torstaina, heinäkuuta 26, 2012

"Oliko teillä voileipäteema?"

Oululaisten ruokabloggaajien oli tarkoitus kokoontua eilen aurinkoiseen Ainolan puistoon, mutta toisin kävi. Vettä alkoi tulla juuri kokoontumishetkellä taivaan täydeltä, joten siirryttiin sitten pikavauhtia suunnitelma beehen eli sisätilapiknikkiin.

Menossa mukana olivat Aina nälkä, Ghetto Gourmet, Insinöörikeittiö, Kokkeillaan, Kokit ja Potit, Peruspöperöä sekä Sokerikukkasia.

Kannattaa tähyillä mainittuja blogeja, mikäli kiinnostaa saada ohjeistusta jännittäviin kurkkukuppeihin, houkutteleviin banh mi -patonkeihin, mehevään kanttarelli-pekonipiirakkaan, raikkaaseen retiisitsatsikiin, amerikkalaiseen juustokakkuun tai suussa sulavaan tiramisuun.

Vuosi sitten mahalaskun kokenutta mansikkatorttuakin päästiin tänä vuonna maistamaan, samoin Pekan tehtailemia romaine-tomaatti-naudanposki-maalaisgoudapatonkeja. Muunkinlaisia täytettyjä leipiä oli tarjolla siinä määrin, että tilaisuuden olisi voinut muuntaa helposti vaikka kello viiden teeksi.

Kaupassa on näkynyt viime päivinä muoviin pakkaamatonta parsakaalia, jossa on harvinaisen raikas ja kesäinen maku. Parsakaalikokkausten kunkku on parsakaali-pekonisalaatti, joka sopii hyvin myös sisäpiknikkiin.

Saapa nähdä, suosiiko sää viikonloppuna. Useampikin ruokabloggaaja on nimittäin menossa oululaisen kesän kohokohtaan eli Qstockiin.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2012

Kesäpäivä

Tunnustan olleeni väärässä väittäessäni, että kesälomailu on yliarvostettu juttu. Aurinkoinen joutilaisuus ei ole ollenkaan hullumpaa. Tulipahan viimein polkaistua Nallikariin testaamaan kesäkahavila Nekan tarjonta. Keksejä on kuulemma kovasti kehuttu, ja reilu Puro-kahvikin maistui.

Lisäksi kävin fiilistelemässä Kauppahallin tomaattitarjontaa. Liha- ja kalapuolikin vaikutti oikein kiinnostavalta, mutta tämä jauhaja kokkasi ruokaa lähikaupan lenkkimakkarasta. Kokkeillaan-blogista löytyi nimittäin ohje omaan makuuni:
Kreikkalainen makkaravuoka

1 lenkkimakkara (siis toinen puoli lenkkipaketista)
0,5 dl chiliketsuppia (tai tavallista ketsuppia, johon sekoitat chilijauhetta)
2 kevätsipulia varsineen
3 valkosipulinkynttä
n. 15 sentin pätkä kesäkurpitsaa
reilu 100 g fetajuustoa
0,5 dl oliiveja renkaina
1 purkki tomaattimurskaa
2 tl tummaa sokeria
mustapippuria (ja suolaa)
1 rkl silputtua tuoretta oreganoa
1 rkl silputtua tuoretta basilikaa
1 dl juustoraastetta

Kuori makkara ja kuutioi se reiluiksi suupaloiksi. Laita makkarakuutiot uunivuokaan, lisää sekaan chiliketsuppi ja sekoita. Silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuutioi kesäkurpitsa suunnilleen makkarapalojen kokoisiksi kuutioiksi. Kuutioi fetajuusto, ellet käytä valmiita kuutioita. Sekoita tomaattimurskaan sokeri, mustapippuria ja yrtit. Ripauksen suolaa voi lisätä, mutta se ei ole välttämätöntä. Lisää sipulit, kesäkurpitsakuutiot, feta, oliivit sekä maustettu tomaattimurska vuokaan ja sekoita vähän. Ripottele päälle juustoraaste. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia, niin kesäkurpitsatkin ehtivät hiukan pehmetä (eivät kuitenkaan lötkisty) ja saada makua. Jos et käytä kesäkurpitsaa, riittää paistoajaksi 15-20 minuuttia.
Nyt hoksasin, että unohdin kuorrutejuuston kokonaan pois, eikä perunoitakaan tullut keitettyä kaveriksi. Hmmmm. No, mutta hyvin maistui joka tapauksessa.

Ties kuinka moni on vuosien mittaan yrittänyt saada minut vakuuttuneeksi siitä, että tomaattimurskan joukkoon kannattaa ripottaa hiukan sokeria. Nyt on pakko myöntää, että oikeassa ovat olleet.

--
Olemme käyneet Tampereella ties kuinka monena kesänä, mutta edellisestä Turun-reissusta on jo melkein viisi vuotta aikaa.

Minkälainen lienee Turun ruokatarjonta tällä hetkellä? Ainakin sinne on tullut viime käynnin jälkeen Mami, mutta jos mietitään vähän mutkattomampaa meininkiä. Paristakin paikasta olen lukenut, että kyseessä on Suomen kebab-pääkaupunki.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2012

Kanansiipiä, siikaa ja sitruunavanukasta

Pastanjauhantaa mökkeili viikonloppuna kera Ghetto Gourmetin, Insinöörikeittiön ja Peruspöperön.

Ensimmäisen illan teemana oli Amerikka ja ensimmäinen ruokalaji olivat wingsit, joiden osatekijänä oli kuulemma Frank's Red Hot Sauce sekä puoli paketillista voita. En ole ollut perinteisesti mikään siipi-ihminen, mutta nuo olivat suorastaan järisyttävän hyviä. Tarkempi ohjeistus ilmestyy joskus lähitulevaisuudessa ghettolaan.

Mansikka-ajan kunniaksi mukaan lähti laatikollinen mansikoita, ja onneksi mukana oli mansikkamargaritojen tekemiseen erikoistunut (Virpin) blogiaviomies. Kuvassa mimmien mansikkapirtelöt:

Ja sitten ne hampurilaiset, joista en ole oikein tointunut vieläkään. Onnistuneesti maustetun tarpeeksi paksun pihvin päälle sulatettiin sopivan suolaista cheddaria, ja kokonaisuuden kruunasi yksi elämäni suurimmista rakkauksista eli karamellisoitu sipuli. Sämpylät oli leivottu Aseman Paakarilla.

Pekka otti oman pihvinsä sinappipaistettuna In-N-Out -tyyliin.


Aivan kaikkia mansikoita ei syöty juomalla. Tässä Virpin loihtimaa pappilan hätävaraa:

Aamupala sujui mestarien aamiaisen hengessä. Löysää, kermaista munakokkelia ja rapeaa pekonia. Sekä tietenkin tomaattia, jota voisi tähän aikaan vuodesta olla syömässä loputtomiin (mikäpä minua toisaalta estääkään).

Minä en yllätyksekseni lähtenyt lauantaina geokätköilemään vaan sen sijaan jäin nuotiolle harrastamaan valokuvataidetta. Tulevan näyttelyn nimeksi tulee "130 kuvaa kyrsästä". Tässä kuvassa on UkkoPekkaa nokikeppeinä:


Perämeren rannalla kun oltiin, kävimme katsastamassa paikallisen kalasataman tarjonnan. Mukaan lähti ahvenia ja siikaa, jotka Virpin vara-aviomies T täytti sitruunalla ja lykkäsi grilliin. Siinäpä vasta lähiruokaa. Nokkela ruokabloggaaja olisi käynyt kokoamassa salaatin lähellä kasvavista villivihreistä, mutta me emme ihan niin nokkelia onnistuneet olemaan.

Grillatut kalat uivat ennen tarjoilua jonkin aikaa 7-prosenttisessa suolavedessä, joten maku oli oikeinkin kohdallaan. Sitruunastakin ehti tarttua makua ihan mukavasti.

Sitruuna-kermavanukas eli lemon posset on ollut viime viikkojen blogihitti. Sitäkin päästiin maistamaan, kun Virpi kokkaili jälkiruokaa Soppakellarista löytyneellä ohjeella.


Viikonloppu sujui kaiken kaikkiaan perinteisessä oululaisessa ruokablogihengessä: hyvä ruoka, huonot jutut. Jossain vaiheessa erehtyi aina luulemaan, ettei juttujen taso voi enää enempää laskea, mutta hienosti siinä onnistuttiin, kerta toisensa jälkeen.

Blogiseuraa on luvassa myös tulevana keskiviikkona, kun Oulussa kokoonnutaan blogipiknikille. Kiinnostuneiden kannattaa kysellä tarkempia koordinaatteja sähköpostitse.

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2012

Aasialainen pastasalaatti ja hunajapaahdetut maapähkinät


Tämän pastasalaatin oli ajatus olla nopea ja ruokaisa. Ruokaisa ja todella maukas se oli kyllä, mutta nopeus jäi tällä kertaa tavoitteesta. Kaupassa ei nimittäin vastoin pätkiviä muistikuviani ollutkaan valmiita hunajapaahdettuja maapähkinöitä, vaan ne jouduttiin valmistamaan itse. Tämä onnettomuus kääntyi kuitenkin ripeästi onneksi: pähkinöiden paahtaminen oli nimittäin vallan mukavaa puuhaa, ja itse paahdetut pähkinät makoisaa odottelusyötävää - niin makoisaa, että koko pellillisen olisi popsinut helposti ihan sellaisenaankin!

Mausteet, pähkinät ja seesamiöljy antavat salaatille virkistävän aasialaisen vireen niin, että kokonaisuus on kiintoisaa vaihtelua perinteisiin pastasalaatteihin. Raikasta salaattia tulikin syötyä lähes vahingossa melkoinen keko. Ajatus oli nimittäin jättää hieman seuraavan päivän eväslounaaksikin. Onneksi annos oli sen verran suuri, että kohtuullinen eväskin saatiin. Salaatti toimi erinomaisesti myös siinä tarkoituksessa - sen voi syödä vaikka suoraan jääkaappikylmänä.

Aasialainen pastasalaatti

Kastikkeeseen
1 rkl hienonnettua valkosipulia
1 rkl hienonnettua/raastettua inkivääriä
6 rkl soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 rkl seesamiöljyä
2 rkl majoneesia
0,6 dl ruokaöljyä
1 rkl vettä

Vispaa kulhossa sekaisin kaikki ainekset ruokaöljyä lukuun ottamatta. Lisää sitten öljy ohuena nauhana, koko ajan vispaten, jotta saat tasaisen kastikkeen.

Itse salaattiin
n. 1/2 kg (pakaste)katkarapuja
1 rkl soijakastiketta
1 rkl kuivaa sherryä
n. 1/2 kg fusilli-pastaa tms. mukavasti salaattiin sopivaa pastalaatua
1 iso punainen paprika, pilkottuna suupaloiksi
reilu 200 g sokeriherneitä, palot vinottain kahtia leikattuina
1,8 dl hunajapaahdettuja maapähkinöitä, rouheasti pilkottuina (itse en kyllä juurikaan pilkkonut, hieman veitsellä naputtelin pähkinäkekoa)
3 vihersipulia/kevätsipulia, ohuiksi viipaloituina
3 rkl silputtua korianteria
suolaa pastan keitinveteen
rouhittua chiliä maun mukaan

Marinoi katkarapuja pienessä kulhossa soijassa ja sherryssä sillä aikaa, kun valmistelet ja pilkot muut salaattiainekset.

(Jos katkaravut ovat peräisin pakasteesta, ne kannattaa tietenkin sulattaa ennen marinointia. Jos katkaravut eivät ole kypsiä, kypsennä ne esim. höyryttämällä ja anna sitten jäähtyä.)

Keitä pasta kattilassa suolavedessä paketin ohjeiden mukaisesti. Siivilöi se sitten huolella ja levitä esim. leivinpaperin päälle, jotta se jäähtyisi nopeammin huoneenlämpöiseksi.

Laita liemestään siivilöidyt katkaravut, pasta, paprika, herneenpalot, puolet pähkinöistä, vihersipulit ja korianteri suureen kulhoon. Älä sekoita. Lisää sitten kastike, sekoita ja anna seistä huoneenlämmössä vielä vartin verran, jotta kastike imeytyy ja maut tasoittuvat.

Lisää murskattua chiliä tai paprikajauhetta maun mukaan ja koristele jäljelle jääneillä maapähkinöillä.

Hunajapaahdetut maapähkinät

Tällä reseptillä valmistuu rapeita, kullanruskeita pähkinöitä, joihin tulee syvän hunajainen ja aavistuksen suolainen maku. Haluttaessa lisämausteena voi kokeilla vielä chilijauhetta kuten cayennea tai chipotlea.

0,5 kg maapähkinänsydämiä
0,8 dl hunajaa
2 rkl voita
2 tl suolaa
1 tl vaniljauutetta
1/4 tl kanelia
0,6 dl sokeria

Vuoraa uunipelti alumiinifoliolla ja voitele folio kevyesti esim. ruokaöljyllä. Laita uuni kuumenemaan 160 C:hen.

Laita voi, hunaja, vanilja, kaneli ja 1 tl suolaa mikronkestävään kulhoon ja mikrota, kunnes voi on sulanut (mikron tehosta riippuen n. 45 sekuntia). Sekoita, kunnes voisula on tasaisessa konsistenssissa. Ainekset voi tietenkin sulattaa kasarissa levylläkin, jos mikroa ei ole.

Lisää pähkinät voi-hunajaliemeen ja sekoita, kunnes ne ovat kauttaaltaan kastikkeessa. Kaada pähkinät sitten voidellulle ja foliotetulle pellille ja levitä ohueksi, tasaiseksi kerrokseksi (eli niin, eittei pähkinöitä ole päällekkäin).

Paahda pähkinöitä yhteensä n. 20 minuuttia. Sekoita aina viiden minuutin välein, jotteivät ne pala. Pähkinöitä kannattaa siirrellä pellin laitamilta keskelle ja päinvastoin, jotta kaikki paahtuvat tasaisesti. Kaikenlaisia pähkinöitä ja siemeniä paahtaessa saa muutenkin aina olla tosi tarkkana, sillä ne palavat karrelle aivan älyttömän helposti!

Kun pähkinät ovat kullanruskeita, ota pelti uunista ja sekoita vielä hieman, jotta hunaja on varmasti tasaisesti pähkinöihin tarttuneena. Ripottele sitten päälle sokeria ja 1 tl suolaa ja sekoita taas. Pähkinöiden jäähdyttyä ne ovat valmiita naposteltaviksi tai vaikkapa juuri salaattiin.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Matjes ja marsipaani

Minä olen mietiskellyt viime viikkojen aikana hyvin paljon silliä ja jopa syönytkin sitä ahkerasti, kun satuin tekemään työmatkan Saksan suuntaan. Silli oli ilmeisesti sesongissa, koska ravintoloiden ulkopuolella mainostettiin matjessillien saapuneen. Kaikkea sitä. Eihän silli ole mikään parsa, rapu tai uuden sadon viini.

Suomessa silli syödään lähes poikkeuksetta säilöttynä, ja minäkin luulin, että matjes tarkoittaa ainoastaan jonkinlaista maustelientä. Raholan syötävissä sanoissa kerrotaan kuitenkin, että hollanninkielinen sana maatjesharing on tarkoittanut alkujaan kesällä pyydettyä nuorta silliä. Sillimatkailu avartaa. Seuraavaksi voisin selvittää missä menee sillin ja silakan raja.



Pääsin maistelemaan silliä muun muassa Schiffergesellschaftissa, jossa hansakaupunkiin saapuneet merimiehet ovat kokoontuneet 1500-luvulta lähtien. Ilmankos kyseistä rakennusta pidetään yhtenä maailman perinteikkäimmistä pubeista. En olisi muuten uskonut, että tykkäisin sillistä yhdistettynä rusinoihin. Makeaa ja suolaista samassa haarukassa.

Yllä siis silliä kolmella tavalla tarjoiltuna ja sen yläpuolella ravintolan katosta riippuvia laivoja. Tai ainakin yksi laiva.

Silli selvästi maistuu lyypekkiläisille, sillä keskeisellä paikalla oli sillin varaan rakentuva pikaruokala. Muilta osin lyypekkiläinen pikaruoka noudatteli samaa linjaa kuin muuallakin Saksassa; kebappia (Lyypekissä usein tarjoiltuna tuutista, jossa myös ranskalaisia) ja currywurstia.



Lyypekki on ruokapuolella tunnettu lähinnä marsipaanistaan. Niederegger on valmistanut tuotetta 1800-luvun alkuvuosista alkaen. Minulla ei ole mitään marsipaania tai pähkinöitä vastaan, mutta en jostain syystä lämmennyt ihan ylettömästi Niedereggerin klassikkokakulle Nusstortelle. Muut kakut jäivät maistamatta, mutta piti marsipaania toki ostaa tuliaiseksi.

(Katsokaahan muuten Mondon artikkeli maistamisen arvoisista klassikkoleivonnaisista.)

Muuta opittua:
-Lyypekissä oli koiria lähes kaikissa ravintoloissa. Monilla terasseilla oli koirille ihan omia juomakippojakin.
-Terveysintoilu on Saksassa varsin runsasta. Söin yhdessä lyypekkiläisessä viherkuppilassa harvinaisen maistuvan lounassalaatin, jossa oli vaikka minkäänlaisia yrttejä mukana. Voiko salaatti maistua laventelilta vai mahtoiko makuaistini pettää?
-Lidli ei ole Saksan ainoa lidlimäinen kauppa. Aldi oli ainakin ihan samanlainen.
-Jos lähtee jonnekin vähänkään pitemmäksi aikaa, kannattaa vuokrata asunto eikä mennä hotelliin. Omassa 1800-luvulla rakennetussa kivitalossa asuminen oli aika juhlallinen kokemus. Näin oululaisena ei ole vaan tottunut siihen, että ohi menevät turistit toljottavat alakerran ikkunoista sisään.

Ai niin pssst. Kesäloma on yliarvostettu juttu. Ei ole ollenkaan hullumpaa lähteä aamukahdeksaksi töihin, kun kadun toisella puolella myydään tuoretta leipää ja lounaspiknikille löytyy paikka työpaikan viereisestä puistosta (lounasnäkymistä ks. ylin kuva). Ehkä pidän tästä lähtien lomani vasta marraskuussa, kun kesä on muutenkin mukavaa aikaa.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails