keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011

Lihaleipäpöydän äärellä

Kuten Peruspöperölän Virpi ehti jo mainita, saimme pari viikkoa sitten istua yhteisten ruokatuttaviemme pöytään nauttimaan tuhdin ja maukkaan aterian. Kollektiivisen kokkausillan aikana jouduttiin useampikin sormi paikkaamaan erilaisten keittiötarvikkeiden jäljiltä, mutta ruokailijoiden lukumäärä täsmäsi onneksi kuitenkin vielä jälkiruokavaiheessakin.

Alkuun saimme ruokahalua rakentavat Bloody Maryt, joiden jälkeen alkupaloiksi saapui todella rapeita ja herkullisia latkoja - eli pannukakkutyyppisiä perunaröstejä, jotka nautittiin smetanan ja itse tehdyn omenasoseen kanssa. Smetanan hapokkuus ja omenasoseen makeus täydensivät oivallisesti latkojen pehmeää täyteläisyyttä, jolloin suuhunsa sai oikeaoppisesti hyvän otoksen vastamakuja ja erilaisia tekstuureita yhtä aikaa.

Pääruokana oli isännän jo hyvissä ajoin etukäteen hehkuttamia, todella lihaisia ja maittavia sandwicheja. Herra oli valmistautunut huolella etukäteen ja laittanut melkoisen palasen naudanrintaa viikkoa aiemmin suolaliemeen. Nautintapäivänä lihaa oli kypsytelty pikku hiljaa miedolla lämmöllä ja lopuksi vielä vetäytetty folion sisässä niin, että kaikki rasva ja jänteet olivat liuenneet tai tirisseet pois kypsyttäen ja maustaen samalla lihaa, josta oli näin saatu äärimmäisen mehukasta ja mureaa.

Useampi lihanytynen hupeni samoin tein maistiaisia pitkin sormin kärkkyneen yleisön suihin, mutta valtaosasta laadittiin sandwicheja paahtoleivän, itse tehdyn majoneesin, suolakurkun ja ärhäkän sinapin avulla.

Illan majoneesivastaava oli kuulemma saanut hiottua majoneesiproseduurinsa lähes pomminvarmaksi ja valisti, että keskeisimpiä onnistumistekijöitä on huoneenlämpöinen muna. Lienen itse väsännyt välillä liian kylmästä, kun ei se minulta vieläkään aivan joka kerralla luonnistu.

Vakituiseksi jäätelökoneenkuljettajaksemme muodostunut Insinöörikeittiön Pekka vastasi jälleen jälkiruoasta. Tämänkertainen vaniljajäätelö oli niin onnistunutta, että sitä ylistettiin pitkään ja kaikista suista - sen, mitä jäätelönsyönniltä ehdittiin. Jäätelö tarjottiin herkullisen, aidolla ihralla ryyditettyyn voitaikinaan leivotun mustikkapiirakan kera.

Kerrassaan mainioita ruokalajeja siis - ja osin sellaista, että ainoa tapa nauttia tämänkaltaisista mauista on valmistaa sitä itse. Täkäläisiin ravintolakeittiöihin moni mm. Kellerin nimiin vannovien ystäviemme teos olisi liian töisevä, eikä toisaalta säilyvyys mahdollistaisi teollista jakelua nykyisenkaltaisessa järjestelmässä.

15 Comments:

At 26/1/11 11:31, Blogger Mikko J. Kalavainen said...

Onko tuolle lihalle olemassa jossain tarkempaakin reseptiä, vai pitääkö kaivautua Herra Kellerin reseptiviholle? Corned Beef lie taikasana?
Ei pitäisi töissä lukea teitä, tulee vaan aina nälkä. Mikä ihana tunne!

 
At 26/1/11 12:35, Blogger Eve said...

Mahtava menu! Tulipa nälkä!!

 
At 26/1/11 14:23, Blogger Virpi said...

Oliko se kuitenkin mustikka- eikä omenapiirakkaa? :)

Mutta ai että, tulipas herkkumuistot kielelle kun katsoi näitä omiani laadukkaampia otoksia illan tarjonnasta <3

 
At 26/1/11 20:03, Blogger Rauna said...

Minkäslainen jäätelökone kannattaisi ostaa, jos sellaisen hankkisi?

 
At 26/1/11 21:14, Blogger Pippurimylly said...

Mikko, Corned beef juurikin, brisketistä. Koitanpa tiristää ruoan valmistaneesta kaverista tarkempia tietoja.

Eve, ei kun syömään sitten vaan! :)

Ja Virpi - mustikkaa tietenkin! Miten minä nyt noin kirjoitin!? Korjaanpa samoin tein.

Rauna, jäätelökoneita tuntuu olevan karkeasti kahta tyyppiä: toisten kulho jäähdytetään pakastimessa, ja toiset jäähdyttävät sen itse. Jälkimmäiset lienevät yleensäottaen kalliimpia. Myös joihinkin tehokkaisiin yleiskoneisiin saa jäätelökonelisäosan. Tämänkertainen jäätelömestarimme, Insinöörikeittiön Pekka, operoi juurikin sellaista.

