keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Polkkaavia uutuuksia

Uusia ruokapäiväkirjoja pukkaa Blogistaniin semmoista kyytiä, ettei meikäläisen hiirisormi tahdo pysyä perässä sitten niin millään. Blogilistan laajaksi paisunutta ruokaosastoakaan ei tule haravoitua läpi enää ollenkaan entiseen tahtiin. Tässä kuitenkin muutama löytö viime kuukausilta. Koska (etenkin tähän vuodenaikaan) on niin tavattoman koleaa asua Oulussa, aloitamme katsauksen täkäläisistä sapuskablogeista:

Suolaa&Pippuria. Joulukuussa aloittanut kotikokkiblogi. Monipuolisia reseptejä ja muunkinlaista ruokajutustelua.

Ituhipin köökkiloki. Harvinaisen hauskasti nimetty kasvissyöjän keidas. Meikäläiselle maistuisi ainakin pähkinä-papu -goreng.

Jenni ja Juuso kalalla. Kuka voisi vastustaa oululaisen pariskunnan pitämää ruokapäiväkirjaa? Reseptiarkistossa etenkin mereneläviä, niin kuin blogin nimestäkin voisi ehkä päätellä.

Liemessä. Pariskuntaruokablogien parhaimmistoa. Tarttuvaa hyväntuulisuutta, runsaasti keveitä ruokaohjeita sekä ennen kaikkea tietenkin tuopillinen Guinnessia.

Keittokomeroon olen tainnut linkata jo pari kertaa aiemminkin. Kuopiossa on kaikesta päätellen kiva kokkausmeininki ja huippishyviä ruokaohjeita.

Välipala. Yksi uusista suosikeistani. Kiinnostavia ruokaohjeita ja erityiskiinnostavaa ruokatarinointia. Siihen lajiin pitäisi itsekin panostaa enemmän.

Otetaan ensin puoli kiloa voita. Tämänniminen uutuus on suorastaan pakko ottaa lukulistalle. Ruokakirjoitusten lisäksi myös juttua viinistä. Pohjois-Karjalasta kajahtaa.

Kookboek. Hollannissa asuvan Tuulin upouusi ruokapäiväkirja. Bataatti-munakoisocurry näyttää erityisen makoisalta.

Siinäpä olikin varsin syvälleluotaavaa analyysiä Suomen ruokablogien nykytilasta. Vuodatuksenkin puolelta lienee putkahdellut ilmoille vaikka minkälaisia uutuuksia. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin Kropsua eväänä sekä Ei makeaa mahan täydeltä.

tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Tonnikalapiirakka

Sain tämän piirakkaohjeen eräältä ystävältäni, mistä hänelle suuret kiitokset. En ole yleensä kovinkaan etevä piirakkaleipuri, mutta tämä onnistui kyllä yli odotusten. Pinta ei kärvähtänyt eikä pohjakaan jäänyt yhtä kosteaksi kuin yleensä. Seuraavan päivän lämmityksessä tonnikalatäyte pääsi vielä paremmin oikeuksiinsa, ja ällistyttävän hyvin tämä maistui vielä kylmänäkin.

Täyte toimi mielestäni todella hyvin tuommoisenaankin, mutta sitä voi luonnollisesti hieman soveltaa saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan. Itse laitoin sekaan myös ohjeeseen sisältynyttä anjovista, mutta jos se ei iske, niin suolaisuutta voi saada lisää ehkä muutamasta ylimääräisestä oliivista taikka vaikka kapriksista. (Tosin ei se anjoviskaan tässä mitenkään häiritsevästi maistunut.) Tomaatit ovat tietenkin jo tähän aikaan vuodesta harmillisen mauttomia, vaikka yritän parhaani mukaan lisäkypsytellä niitä huoneenlämmössä. Tiukempaa tomaattisuutta olisi kannattanut kenties tavoitella silppuamalla mukaan aurinkokuivattuja tomaatteja. Salaattiin päätyneet mandariinit olivat sentään ihanan makoisia.
Tonnikalapiiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 mm suolaa
150 g kylmää leivontamargariinia tai voita
3 rkl vettä

Täyte:
2 tlk (185 g kpl) tonnikalaa
8-10 oliivia, paprikatäytteisiä tai mustia
2-3 tomaattia
8-10 anjovisfilettä
2 munaa
2 dl maitoa
½ tl suolaa
½ mm pippuria
3 rkl voimakkaan makuista juustoraastetta

1. Laita jauhot, suola ja kuutioitu rasva monitoimi- tai yleiskoneeseen tai kulhoon. Sekoita rakeiseksi massaksi.
2. Lisää vesi ja vaivaa nopeasti sileäksi taikinaksi. Paina taikina levyksi ja kääri muoviin. Anna olla jääkaapissa noin 30 min.
3. Kaaviloi taikina sitten levyksi. Aseta se neliskulmaiseen, matalareunaiseen vuokaan, mitoiltaan 23 x 23 cm. Pistele pohja haarukalla. Anna seistä 10 min.
4. Taita foliosuikale tukemaan piiraan reunoja paiston aikana. Esikypsennä kuorta uuniin alaosassa 225 asteessa, 10-15 min.
5. Ota vuoka pois uunista. Poista foliosuikaleet varovasti.
6. Valmista täyte. Valuta tonnikala hyvin. Puolita tai viipaloi oliivit. Kuutio tomaatit. Poista sitä ennen irtonainen sisus. Leikkaa anjovikset pienemmiksi paloiksi. Levitä ainekset piiraan pohjalle.
7. Sekoita keskenään munat, maito, suola ja pippuri. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele juustoraaste pintaan.
8. Kypsennä piirasta uunin keskiosassa 225 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes munaseos on jähmettynyt.
9. Tarjoa piiras haaleana esim. rapean salaatin kanssa.

Ohje on alun perin otettu kirjasta nimeltään Helpot Herkut: Piiraat, Piirakat ja Voileivät.

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Pasta-salamisalaatti

Pienperheellemme tarjoiltiin muutama viikko sitten sen verran herkullista pasta-salamisalaattia, että oli pakko viritellä vastaavista aineksista samansuuntaista syötävää itsellekin. Terhin keittiöstä löytyi kiinnostava ohje, jota sitten hieman soveltaen testasin. Valkosipulisalamia en tähän hätään löytänyt, enkä laittanut kastikkeeseen majoneesia ollenkaan, mutta muuten ainekset taisivat olla aika lailla ohjeistuksen mukaiset. Tomaattikuutioita olisi toki voinut myös livauttaa muutamia mukaan, ehkä sitten ensi kerralla.
Terhin salami-pasta-juustosalaatti

jotain hauskaa pastaa vajaa pussi
pieni pötkö valkosipulisalamia (saa ainkin Prismasta)
kermaista juustoa palanen
2 valkosipulimaustekurkkua (tuoreita, ei purkista)
1 omena
1/2 keltainen paprika
1/2 punainen paprika

Kastikkeeseen:
1/2 majoneesia
1/2 kermaviiliä
chilijauhetta
myllystä reippasti mustapippuria
myllystä suolaa pari-kolme kierrosta
grillimaustetta maun mukaan

Keitä pasta al denteksi.

 Kuutioi sekä salami (muista ottaa kuori pois!), juusto, maustekurkut, omena ja paprikat tasalaatuisiksi kuutioiksi.
 
Sekoita ainekset isossa kulhossa ja lisää joukkoon kastikkeen aineet. 
Voi olla, että joudut lisäämään majoneesia tai kermaviiliä, riippuu kuinka ainekset imevät kastiketta. 

Anna mielellään tekeytyä yön yli koska silloin salaatti on parhaimmillaan.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Minestronekeitto viritettynä

Hyväntuulisessa brittimeiningissään ihan voittamaton Rick Stein suorastaan pakotti meidät kokeilemaan tätä hieman uudelleenlämmittelemäänsä minestrone-ohjetta. Hän nimittäin sanoi Food Heroes -sarjassaan, että vaikka katsoja ei mitään muuta ruokaa koko sarjasta kokeilisi, on ainakin tätä syytä maistaa.

Kyseessä on tavallinen minestronekeitto, johon lisätään lopussa tuoreeltaan tehtyä pistouta. Pistou on ranskalaisten näkemys italialaisesta pestosta. Eroa pestoon on lähinnä pinjansiementen ym. pestoissa tavattavien pähkinöiden verran: pistoussa niitä ei ole lainkaan. Pistou samaan aikaan sekä raikastaa että pehmentää keittoa niin, että tulos on kieltämättä erittäin herkullinen.

Soupe au pistou eli basilika-minestronekeitto

Soppa

- 1 sipuli
- yrttejä
- oliiviöljyä
- valkosipulia
- vajaa purjo
- pari porkkanaa
- vihreitä papuja, esim. vajaa säilyketölkillinen
- pari-kolme perunaa nopan kokoisiksi kuutioiksi pilkottuna
- pienehkö kesäkurpitsa perunan tavoin kuutioituna
- muutama tomaatti kuorittuna, siemenet poistettuna ja perunan tavoin kuutioituna
- haricots blancs eli valkoisia papuja (esim. säilyketölkillinen)
- herneitä, esim. pakastepussillinen
- pastaa, esim. spagetti katkottuna muutaman sentin paloiksi sopii minestroneen hyvin

Pistou

- pari tomaattia kuorittuna, siemenet poistettuna ja kuutioituna
- 2-3 kynttä valkosipulia
- raastettua parmesaania
- puntti tuoretta basilikaa
- ekstraneitsytoliiviöljyä

Laita aluksi haricot-pavut kiehumaan. Kaada pavut kattilaan, lisää vettä niin että pavut ovat väljästi. Jos taloudesta löytyy bouquet garni -nippu, se kannattaa nyt laittaa kattilaan. Nipun puuttuessa voi tehdä kuten me eli säveltää sopivalla yhdistelmällä kokille mieleisiä yrttimausteita. Laita pataan myös pari-kolme hienoksi silputtua valkosipulinkynttä. Keitä papuja puolisen tuntia. Sillä välin voi vaikka pilkkoa kasviksia seuraavaa vaihetta varten.

Kun pavut alkavat olla valmiita, kuumenna pannunpohjallinen oliiviöljyä keskimiedolla lämmöllä ja paista siinä sitten 4-5 minuutin ajan sipulia, purjoa ja porkkananpaloja. Lisää vihreät pavut, sitten perunakuutiot ja kesäkurpitsanpalat. Sekoittele välillä lisätessäsi raaka-aineita ja pidä pata koko ajan paistokuumana, muttei mitenkään äärimmäisen tulisena.

Seuraavaksi lisätään tomaatit ja viimeiseksi haricot-pavut (keitinliemineen). Jos lientä on tässä vaiheessa vähänlaisesti, lisää vettä. Ruoan on tarkoitus olla lähempänä keittoa kuin pataa, eli vettä saa olla niin että sattumat ovat reilusti peitossa. Lisää suolaa vähän kerrallaan ja maistele samalla, jotta saat suolaisuuden mieleiseksesi. Kun kasvikset (esim. perunat) alkavat olla melko valmiita, lisää mukaan pakasteherneet ja spagetinpalat. Tässä ruoassa ei haittaa, vaikka kasvit menisivät vähän ylikypsiksikin.

Kun soppa nyt vielä hetken porisee niin, että kasvikset ja spagetti kypsyvät, kannattaa sillä välin valmistaa pistou. Laita tehosekoittimeen kourallinen tomaattikuutioita, pari silputtua valkosipulinkynttä, vajaa kourallinen raastettua parmesaania ja yksi puntti tuoretta basilikaa. Laita mylly pyörimään ja kaada sekaan ekstraneitsytoliiviöljyä vähitellen niin paljon, että tuloksena on kohtalaisen tasainen massa.

Sekoita pistou minestronekeiton sekaan ja tarjoile saman tien. Jos patonkia olisi ollut kätevästi käsillä, olisimme syöneet sitä keiton keralla - mutta oikein hyvin se maistui ihan sinälläänkin.

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Aleksanterintorttu vastaan mokkaneliöt

70-luku tarjottimella -kirja sai minut muistelemaan lapsuusaikojeni suosikkileipomusta eli mokkaneliöitä (tunnetaan myös nimellä mokkapalat tai mokkaruudut - miten niitä kukin nyt on tottunut keskuudessaan nimittämään).

Kuvittelin, että tällä reseptivihkoomme muinoin kirjoitetulla ohjeella pääsisi edes jokseenkin mokkaneliömäiseen lopputulokseen, mutta ei siinä sitten ihan niin käynytkään. Pohjasta tuli turhan tiivis, mikä saattoi johtua osaksi toki siitäkin, että leivinjauhetta oli purkin pohjalla ainoastaan parin teelusikallisen verran. Samoin tuo runsas rasvan määrä saattoi osaltaan tehdä pohjasta raskaan, sata grammaa vähemmänkin olisi varmasti riittänyt. Kuorrute sen sijaan onnistui varsin hyvin:
Aleksanterintorttu*)

3 kananmunaa
1-2 kahvikupillista sokeria
1/2 dl maitoa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
250 g voita tai margariinia (sulatettua)

Sokeri ja munat vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Sotketaan muut ainekset sekaan (kuivat ainekset kannattanee sekoittaa ensin keskenään) ja paistetaan pellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Kuuman tortun päälle levitetään kuorrutus, johon tulee:
2-3 rkl voisulaa
6-8 rkl väkevää kahvia (keitettyä)
2 tl vaniljasokeria
1-2 rkl kaakaojauhetta
250 g tomusokeira
(nonparelleja koristeeksi)

Jos jollakulla sattuu olemaan kätköissään hyvä mokkaruutujen ohje, niin semmoinen otetaan täällä päässä mielellään vastaan.
*)Ellen nyt kokonaan erehdy, niin Aleksanterintortussa taitaa yleensä olla vaaleanpunainen kuorrute ja jonkinlainen hillokerros välissä.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Juustoiset lohikääröt ja hernepyree

Jos tuntee pienintäkään viehtymystä lohta, mozzarellajuustoa ja basilikaa kohtaan, kannattaa kenties kokeilla, miltä ne maistuvat samalla lautasella. Tomaattia tässä muonassa ei ollut ollenkaan, mutta jospa sitä lajia olisi tullut syötyä taas viime aikoina muutenkin ihan tarpeeksi. Resepti on peräisin Antti Vahteran ja Visan Nurmen kirjasta Hellan haltuun, joka on näin sivumennen sanottuna ehkä maailmankaikkeuden parhaiten nimetty keittokirja.
Mozzarellajuustolla täytetyt lohinyytit, hernepyreetä

n. 600 g ruodotonta lohifileetä
n. 150 g mozzarellajuustoa (Buffala)
2 dl basilikanlehtiä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
100 g vihreitä herneitä
voita

Leikkaa lohifilee ohuiksi viipaleiksi. Mausta viipaleet pippurilla ja suolalla. Leikkaa juusto viipaleiksi. Täytä lohiviipaleet juustolla ja taita kahtia. Grillaa 220-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Nosta basilikanlehdet monitoimikoneeseen, lisää ripaus karkeaa suolaa ja öljy. Anna pyöriä tasaisen vihreäksi. Pirskottele öljyä lautaselle lohinyyttien päälle. Kuullota herneitä hetki voissa ja paseeraa siivilän läpi. Nosta pyreetä lautaselle.

Tämä oli harvinaisen ripeästi valmistuva ruoka (etenkin jos kokkailee kaksin), ja varsin herkullistakin. En vain tiedä, mahtaako uunimme grillivastuksissa olla jotain vikaa, kun niillä ei tunnu olevan ruuan ulkonäköön minkäänlaista vaikutusta. Tai sitten sitä on vaan liikaa tottunut siihen, miltä ulkona grillattu ruoka näyttää ja nuo uunigrillaukset tuntuvat sitten sitäkin kalpeammilta.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Karitsan paahtopaistit

Karitsan paahtopaisti oli meille ennen tätä kokemusta täysin tuntematon liha. Oli nälkä ja ruokaideoiden hetkellinen minimikohta, joten silmäilimme toiveikkaina kaupan lihatiskiä inspiraatiota odotellen. Ja kannatti! Jännät, pyöreät ja melkolailla kunnon pihvin kokoiset karitsamollukat eivät jättäneet valinnan mahdollisuutta. Kotiin ne oli vietävä. Ensin luulin, että palaset oli leikattu jostain suuremmasta - mutta kokonaisia paisteja olivat, tosiaankin vain hieman peruspihviä suurempia. Hankimme yhden paistin kumpaisellekin jauhajalle.

Googlettelin netistä muutamia reseptejä ja päädyin turvalliseen, hyväksi todistettuun pannu + uuni -menetelmään. Hyvissä ajoin huoneenlämpöön otetut paahtopaistit pyöriteltiin kauttaaltaan karkeassa suolassa ja pippurirouheessa ja päälle valutettiin hieman oliiviöljyä. Sitten niihin otettiin kuumalla valurautapannulla kunnon väri. Olen vakaumuksellisesti sitä mieltä, että pihvit ja vastaavat saavat mennä pinnalta paikka paikoin ihan mustaksi asti (ei toki kokonaan, ihan sieltä täältä vaan). Muuten mausta jää puuttumaan jotain tärkeää ja lopputulos on enemmän keitetyn kuin paistetun oloinen.

Nopean pintarusketuksen jälkeen paistit laitettiin 200-asteiseen uuniin ja päästettiin pois vasta kun sisälämpötila oli noussut 55 asteeseen. Aikaa tähän kului reilu vartti. Loppulämpötila/paistoaika kannattaa säätää sen mukaan, millaisesta lihasta pidät. 55 C jättää lihan aavistuksen punertavaksi. Erittäin punakasta mediumista pitävän kannattaa pysäyttää paistotoimi jo 52 asteessa, kun taas kypsemmän ystävä voi ajella paistia vielä pari astetta ylemmäksi. Kovin pitkään ei kuitenkaan kannata paistella, koska tällainen vähärasvainen paistityyppinen liha on kuivuessaan sitkasta ja muutenkin mehukkaan vastakohta.

Uunista otetut paistit kannattaa kääriä vielä hetkeksi folionyytteihin hengähtämään. Tällöin lämpötila paistin sisällä tasaantuu ja liha on lautasella jotenkin mehevämpää kuin liian hätäisesti viipaloituna.

Tein lihalle kastikkeen paistoliemestä. Kaadoin uunissa pidettyjen paistien tihkuttaman nesteen ruskistuspannulle jääneiden paistinjälkien joukkoon, jotta saisin maut mahdollisimman hyvin talteen. Lisäsin pannulle ainakin puolitoista desiä punaviiniä ja hauduttelin, kunnes kastike oli kiehunut selvästi kasaan ja koostumus oli sakeutunut jonkin verran. Rouhin mukaan vielä pippuria ja maistelin samalla ahkerasti, kunnes pippuria oli riittävästi ja liemi sopivan kasassa. Tässä vaiheessa maisteltuna kastike saa mielestäni olla melko voimakkaankin makuinen, jolloin lihaa ei sitten lautasella tarvitse ihan upottaa kastikkeeseen vaan vähempikin riittää.

Kun kastike oli valmis, lihat kaivettiin foliosta ja viipaloitiin mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Niiden päälle norutettiin sitten lautasella kastiketta ja kaveriksi lastattiin juustoperunoita. Meille on jostain syystä muodostunut tavaksi juoda lammaspohjaisten ruokien kanssa australialaisia punaviinejä. Lieneekö mielikuvamarkkinoinnin tulosta - mutta tuntuu maistuvan.

Pikainen kurkistus keittiöön

Viimeinkin uusi keittiövaaka! Ja vielä halpaan hintaan, eläköön alennusmyynnit! Vanha digitaalinen vaakamme on ollut rikki jo ikuisuuden, ja joidenkin grammamääräisten ohjeiden kanssa pelaaminen on tahtonut mennä melkoiseksi sähläämiseksi. Etenkin jos jossain vaiheessa kokkausta huomaa, että haluaisi sittenkin tehdä ainoastaan puoli annosta, ja yrittää sitten lennossa sekä muuttaa mittoja että arvioida ainesten painoja, niin se on jo tämmöiselle vähän kehnommalle laskupäälle pikkuinen ponnistus.

Jospa loppuviikoksi osuisi käteen semmoisia reseptejä, joissa olisi edes muutamia punnittavia aineosia. Tai jos tässä innostuisi vaikka vallan leipomaan, kun sekin on ollut puntarin puutteessa viime aikoina vähän tavallista vaivalloisempaa.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Kotikokin kanapata

Eksyinpä tässä päivänä muutamana Kotikokki.nettiin, josta löytyi varsin mukava valikoima ihmisten kodeissaan testailemia ja hyväksi havaitsemia reseptejä. Kokeiluun valikoitui sattuneista syistä tämmöinen slaavilainen kanapata. Ruokalajista tuli varsin nostalgiset fiilikset, kun muinoin opiskeluaikana harrastimme tämmöisiä grillatun broilerin pohjalle rakennettuja pataruokia vähän useamminkin:
Slaavilainen kanapata

1 grillattu broileri
voita tai margariinia padan pohjalle
rouhittua valkopippuria
1-2 valkosipulinkynttä
1 vihreä paprika
1 punainen paprika
2 rkl tomaattisosetta
1-3 dl kuohukermaa
25-50 g sinihomejuustoa
1 dl smetanaa

Paloittele kypsä broileri pienehköiksi paloiksi. Kuumenna pata, ja lisää pohjalle nokare voita tai margariinia. Lisää pataan kanapalat, suikaloidut paprikat, tomaattisose, valkopippuri, murskattu valkosipuli sekä kerma. Anna kiehahtaa. Lisää lopuksi smetana ja sinihomejuusto; sulattele ne joukkoon. Tarjoa riisin kera.

Ohjeistettu sinihomejuuston määrä oli aika vähäinen, joten meikäläinen olisi voinut laittaa sitä sekaan vähän reilumminkin. Pippurimyllyn mielestä taas pieni pirskaus balsamicoa olisi voinut olla enemmänkin paikallaan. Sillä - tai ehkä tirauksella sitruunamehua ruokaan voisi koittaa hivuttaa hieman "reunaa" eli raikastavaa hapokkuutta.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Vedellä papupataa jatketaan

Tässä taas yhdenlainen kokkailutekele Kodin Kuvalehden Vihdoinkin viikonloppu -kirjasesta, josta otimme ohjeistusta myös viime viikolla esittelemäämme simpukkapannuun. Tämä keitto maistui todella hyvin etenkin meikäläiselle, kun nyt satun olemaan sekä papujen että tomaattipohjaisten murkinoiden ylin ystävä.

Alkuperäisen reseptin yhteydessä kerrottiin, että kyseinen papusoppa sopii mainiosti evääksi hiihtoretkelle. Mikäs siinä, jos kohta hienoiseksi ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei meillä ole sopalle sopivaa termaria eikä kyllä sen puoleen suksiakaan.
Perunainen papusoppa

2 rkl ruokaöljyä
1 salaattisipuli silputtuna
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
1/5 tl cayennenpippuria
1/2-1 tl mustapippuria
1 rkl yrttimausteseosta
1 tl suolaa
3 rkl hunajaa
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa yrttiliemessä
1 tlk (300-400 g) ruskeita papuja valutettuina
5 keskikokoista jauhoista perunaa suupaloina
1,2 l kasvislientä

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi miedolla lämmöllä. Mausta sipuliseos pippureila, yrttimausteseoksella, suolalla ja hunajalla. Lisää kattilaan tomaattimurska, pavut, perunat ja kasvisliemi. Keitä pienellä lämmöllä 15-20 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsyneet.

Soseuta keitto sauvasekoittimella karkeaksi maalaiskeitoksi, tarkista maku. Osa perunoista ja pavuista saa jäädä kokonaisiksi "sattumiksi". Lisää tarvittaessa pippuria tai suolaa. Jos keitto tuntuu paksulta, lisää muutama desi vettä. Kuumenna keitto kiehuvaksi.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Häränsilmä

Häränsilmän ohje on yksi Kotiäidin 3K -blogin suosikkiresepteistä, jota on sittemmin kokeiltu vaikka kuinka monessa muussakin suomalaisessa ruokablogissa. Minäkään en voinut vastustaa enää kauempaa ketsuppisen jauhelihan kutsua, joten pataanhan tämä päätyi meilläkin. Tuo silmäosio meni siinä mielessä pieleen, että silmämunat sulautuivat osittain yhteen, mutta jospa se ei olisi makuun vaikuttanut:
Häränsilmä

300 g jauhelihaa
öljyä paistamiseen
mausteita oman maun mukaan (suola, paprika, pippuri, basilika...)
3-4 rkl ketsuppia
1-1½ dl ruokakermaa
1 kananmuna/ruokailija

Ruskista jauheliha öljytilkassa paistinpannulla. Mausta hyvin. Sekoita joukkoon ketsuppi ja ruokakerma. Kumoa seos uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 15-20 min. Ota vuoka uunista ja tee jauhelihamössöön kuopat, joihin rikot kananmunat, yksi kullekin ruokailijalle. Ripottele munien päälle hieman suolaa ja pippuria. Jatka paistamista sen verran, että kananmuna hyytyy sopivaksi (5-10 min.) eli itseäsi miellyttäväksi. Tarjoile keitetyn spagetin kanssa.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Nuudelisalaatti kera ahvenfileiden

Mikäköhän siinä on, että joskus vaan keittiön puolella ei suju oikein mikään? Ei niin yksinkertaista hommaa, ettei sitä onnistu tyrimään. Tämänkertainen nuudelisalaatti oli semmoisen kokkauksen loistoesimerkki. Helpon ja mainion kuuloinen resepti, mutta ainesosat eivät vaan omissa käsissä osuneet tällä kertaa kohdalleen, eivät sitten niin millään.

Oikeasti nuudelisalaatin kaveriksi olisi pitänyt tehdä nyljettyjä ahvenia, mutta kun meikäläisellä ei ollut käytössään kokonaisia ahvenia sen kummemmin kuin nylkemistaitojakaan, päädyin sitten valmistamaan ahvenfileitä vartaissa. Tässä kuitenkin alkuperäinen, Soppamies-kirjasta poimittu ohje:
Nyljetyt ahvenet ja nuudelisalaatti

8 kpl kokonaista ahventa
1 punainen paprika pilkottuna
1 kiinankaali pilkottuna
1 paketti munanuudeleita
120 g vesikastanjoita
Fish saucea
tuoretta chiliä
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Nylje ahvenet ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Grillaa noin 10-15 minuuttia koon mukaan.
Esikeitä nuudelit vedessä. Paista paprikat, chili, kiinankaali ja nuudelit nopeasti pannulla ja lisää vesikastanjat. Mausta Fish saucella ja suolalla.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Juustomuffinssit

Joskus sitä yllättää itsensäkin ja leipoo viikonloppuaamuna pienperheelleen muffareita. Minusta nämä olivat parhaimmillaan hieman haalenneina. Ihan kylminä tai kuumina maut eivät päässeet kunnolla oikeuksiinsa:
Juustomuffinit (12 kpl)

Muffinitaikinaan:
3 3/4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl englantilaista sinappijauhetta
3 dl voimakkaanmakuista juustoa raasteena
6 rkl öljyä
1 1/2 dl ruoanvalmistusjogurttia
1 1/4 dl täysmaitoa
1 muna
2 rkl Worcestershire-kastiketta
12 muffinin muffinipelti ja 12 paperivuokaa

Kuorruttamiseen:
1/2 dl voimakkaanmakuista juustoa raasteena
muutama tippa Worcestershire-kastiketta

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, sinappijauhe ja juustoraaste suuressa kulhossa haarukalla. Mittaa loput ainekset toiseen kulhoon tai kannuun ja vatkaa sekaisin. Kaada sitten neste kuivien ainesten joukkoon ja sekoita varovasti haarukalla. Muista, että hyvät muffinit syntyvät kokkareisesta taikinasta.
Paista muffineita 20 minuuttia. Ota ne sitten hetkeksi uunista, ripottele jokaisen päälle hieman juustoraastetta ja muutama tippa Worcestershire-kastiketta. Pane muffinit takaisin uuniin vielä 5 minuutiksi. Anna niiden jäähtyä hetki pellillä ja tarjoa ne lämpiminä.
Ohje on samaisesta Nigella Lawsonin keittokirjasta, josta oli täällä tällä viikolla jo enemmänkin juttua.

perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Haukkapalaa

Joka kodin keittokirjasta löytyi ohje tämmöisiin valkosipulisiin herkkusieniin, jotka sopivat hyvin samalle haukkapalalautaselle yhdessä yrttimarinoitujen artisokkien sekä aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Patonkipätkään voi sitten vaikka dippailla lautaselle jääneitä öljyjä:
Valkosipulitäytteiset herkkusienet

Taita raaoista herkkusienistä kannat. Täytä sienet yksinkertaisella tahnalla, johon on pantu yhtä paljon päivän vanhaa vaaleaa leipää (unohtunut patonki sopii täydellisesti) ja hienonnettua persiljaa. Mausta puristetulla tai hienoksi pilkotulla valkosipulilla. Jauha seos monitoimikoneella, lisää sekaan tilkka voisulaa (sopii tähän paremmin kuin öljy) sitomaan seos.
Pane seosta jokaiseen sienenlakkiin. Kuumenna 250 asteessa noin 5 minuuttia. Tarjoa haaleina tai kylminä.

Jos ajatus uudenlaisesta ruokayhteisöllisyydestä kiinnostaa, niin käykäähän kurkistamassa Sorsanpaistajan uusinta postausta.

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Simpukkapannu

Jottei postailumme menisi ihan konsanaan keittolinjalle, pannaan tähän väliin ohjetta yhteen viimeviikonloppuiseen murkinaan. En välitä edelleenkään pahemmin popsia etanoita, mutta pääsinpä minäkin joukon jatkona etanapannuilemaan, kun pannun koloihin asennettiin tällä kertaa säilykesimpukoita.

Simpukkapannuohje on otettu Kodin Kuvalehden Vihdoinkin viikonloppu -reseptikirjasesta, jossa oli muitakin kiintoisia ruokaohjeita. Alkuperäisessä ohjeessa simpukat keitettiin alusta asti itse, mutta meikäläinen ei moiseen ryhtynyt:
Simpukoita etanapannussa

valutettuja säilykesimpukoita
valkosipulivoita, joka syntyy sekoittamalla 150 g sopivasti sulanutta voita, 2-4 kuorittua ja hienonnettua valkosipulinkynttä, 1/2 dl persijasilppua ja 1-2 tl sitruunamehua

Laita simpukat öljyttyihin etanapannuihin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Laita reilu nokare valkosipulivoita jokaiseen koloon simpukan päälle ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia. Tarjoa rapean tuoreen leivän kanssa.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Nigellan rapukeitto

Nigella Lawson tuntuu olevan täällä Suomessakin monen suosikkikokki, ja halusin itsekin viimein selvittää, mistä hänen suhteensa oikein hälistään. Lainasin kirjastosta Nigellan kirjan Syötävän hyvää (2004), joka olisi irronnut ilmeisesti kympillä Suomalaisen kirja-alesta. Kirjassa oli melkoisen yllättäviäkin ohjeita, esimerkiksi friteeratut suklaapatukat (Bounty-patukoista) sekä perunagratiini, johon laitetaan ohjeen mukaan viisi desiä kuohukermaa sekä viisi desiä täysmaitoa. Mahtaa tulla makuisaa.

Minä en tähän lähtöön ryhtynyt gratinoimaan perunoita enkä etenkään friteeraamaan suklaapatukoita vaan sen sijaan otin testiin tämmöisen thai-henkisen keiton, joka upposi meikäläiseen ihan kympillä:
Kirpeän tulinen rapukeitto (4-6 annosta)

1 1/2 litraa kanalientä
1 runsas rkl tom yam -tahnaa
4 tuoretta tai kuivattua kaffirlimetin lehteä hienonnettuina
1 sitruunaruoho (vain pehmeä sisus) karkeana silppuna
1 limetin mehu
4 rkl kalakastiketta
3 pientä punaista tai vihreää chilipaprikaa hienonnettuna
1 tl sokeria
150 g herkkusieniä (halkaise tai leikkaa neljään osaan koon mukaan)
500 g kuorittuja katkarapuja (sulata pakastetut ravut)
5 pientä kevätsipulia (paloittele ensin ja suikaloi sitten palat)
pieni nippu korianteria hienonnettuna

Kuumenna lientä ja tom yam -tahnaa reilun kokoisessa kattilassa yhdessä limetinlehtien, sitruunaruohon, kalakastikkeen, chilien ja sokerin kanssa. Kiehauta, lisää sienet ja anna porista hiljalleen muutama minuutti. Kumoa sitten joukkoon katkaravut ja kevätsipulit. Keittele vielä 2-3 minuuttia eli kunnes katkaravut ovat kuumentuneet kunnolla mutta yhä pehmeitä. Ripottele keittoon hienonnettua korianteria ja varaa sitä myös pöytään, jotta syöjät voivat lisätä sitä lautaselleen mielensä mukaan.
Tom yam -tahnaa löysin onnekseni Kauppahallin etnopuodista. En perehtynyt valmisteeseen vielä mitenkään syvällisemmin, mutta se sopii mitä ilmeisimmin hyvin nimenomaan tämmöisiin mausteisiin keittovirityksiin, kun purkissa itsessäänkin taisi olla rapukeiton ohje. Jos joku tietää kyseiselle tahnalle muunlaista kokkauskäyttöä, hihkaiskoon. (Tosin tämä keitto oli kyllä sen verran hyvää, että tuskin tuo purkki kovin pitkäksi aikaa jää nurkkiin pyörimään.)

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Kylmä tomaattikeitto eli gazpacho

Olen tässä nyt sattuneista syistä kovasti täpinöissäni, tohkeissani ja osin myös kiireissäni, mutta aina ehtii naputella yhden reseptin. Etenkin jos kyseessä on tomaattikokkaus. Tämmöinen kylmä keitto sopisi paremmin hellepäivään, mutta ihan mukavasti se piristi näin talvellakin. Tomaatteja olisi tosin saanut olla keitoksessa hieman enemmän, niin värikin olisi voinut olla syvempi. (Joku loppasuu oli napostellut leivän päällä melkein kaikki kotonamme majailevat tomaatit, joten tähän keittoon niitä tosiaan riitti vähän niukanlaisesti.)
Gazpacho

180 g vaaleaa leipää
1,25 dl extra virgin -oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
800 g tomaatteja
1 kurkku
1 vihreä paprika
2,5 dl vettä
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan

Revi 150 g leivästä kulhoon. Pirskottele päälle oliiviöljyä, lisää valkosipulinkynnet (itse hienonsin ne; en tosin tiedä olisiko tarvinnut) ja aseta sivuun 20 minuutiksi.
Kuori tomaatit ja kurkku ja puhdista paprika. Aseta kolmannes kasviksista sivuun ja aseta loput tehosekoittimeen yhdessä valkosipuliöljyssä muhineen leivän kera. Sekoita perusteellisesti ja siirrä kulhoon. Sekoita joukkoon vesi, etikka, suola ja pippuri ja anna oleutua jääkaapissa parin tunnin ajan. Tarjoile keitto lopun leivän sekä kuutioiksi pilkottujen kasvisten kanssa.
Lisätietoja gazpachosta löytyy espanjalaisten ruokien aarreaitasta eli blogista nimeltään Herne nenässä.

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Tomaattinen jauhelihakeitto

Meistäkin tuli tietenkin vuoden vaihtuessa (jälleen kerran) uusia, uljaita ihmisiä. Käynnissä olevien järkiviikkojen kunniaksi olemme syöneet viime päivinä epätavallisen paljon keittoja. Tämän jauhelihakeiton ohje on jostain tammikuisesta RuokaPirkasta:
Helppo jauhelihakeitto

1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl Pirkka-farfallepastaa
250 g Pirkka naudan paistijauhelihaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 ps (250 g) Pirkka-keittovihanneksia
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl pizzamaustetta

Pinnalle: persiljaa

Pane farfallet kiehumaan kasvisliemellä maustettuun veteen. Keitä niitä ensin noin 7 minuuttia. Ruskista jauheliha pannulla ja mausta se suolalla sekä pippurilla. Lisää kattilaan jauheliha, jäiset keittovihannekset ja tomaattipyree. Anna kiehua vielä noin 7 minuuttia. Mausta pizzamausteella ja ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Hedelmäkompotti

Värkkäsimme viikonlopun kunniaksi tätä Aurinkotuulen suosittelemaa hedelmäkompottia. Lohkotut päärynät ja omenat marinoituivat vaniljaisessa viiniseoksessa todella herkullisiksi, joten tätä tehdään meillä kyllä toistamiseenkin. Harmi vaan, että kanelijäätelö ehti pienten viivästysten takia hieman sulaa:
Omena-päärynäkompotti punaviinissä (4:lle)

2 pientä omenaa
2 pientä päärynää
1/2 dl punaviiniä
1-1 1/2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Leikkaa omenat ja päärynät pienehköiksi kuutioiksi. Sekoita laakeassa astiassa hedelmäpalat, sokerit ja punaviini. Anna vetäytyä tunnin verran jääkaapissa. Voit halutessasi valella hedelmiä marinoitumisen välillä "punaviinimarinadilla", jotta ne maustuvat ja värjäytyvät tasaisemmin. Kuumenna hedelmiä ja punaviiniä varovasti sekoitellen (juuri ennen tarjoamista!), kunnes hedelmät pehmenevät eli n. 5-7 minuuttia hedelmäpalojen koosta riippuen. Kaada lävikön avulla pois punaviini ja jaa hedelmät annosmaljoihin. Tarjoa kompotti kuumana kanelijäätelön kera.

Kanelijäätelö

1 litra vaniljajäätelöä
2-3 tl kanelia

Anna jäätelön pehmetä hetki huoneenlämmössä. Lisää kaneli ja sekoita tasaiseksi sähkövatkaimella. Säilytä pakastimessa.

lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Kirja-alen aikaan

Vakaa päätökseni rajoittaa keittokirjojen ostamista sortui kirja-aleluetteloita selaillessani. Osa kirjoista myydään semmoiseen pilkkahintaan, että oli suorastaan pakko haalia muutamia opuksia omaankin hyllyyn. Suomalaisesta kirjakaupasta ei tällä kertaa löytynyt meikäläiselle keittokirjapuolelta mitään pakko saada -opuksia, joten ne jätin tällä kertaa rauhaan. Oulussa ei ole ollut muutamaan vuoteen Akateemista kirjakauppaa ollenkaan, mutta posti sentään kuljetti alekirjapaketin tänne pohjoiseenkin.

Trattoria-kirja on ollut jo ainakin puolisen vuotta ostoslistalla, ja nyt sen viimein sitten hommasin. Kaikkein eniten näin ensi alkuun kiinnosti kuitenkin tuo 70-luku tarjottimella. Se on kyseisen vuosikymmenen puolivälissäkin syntyneelle semmoinen nostalgiapläjäys, ettei tosikaan. Voi sitä aikaa, kun pizzakin tuntui ruokana vielä uudelta ja eksoottiselta ja ihan pienissäkin lähikaupoissa oli palvelevat lihatiskit.

Kaupungilta lähti lisäksi mukaan Unik Paper -lehti (PDF), jossa oli harvinaisen hyviä vinkkejä visiitin arvoisiin nettisivustoihin.

perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Sipulipiirakka suunnitelmissa

Meiltä on pariin otteeseen kyselty hyvää sipulipiirakan ohjetta. Kuvittelinkin pitäväni hallussani edes kohtuullisen kelvollista reseptiä, mutta mitä vielä. Vuodenvaihteen aikoihin ohjetta kokeillessani pohjasta tuli harmillisen rasvainen ja sipulitäytteestä liian kuiva, mistä syystä mokoma resepti ei onnistunut ylittämään julkaisukynnystä.

Olisiko kenelläkään muulla hallussaan reseptiä, jonka avulla saisi aikaiseksi ihanan mehevää ja sipulista piirakkaa? Semmoisen voisi viitsiessään naputella joko kommenttilootaamme tai sitten tuohon sivupalkista löytyvään sähköiseen postiosoitteeseemme. Syökäämme siihen saakka vaikka sipulikeittoa.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Risotto merenelävistä

Aiemminkin testaamassamme gangsterikirjassa on paljon syvän italialaisia reseptejä. Tämän nopean, näyttävän ja herkullisen risoton voi tehdä suunnilleen mistä tahansa pakastetuista merenelävistä. Me löysimme suurehkoja katkarapuja ja mustekalarenkaita. Jos kauppareissulla käy valikoimien kanssa oikein tuuri, mikäpä estäisi käyttämästä vaikka tuorettakin tavaraa!

Merenelävärisotto

Mereneläviin:
0,5 kg pakastettuja mereneläviä (katkarapuja, simpukoita, mustekalarenkaita, ... melkeinpä mitä tahansa) sulatettuina - tai vastaava määrä tuoretta tavaraa
0,6 dl (1/4 cup) kuivaa valkoviiniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Risottoon:
2 rkl voita
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli, karkeaksi pilkottuna
4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
2,4 dl (1 cup) arborio-riisiä
2,4 dl kuutioituja tuoreita tai säilyketomaatteja
2,4 dl kuivaa valkoviiniä
9,6 dl (4 cups) kanalientä, kiehuvaksi lämmitettynä
0,6 dl (1/4 cup) hakattua tuoretta persiljaa tai 1 rkl kuivattua
suolaa, pippuria
1,2 dl (1/2 cup) raastettua parmesaania

Valmistele ensin merenelävät: kuumenna tilkka oliiviöljyä pannulla keskilämmöllä. Lisää merenelävät, ripaus suolaa ja pippuria sekä viini. Paista 2-3 minuuttia kunnes eläväiset niukin naukin kypsyvät. Vältä yletöntä, niin perisuomalaista "varmuuden vuoksi" -tyyppistä ylipaistamista. Tämän sortin otukset muuttuvat silloin tosi helposti kumimaisen sitkaiksi. Muutenkin aina, kun ruoassa on esim. katkarapuja, saa keitto- tai paistoajan kanssa olla varppeillaan. Merenelävät ovat mehukkaimmillaan juuri ja juuri kypsinä.

Laita sitten merenelävät hetkeksi syrjään ja käy risoton laadintaan. Kuumenna voi ja öljy suurehkolla pannulla tms. riittävän korkeareunaisessa astiassa. Lisää sipuli ja paista nelisen minuuttia sekoitellen välillä. Lisää valkosipuli, paista minuutti. Lisää riisi ja paista koko ajan sekoittaen 3-5 minuuttia, kunnes riisi muuttuu jännästi vähän läpikuultavaksi. Sekoita mukaan tomaatit ja keittele jälleen 2-3 minuuttia, kunnes tomaattien neste on imeytynyt riisiin. Lisää viini ja keitä jälleen, kunnes neste on imeytynyt.

Tässä vaiheessa kanaliemen olisi hyvä olla kattilassa hitaasti kiehuvana, jottei valmisteilla olevan risoton lämpö tipu kamalasti, kun sinne lisäillään lientä. Lisää pannuun puolet tästä kuumasta kanaliemestä ja keittele (5-8 minuuttia), kunnes se on imeytynyt. Lisää puolet jäljellä olevasta liemestä ja keitä, välillä sekoitellen, kunnes liemi on jälleen imeytynyt. Tässä vaiheessa riisin pitäisi olla melkein kypsää. Lisää loppu neste ja keitä, kunnes puolet siitä on imeytynyt. Lisää merenelävät, mausta suolalla ja pippurilla ja keitä, kunnes melkein kaikki neste on imeytynyt - ja mahdollisesti jo hieman jäähtyneet merenelävät lämmenneet sopivasti. Risotto saa jäädä hieman löysäksi. Näin se on mehukkaampaa. Sekoita lopuksi joukkoon raastettu parmesaani ja tarjoile heti.

Juomaksi luontuu jouhevasti kuiva, kevyt valkoviini - Italiasta, kenties?

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Shabu-shabu

Teimme viimein viikonloppuna pitkään suunnitelmissa ollutta shabu-shabua, jota pääsimme maistamaan marraskuussa Tokiossakin. Kyseinen ruokalaji valmistetaan fondue-tyyliin dippailemalla ruokapöydässä lihapaloja sun muuta sopivaksi pilkottua syötävää kaasupolttimen päälle asetellussa padassa. Tikut ristissä -kirjan mukaan lihaksi tarvitaan kunnolla riippunutta naudan sisä- tai ulkofilettä (tai paperinohueksi leikattua sisäpaistia). Lihan leikkaaminen kuulemma helpottuu merkittävästi, kun liha pannaan etukäteen joksikin aikaa pakastimen puolelle jähmettymään. Me ostimme tarkoitukseen köntin ulkofilettä ja saimme sen jopa jonkinasteisiksi siivuiksi, vaikka lihan keskikohta ei ollut ehtinyt jähmettyä oikeastaan ollenkaan. Tässä tikkukirjasta poimittua ohjeistusta:
Shabu-shabu (neljälle)

pilko tarjottimelle:
noin 1/2 kg naudanlihaa ohuina viipaleina
1 kiinankaali (halkaise kaali neljään osaan ja katko neljännekset parin sentin viipaleiksi)
2 purjoa (noin 5 cm:n pätkinä)
noin 300 toofua (pieninä kuutioina)
sieniä (siitaketta tai suomalaisia metsäsieniä)
noin 10 cm:n pätkä konbu-merilevää
vettä
(nuudeleita tai keitettyä riisiä)

Pane pataan vettä konbunpalan kera ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Jos konbua ei ole saatavissa, lorauta veden sekaan hiukan sakea tai kuivaa valkoviiniä. Kun neste kiehuu, jokainen keittää siellä itse lihoja riiputtamalla niitä puikoissa hetken. Ohuita viipaileita ei kannata päästää puikoista karkuun, koska naaraamisen aikana ne kypsyvät liikaa. Kuinka kauan lihaa keitetään, on sitten makuasia, josta voi kiistellä koko aterian ajan. Toiset vain käyttävät lihan muutaman sekunnin sukelluksissa, joillekin maistuu kypsemmäksi kiehautetut viipaleet.

Tavallisesti shabu-shabu nautitaan meikäläisittäin katsottuna väärässä järjestyksessä. Siis lihat pistellään ensin vatsan pohjalle ja sitten vasta siirrytään kasvisosastolle. Tähän on järkevä selitys – lihojen kypsentämisen aikana vesi kehittää itseensä muhkean maun, josta kasvikset imaisevat sen seurakseen.

Melko usein shabu-shabu -ateria loppuu kasvisten pureskeluun, mutta yhtä hyvin se voi jatkua kolmanteen polveen. Kun kaikki kasviksetkin ovat siirtyneet toofun kera suihin ja jonkun vatsa vielä murisee, pataan pistetään nauhamaisia nuudeleita, udonia tai sobaa. Spagettimaiset nauhat kuumennetaan padan pohjalle jääneessä liemessä, johon lisätään tarvittaessa kuumaa vettä. Nuudeleilla täytetään vatsan viimeinen tyhjä sopukka.

Tikut ristissä sisältää paljon muunkinlaista shabu-shabu -opastusta. Pöytään kannattaa kuulemma varata yksi ylimääräinen kulho ja kauha, koska niiden avulla on hyvä kuoria pinnalle kohonnutta vaahtoa.

Lihoja ja kasviksia käytetään padasta noukkimisen jälkeen vielä pienissä kastikekulhoissa, joita on tavallisesti pareittain jokaisen ruokailijan edessä. Soosit voi valmistaa esimerkiksi seuraavasti:

Gomamiso (vaalea kastike)
4 rkl misotahnaa
2 rkl sakea tai valkoviiniä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl sitruunamehua
2 rkl seesamiöljyä
puristettua valkosipulia

Ponzu (tumma kastike)
1 dl sitruunamehua
1 dl soijakastiketta
1 rkl sakea
hienoksi hakattua ruohosipulia

Me tykkäsimme (sekä Japanissa että kotioloissa) enemmän tuosta tummasta kastikkeesta, tosin niistä kai voi halutessaan säätää myös jonkin omaan makuunsa parhaiten istuvan miksauksen. Itse ruuasta vielä sen verran, että kasviksia kannattaa panna liemeen kuumenemaan jo siinä vaiheessa, kun kaikki ovat saaneet kuumenneltua edes jossain määrin lihaa suuhunsa. Etenkin purjon kypsyminen saattaa ottaa aikaa. Ankea annostella suuhunsa semmoinen purjonpala, joka on ulkoa ihan liian kuuma mutta sisältä melkein raaka.

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Braai-kanaa ja bataattilohkoja

Reilu vuosi sitten tekemämme chutney-kana osoittautui niin makoisaksi, että päätin etsiskellä eteläafrikkalaisesta keittokirjasta koekeittiöömme uusia ruokaohjeita. Tähänkin sapuskaan tuli ohjeistuksen perusteella broileria ja (mango)chutneytä, joten en voinut vastustaa kiusausta. Braai tarkoittaa ilmeisesti eteläisessä Afrikassa grillaamista, joten siinä mielessä taisi olla vähän pöhköä tehdä tätä tammikuussa. Marinadi osoittautui kuitenkin sen verran toimivaksi, että voisi kokeilla tätä kesällä uudemman kerran:
Braai Chicken

n. 700 g kanaa

MARINADI:
2 rkl oliiviöljyä
1,85 dl valkoviiniä
ripaus chilijauhetta
1 tl juustokuminaa
kunnon ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
1,25 dl makeaa chutneytä
3 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl Dijon-sinappia
2 rkl tomaattipyreetä tai ketsuppia
2 rkl Worcestershire-kastiketta (tai soijaa)

Sekoita marinadin ainekset ja pane kananpalat marinoitumaan jääkaappiin 3-4 tunniksi. Grillaa sen jälkeen kananpalat kypsiksi (rintafileiden pitäisi olla valmiita 77 asteessa).

Braai-kanan kera tarjottiin näitä Ruokatorstai-kirjan paahdettuja bataattilohkoja, jotka olivatkin erinomaisen maukkaita. Itse paistelin hieman pitempään kuin tuon vartin ja soosin tein kermaviilistä, kun sitä sattui olemaan jääkaapissa tölkkitolkulla:
Paahdetut bataattilohkot

600 g bataattia
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl hienonnettua persiljaa
1 (luomu)sitruuna
musta- tai valkopippuria
1/2 tl suolaa
1 rkl öljyä

Kastike:
200 g ruokajogurttia
2-3 rkl makeaa chilikastiketta
1 rkl hienonnettua persiljaa

1. Kuori bataatit ja leikkaa isohkoiksi lohkoiksi. Kuori ja lohko sipuli ja hienonna valkosipuli. Pane ainekset uunipannulle.
2. Lisää persilja ja raasta joukkoon pestyn sitruunan kuorta. Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää ja öljy ja sekoita aineksia.
3. Pane uunipannu 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Sekoita kasviksia kerran paistamisen aikana. Kokeile kypsyyttä.
4. Sekoita jogurttiin chilikastike ja persilja. Tarjoile lohkojen kera.

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Piparkakkujäätelö

Johan se oli viimein aikakin hoksata, että pakasteessamme majaili paketillinen glögin ja piparkakun makuista jäätelöä. Lienee ostettu joskus pikkujouluaikana. Kyseessä on siis yksi uusista Aino-jäätelöistä, jotka ovat suomalaisiksi valmisteiksi yllättävän rohkeita ja kokeilevia. On ollut hyvinkin kiintoisaa päästä maistamaan, miten hyvin mustikkapiirakan tai uuniomenan meininki on saatu vangittua jätskipurnukkaan.

Vaikka jäätelö on periaatteessa ihan maukasta, omalla kohdallani Ainojen viehätys perustuu nimenomaan tuohon ensimmäisen maistokerran yllätyksellisyyteen. Mitään lajia ei ole tullut toistaiseksi ostettua yhtä purnukallista enempää - eikä todennäköisesti tulekaan. Jotenkin mielenkiinto aina lopahtaa muutaman lusikallisen jälkeen, eikä se makukaan sitten lopulta ole niin kovin luonnollinen.

Glögiäkin olisi vielä yksi pullollinen. Säilyisiköhän se ensi jouluun?

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Kanakorma

Intialaishenkiset reseptit ovat usein poskettoman monivaiheisia ja aikaavieviä toteuttaa. Raaka-aineita vuoron perään keitetään, paistetaan, värjätään ja marinoidaan loputtomasti. Ehkä siitä syystä olemme syöneet intialaista lähinnä ravintoloissa. Nyt kuitenkin osui silmiimme jo aiemmin hehkuttamamme brittikokin Ainsley Harriottin nopea kanakorma-resepti. Nopea se on varmaankin siksi, että ohje löytyi herran opuksesta "Meals in minutes". Kormasta tuli hyvinkin autenttisen makuista. Vaikutelmaa tehostaaksemme nautimme sen seuralaisena riisin lisäksi myös kaupasta valmiina saatavia naanleipiä.

Ainsleyn kanakorma

1 rkl öljyä
1 sipuli, rouheasti paloiteltuna
3,5 dl luonnonjogurttia
2 dl kermaa
25 g voita
1/2 tl suolaa
1 tl kurkumaa
2 tl chili-jauhetta
3 kynttä valkosipulia
3 rkl mantelirouhetta
4 kanan rintafilettä, jokainen paloiteltuuna noin kuuteen osaan

paahdettuja mantelilastuja ja korianteria annoksen pinnalle
naanleipää tai riisiä

Laita uuni kuumenemaan 200 C:hen. Paista sipulia pannulla viitisen minuuttia, kunnes se pehmenee. Laita paistos sitten yleiskoneeseen jogurtin, kerman, voin, suolan, kurkuman, chilin, valkosipulin ja mantelien kera ja ajele melko lailla tasaiseksi tahnaksi. Hieman saa toki karkeampia kohtiakin olla.

Pilko kanafileet sopiviksi suupaloiksi. Yksi file kuuteen osaan on hyvä lähtökohta. Asettele palaset sitten uunivuoalle ja kaada yleiskoneessa murjottu seos tasaisesti päälle. Sillä aikaa uuni onkin lämmennyt parahultaisesti ja vuoan voi laittaa sinne noin puoleksi tunniksi. Sitten vain korma lautasille riisin ja/tai leivän kera! Jos haluaa oikein säätää, voi päälle vielä ripotella korianteria ja paahdettuja mantelilastuja. Meiltä nämä koristeet tällä kertaa puuttuivat.

Jos aikaa on runsaasti, kananpalojen voi antaa marinoitua kastikkeessa (jääkaapissa) pari tuntia ennen kuin laittaa vuoan uuniin.

lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Ompunraato

Kaksi vuotta uskollisesti palvellut läppärini päätti lavahtaa tänään, joten jos bloggaan lähipäivinä vähemmän, niin se johtuu ihan vaan siitä. Josko tässä taas tämän jälkeen hoksaisi ottaa varmuuskopioita tiedostoistaan edes hiukkasen useammin.

Tässä loppiaisen kunniaksi vielä pari kuvaa joulun tienoilta. Yllä juuston ja hillon jumalainen yhdistelmä. Kyllä se juustokin vähän tuolta pilkistää.

Englannin-tuliaisia. Rosmis kiittää!

Christmas crackers, mitä lienevätkään suomeksi.

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Kreikkalainen lihapata

Nappasin tämän kreikkalaisen lihapadan ohjeen Keittokomerosta, josta löytyy runsaasti meikäläisen makuun istuvia ruokaohjeita. Tämä pata toi mukavaa vaihtelua perinteisemmille pataruuille - näin suomalaisittain on aika kutkuttavaa, että lihapata tuoksuu uunissa paistuessaan kanelille. Onnistuimme löytämään kaupasta harvinaisen mehukasta palapaistia, joten mikäs tätä oli pistellessä, kun ateriaa täydentävät sitruunaperunatkin olivat ihanan raikkaita. Ja taisipa tuonne lautasen reunalla majailevaan salaattiin eksyä pari tomaattiakin.
Moshari stifatho (stifado) eli naudanlihapata pikkusipulien ja punaviinin kera

oliiviöljyä
800 g - 1000 g naudan palapaistia kuutioina
6 valkosipulinkynttä silputtuna
1½ tl jauhettua juustokuminaa
2-3 kanelitankoa
2 dl punaviiniä
2 rkl punaviinietikkaa
tuore rosmariinin oksa tai kuivattua rosmariinia n. 1 tl
2-4 laakerinlehteä
4 rkl tomaattisosetta (pieni tomaattipyreepurkki kokonaan), sekoitettuna 1 litraan kuumaa vettä (vajaa litra voi olla, riippuen lihan määrästä.)
700 g pieniä kuorittuja sipuleita
3 rkl tummaa sokeria
suolaa ja mustapippuria

Ruskista lihakuutiot oliiviöljyssä. Älä ruskista kaikkia lihoja kerralla ellet halua joutua liemeen. Sekoita lihojen joukkoon silputtu valkosipuli, juustokumina ja kanelitangot. Kypsennä hetki ja kaada sitten hitaasti joukkoon viini ja etikka. Anna nesteen kuplia n. 4 minuuttia. Lisää rosmariini, laakerinlehdet ja laimennettu tomaattisose. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada lihat nesteineen uuninkestävään pataan ja laita kansi päälle. Nosta pata 160 asteiseen uuniin n. 2 tunniksi. Lisää kahden tunnin kuluttua pikkusipulit pataan ja ripottele päälle sokeri. Laita pata uuniin vielä tunniksi. Kansi on hyvä muistaa laittaa päälle, jotta pata ei ole täynnä kuivuneita lihaklönttejä ja nestettä voi lisätä tarvittaessa. (Haudutuksen voisi tehdä myös liedellä, jolloin haudutusaika olisi lyhyempi, 1½ tuntia + 30 min. Itse nostin padan liedelle siinä vaiheessa kun laitoin sitruunaperunat uuniin.)

Sitruunaperunat

10 perunaa (2-3 perunaa per ruokailija)
1 sitruuna
½ dl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Pese perunat, mutta älä kuori niitä. Leikkaa perunat lohkoiksi ja laita isoon astiaan. Kaada perunoiden päälle oliiviöljy, purista sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin! Anna perunoiden maustua tunnin ajan ja paista 225 asteessa, kunnes ne ovat kypsiä ja kauniin ruskeita. Tarjoile stifadon kera.

torstaina, tammikuuta 04, 2007

Hirvipiirakka

Kuten todettu, vuodenvaihteen seutuvilla saimme kunnian syödä ennätyksellisen paljon tuttaviemme kokkailemaa ruokaa. Tämänkertaisen postauksen sankari oli onnistunut hankkimaan itselleen hirvenpaistin. Sen hän oli marinoinut tavallista perusteellisemmin ruutaamalla lihan sisälle ruiskulla ja pitkällä neulalla portterin ja teriyaki-kastikkeen sekoitusta. Tämän lisäksi liha oli maannut samaisessa liemessä marinoitumassa tavalliseen tapaan ulkopuolelta. Lopuksi paisti oli kypsennetty uunissa ja osa siitä päätyi tämän maukkaan piirakan sisuksiin.

Hirvipiirakka

Pohja:
75 g voita
75 g maitorahkaa
1 tl leivinjauhetta
ripaus aromisuolaa
vehnäjauhoja

Täyte:
hienoksi paloiteltua hirveä
juustoraastetta
ananasta
pizzamaustetta
paprikajauhetta
2 dl kermaa
1 muna
ananasneste

Voi, rahka ja ripaus aromisuolaa sekoitetaan. Mukaan nypitään vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Jauhoja on sopivasti, kun massa on taikinamaista, koostumukseltaan muovailuvahan kaltaista. Jos taikina menee liian muruiksi, siihen voi lisätä hieman voita. Kun koostumus miellyttää, taikina painellaan piirakkavuokaan.

Täyte kasataan pohjan päälle siten, että liha ja ananas laitetaan alle, sitten juustoraastetta reilulla kädellä ja lopuksi kerma ja muna päälle. Juustoraaste sulaa kermamunan sekaan ja tukee täytteen hyytymistä. Piirakka paistetaan uunissa 200 C:ssä, kunnes pohja on kypsä ja sisus mehevä eli pari-kolmekymmentä minuuttia. Piirakan isän mukaan hyvä kypsän piiraan tuntomerkki on, kun juuston pintaan ilmestyy rusehtavia laikkuja. Jos uunista löytyy kiertoilmatoiminto, sitä voi käyttää alkuun hetken ja siirtyä sitten perinteiseen ylä- ja alavastuslämpöön.

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Saksanpähkinä-omenasalaatti

Englannin-pukki muisti meitä jouluna muutamilla ruokalahjoilla. Yhdessä pakkauksessa oli paahdettuja rosmariinisia saksanpähkinöitä, joista osan yhdistin lautasella ohuesti viipaloitujen vihreiden omenoiden (Granny Smith) sekä murustetun Roquefort-juuston kanssa. (Jääkaappimme juustokanta on joulun peruina edelleen melkoisen vahva.) Muutkin sinihomejuustot käyvät varsin mainiosti, helpommin murustuva aurajuusto ehkä tähän tarkoitukseen jopa paremminkin.

Salaatille voi sotkea myös kastikkeen öljystä, hunajasta ja etikasta, mutta itse en moiseen ryhtynyt. Omenaisen salaatin ohje julkaistiin vähän aikaa sitten Anne's Foodissa.

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Kanalaksa

Pastanjauhannassa ei ole julkaistu yhtään kanakeiton ohjetta viikkokausiin, joten tässä taas joukon jatkoksi yhdenlainen resepti. Oma versioni kanalaksasta ei valitettavasti sisältänyt ohjeistukseen kuulunutta salaattipinaattia. Se olisi saattanut tuoda keiton värimaailmaan mukavasti vihreyttä:
Kookos-kanalaksa

200 g munanuudeleita
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 cm pala inkivääriä
300 g broilerin rintafileetä
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl punaista currytahnaa
(esim. Amoy)
4 dl kookosmaitoa
4 dl kanalientä
4 dl tuoretta salaattipinaattia
2 rkl limettimehua
1-2 rkl kalakastiketta tai soijaa

Esikeitä munanuudeleita muutama minuutti kiehuvassa vedessä ja ota ne hetkeksi sivuun.
Kuori ja hienonna sipulit ja inkivääri. Suikaloi broilerin rintafileet. Kuumenna öljy kattilassa ja paista broilerinsuikaleita hetki niin, että ne saavat kauniin värin. Lisää sipulit, inkivääri ja punacurry kattilaan. Jatka paistamista hetki ja kaada kookosmaito ja kanaliemi joukkoon.
Anna seoksen porista keskilämmöllä, kunnes broilerisuikaleet ovat kypsiä. Lisää pinaatti ja nuudelit. Mausta limettimehulla ja kalakastikkeella.

Ohje on uusimmasta ruoka&viini-lehdestä. Samassa numerossa oli ohjeistusta voileipäleivoksiin. Hauska vaihtoehto perinteisemmälle voileipäkakulle.

maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Leipätuttavat

Joulun ja uuden vuoden aikaan meillä oli ilo vierailla tuttavien luona ja maistella heidän kokkauksiaan. Edes tällaisissa tilanteissa ei pastanjauhaja meinaa malttaa pitää kameraa piilossa. Tässä siis kaksi variaatiota leivästä ja perunalastuista. Meitä anglommissa kulttuureissa nimittäin tuntuu päässeen valloilleen tapa yhdistää ne samaan ateriaan.

Erään tuttavapariskuntamme naispuolinen jäsen oli omaksunut yläkuvan leivät kaveriltaan, joka oli maahantuonut idean oltuaan Kanadassa. Niinpä tämä maukas annos kulkee tuttaviemme - ja nyt meidänkin suussamme nimellä "Kanada-leivät". Ideana on laittaa tavallisten tonnikalaleipien väliin muutamia perunalastuja ja sitten puristella leipää varovasti niin, että sipsit murenevat pikkuisen. Hyvää! Leivät tarjottiin raikkaan salami-pastasalaatin kera.

Toisen, puolibrittiläisen pariskunnan kanssa taas laadimme täällä pastanjauhajien pesässä savustetusta kalkkunanrinnasta, cheddarista, kasviksista ja pannulla paahdetusta ciabattasta leivät, jotka nekin saivat anglisena säväyksenä seurakseen perunalastuja. Tällä kertaa lastut tyytyivät makaamaan lautasella leipien vieressä pienen dippinokareen alla.


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails