Ruokaleffoja?

Ruoka on nyt muodikas aihe. Jamie Oliver sen pani alulle Kokkisodat, ruokalehdet sun muut ruokailmiöt vanavedessään. Yhtäkkiä ihmiset alkoivat säntäillä kaupoissa metsästämässä ciabattaa ja järjestämässä illalliskutsuja ystävilleen. (Me tietenkin joukon jatkona.;)

Ruoka on sen sijaan hyvinkin epämuodikas aihe mitä tulee vaikkapa laulujen sanoituksiin. Selailin nopeasti iTunesini musiikkikirjaston läpi, enkä kyllä ainakaan tähän hätään löytänyt yhtäkään biisiä, jossa puhuttaisiin ruuasta tai syömisestä. Viiniä, kahvia, yön viimeisiä drinkkejä sekä monia muita juomia lauluissa sentään kuluu. Ehkeivät katu-uskottavat popparit ja rock-nikkarit voi puhua teksteissään kovin maallisista aiheista - jos pitää välittää kuulijoille tuntemaansa maailmantuskaa, niin kuka silloin edes kaipaa sapuskaa? Kuvaavaa, että ainoa ruokamaininta, minkä nyt tähän hätään keksin, on Kolmannen naisen biisissä Äiti pojastaan pappia toivoi, jossa laitettiin sillivoileipää laulajan krapulaan.

Paitsi että onhan The Cardigansin I Need Some Fine Wine And You, You Need To Be Nicer:

Sometimes we talk over dinner like old friends
Till I go and kill the bottle,
I go off over any old thing,
Break your heart and raise a glass or ten

:)

Monissa kirjoissa ruoka sen sijaan on keskeisemmässä roolissa, samoin viime vuosina on tehty joitakin kivoja leffoja, joissa ruoka on ollut hyvinkin olennainen elementti. Ensimmäisenä mieleen tuli muutama kuukausi sitten nähty ranskalainen komedia Décalage horaire (itse tosin ranskaa autuaan osaamattomina vuokrasimme sen kotoisammalla nimellä Jet Lag), jonka pääosissa olivat Juliette Binoche (ei ollenkaan samanlaisessa roolissa kuin Sinisessä) sekä mielestäni ylettömän karismaattinen Jean Reno, joka näyttelee leffassa entistä kokkia ja esittelee sitä myötä yhdessä kohtauksessa myös kokkaustaitojaan. Mikäs sen hauskempaa.

Suomessa on tehty vielä enemmän ruokaan keskittyvä Gourmet Club, jonka on ohjannut Juha Wuolijoki ja jossa näyttelevät ainakin Hannu-Pekka Björkman ja Tapani Perttu. Oma ruokakerho olisi kyllä kiva, mutta ehkä se voisi toimia kuitenkin hieman eri periaatteella kuin tuossa leffassa. ;) Niin, ja viinileffoista pitää tietenkin mainita vastikään nähty Sideways. Tuota katsellessa kannattaa korkata itsellekin punaviinipullo.

Psst. Yleensä olen kyllä ihan perinteisten Hollywood-leffojen ystävä. Jostain syystä en nyt vaan keksinyt yhtäkään semmoista, jossa olisi keskitytty tavallista enemmän syömiseen. Frendeissä onneksi oli kokki ja siinä ohjelmassa jos jossakin tehtiin paljon ruokaa.