 
At 27/1/11 11:25, Blogger Uusi Musta said...

Kuulkaas tyypit, teidät on haastettu! :)
- Katja

 
At 27/1/11 13:45, Anonymous Jarno said...

Tuo jälkiruoka...uskomattoman herkullisen näköistä.

Pidemmän aikaa jo ollut harkinnassa jäätelökoneen hankinta, mutta ollut vähän epäröintiä paljonko sitä sitten tulisi käytettyä. Ei tullut mieleen, että keittiössä seisovaan yleiskoneeseen sellainenkin lisäosa on tarjolla. Pitänee varmaan sellainen pistää hankintaan, niin paljon iski nyt jäätelöhimo. :)

 
At 27/1/11 14:44, Blogger Rosmariini said...

Katja: Kiitos haasteesta. Pitääpä ryhtyä listaamaan ruokakaapin sisältöä pikimmiten.

Pohjoisuus ei vaan taida pahemmin näkyä valikoimissamme. Nyt melkein harmittaa, kun emme pidä kuivalihaa aina käden ulottuvilla. :) Sehän vielä säilyisikin pitkään.

Jarno: Minua taas pelottaa jätskikoneen hankinnassa se, että sitä tulisi käytettyä ihan koko ajan. :D Olisi kyllä niin mahtava tehdä lisäaineettomia jäätelöitä kermasta ja marjoista. Ja sorbetteja!

 
At 27/1/11 17:54, Blogger se mutsi said...

Tuo latkasysteemi vaikuttaa todella herkulliselta! Näin "vegetaivaastakin" katsottuna.

 
At 27/1/11 18:06, Blogger Rosmariini said...

Minulla on ollut pitkään Martha Stewartin potato latke -resepti korvamerkittynä (ja yhdessä välissä se oli jopa jääkaapin oveen tulostettuna). Omituista, että joitakin ohjeita ei saa toteutettua, vaikka olisivat kuinka houkuttelevia.

 
At 27/1/11 18:51, Blogger Pekka said...

KA:n lisälaitteella tosiaankin pyörittelen. Hinta on samaa luokkaa (jos ei pikkasen kalliimpi), kuin noissa erillisissä pakkasessa pidettävissä. Itsejäädyttävät ovat sitten ihan toista hintaluokkaa. Tekevät kai parempaa jälkeäkin, mutta siinäkin hävinnevät nestetypelle.

Plussana tuo lisälaite vienee pikkasen vähemmän tilaa, kuin erillisratkaisut. Kummassakin on toki se iso, pakastimessa sen 18-24h minimissään pidettävä osa (on mulla pysyvästi siellä, että on käyttövalmis tarvittaessa). Lisälaite myöskään ei tuntuisi turhakkeelta, vaikka olisikin käyttämättä. Pari kertaa kuussa käytän, joten ei sitä voi turhakkeeksi kyllä kutsua sittenkään :)

Miinuksena kiinnitys koneeseen on vähän hutero, vaikka sinänsä toimiikin. Pitää vaan olla tarkkana, syyllinen 35e muovikikkare mennee helposti rikki (Jouduin semmoisen jo tilaamaan, kun paljon paremmin istuva US-kikkare ei taas ole yhteensopiva eurooppalaisen KA:n kanssa).

Varsin maukasta italialaistyylistä jätskiä tulee ihan (punaisesta) maidostakin. Tuossa kyseisessä erityisen onnistuneessa ala Keller oli 5 dl kermaa ja 5 dl maitoa (... ja 10 keltuaista)

 
At 27/1/11 22:16, Blogger Rosmariini said...

"Hävinnevät nestetypelle". :) :)

 
At 28/1/11 07:04, Blogger Uusano said...

Meillä on samainen jäätelöntekokulho, mikäli ymmärsin oikein KA:n. Se välikappale tosiaan on rimpulan oloinen. Ja myönnän, etten ole tullut tehneeksi jäätelöä kuin kaksi kertaa, vaikka kulho on ollut taloudessa yli kaksi vuotta... KA:n mikseristä meni joku aika sitten se musta ratas moottoriosan päältä rikki, mitä lie kiviä olin muhentanut (nolo), mutta se osa löytyi helposti internetin ihmeellisestä maailmasta, joku brittikauppa toimitti niitä palasia muutaman punnan hintaan kotiin parissa päivässä. Liekö siellä olisi tuota jäätelökulhon rimpulaakin.

 
At 28/1/11 10:28, Blogger Rosmariini said...

KitchenAidin rimpulat kikkareet. :D

 
At 29/1/11 00:57, Anonymous mossman said...

Tällä mentiin:

http://www.food.com/recipe/from-scratch-home-corned-beef-brisket-115220

Briskettisläbiä ei tahdo saada kuin tilaamalla ennakkoon.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails