotoile taikinasta lieriö, jonka halkaisija on noin 3-4 senttiä. Kääri taikina kelmuun ja pidä jääkaapissa puolisen tuntia.
Leikkaa taikinasta sopivan paksuisia keksejä ja paista 170-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Anna jäähtyä ennen syömistä.
Olen törmännyt parmesaanikeksien ohjeisiin viime kuukausien aikana vaikka kuinka monessa paikassa. Yksinkertaisimmillaan keksit syntyvät ihan vaan raastetusta parmesaanista ja esim. seesaminsiemenistä. Monissa blogeista löytyvissä ohjeissa on puolestaan mukana kananmunaa.
Parmesaanikeksejä kannattaa paistaa ihan vaan jo niistä tulevan hyvän tuoksun takia. Juoksentelin pian leipomisen jälkeen pihallamme ja huomasin, että keksit tuoksuivat yllättäen talomme nurkille asti. Ja maistuvia ne olivat toki muutenkin. Näitä tehdään meillä toistekin (taikka sitten vaihtoehtoisesti noita munallisia versioita).
Sumakki on kirpeähkö, jauhemainen mauste, jota käytetään ainakin Keski-Idän keittiössä. Persialaiset tuttuni maustavat sillä mm. kebabia. Sumakkia voi löytää itämaisista kaupoista; itse löysin pussin Leppävaaran Sellon etnopuodista.
VastaaPoistaoi, kaikki suolaiset keksit on parhautta. kokeiluun menee :)
VastaaPoistaolipa kiva muuten nähdä, vaikka sitten pikaisesti!
Kati: Tämähän kävi kätevästi, kiitoksia!
VastaaPoistaLiina: Kiva oli tosiaan nähdä! Pitää toivoa, että seuraava tapaaminen olisi vähän pitkäkestoisempi.
Minäkin ilahduin suolaisista kekseistä, kun makeat keksit ovat aina vähän liian... ööh... makeita.
Ja jääkaapissa oli parmesaania just sopivasti 80 gramman painoinen kuiva nysä.
Pitää kokeilla parmesaanikeksejä, näyttää nameilta! Kiitos kivasta blogista T. Uusi lukija :)
VastaaPoistaTervetuloa vaan, ja tervehdys sinne Ruotsiin!
VastaaPoistamekin tehtiin näitä ennen Joulua. tykättiin kovasti! ja samaa mieltä Chez Jasun-blogista!
VastaaPoistaMeillä on kanssa kaapissa sumakia, jota ostin jostain etnopuodista en-nyt-muista-mihin tarkoitukseen. Onneksi nyt selvisi, mitä se oikeastaan on... Pussi on aika täysi, täytynee siis merkitä tuo sama resetti.
VastaaPoistaMerituuli: Pitää toivoa, että tämäkin vuosi tuo tullessaan kasan uusia, kiinnostavia ruokablogeja.
VastaaPoistaHaarukka: Uuden mausteen käytössä on kyllä joskus hankala päästä vauhtiin, kun ei tiedä, miten se eri yhteyksissä toimii ja vaikuttaa.
Sumakki kuulostaa muuten sanana siltä, etten olisi veikannut sen olevan mitään syötäväksi kelpaavaa. Vähän niin kuin joku koiso tai seitikki. :)
Kiitokset Rosmariini lainauksesta ja kannustavista kommenteista! Yritän jatkaa uuden vuoden samaan malliin.
VastaaPoistaItse olen törmännyt sumakkiin juuri lähi-idän keittokirjoissa, joissa sitä käytetään varsinkin ruokaisissa salaateissa. Kuulemma käyttävät sitä myös sitruunan sijasta kun ne eivät ole sesongissa.
Suomessahan sitruunat ovat aina/ei koskaan sesongissa...
Hitsi vieköön, jos saataisiin tuollainen oikea sesonkiajattelu näkymään suomalaisissakin ruokakaupoissa.
VastaaPoistaToisaalta meikäläinen olisi luultavasti ensimmäisenä itkemässä "tuoreiden" sitruunoiden perään. :)