tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Pizza Margherita

Meikäläisestä on tullut näin vanhemmiten yksinkertaisten asioiden ystävä. Vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenikään tehdä pizzaa, johon ei periaatteessa tule täytteeksi yhtään mitään, mutta nyt kun lämmitimme leivinuunin pizzanpaistoa varten, halusin oman lättyseni mahdollisimman pelkistettynä.

Pizzapohjan päälle levitettiin ainoastaan tomaattikastiketta ja muutama viipale puhvelimozzarellaa, minkä jälkeen pizza viritettiin kuuman leivinuunin arinalle kolmeksi minuutiksi paistumaan. Paistamisen jälkeen pizzan päälle ripoteltiin tuoretta basilikaa, ja voi ihanuus, että osasi olla hyvää. Harvoin missään sapuskassa pääsee tuoreen basilikan maku näin hyvin oikeuksiinsa.

(Taisin muuten olla oikeassa todetessani, että tapanamme on ollut tehdä tietynlaisia ruokia tiettyyn aikaan vuodesta. Pizzaa syntyi ruokapajassamme viime vuonna melkein samoihin aikoihin, tarkemmin sanottuna lokakuun 16. päivänä, eli ei kauas heittänyt.)

Näiden pizzakuvien mukana lähtee synttäriterveiset siskolleni, jolla on tänään juhlapäivä. Onnea! Muille mukavaa lokakuun viimeistä päivää.

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Tunnelmatuikku

Kynttilät ovat kaikin puolin meikäläisen mieleen. Innostuin kovasti Havin syksyisistä uutuusväreistä, jotka näyttäisivät kotisivujensa perusteella olevan turkoosi, suklaanruskea, okra, oliivinvihreä ja kanervanpunainen. Perheen mies Pippurimylly tosin totesi noista ostamistani oliivinvihreistä kynttilöistä, että meidän lapsuudessamme tuota väriä olisi kutsuttu myrkynvihreäksi. Huoh.

Olen onneksi kouluttanut armaani sen verran hyvin, että se suostuu jopa silloin tällöin syömään kynttilänvalossa. Etenkin jos lähistöllä on jonkinlaista lisävalonlähdettäkin, kun eihän kukaan itseään kunnioittava mies nyt suostu toki pimeässä ruokailemaan.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Kreikkalainen pannukakku

Kuvassa ei ole piirakka eikä edes pannaripizza vaan Emman taannoin ohjeistama Kreikkalainen pannukakku. Eli kyseessä on sokeriton pannari, johon tuli täytteeksi kuutioitua fetajuustoa, viipaloituja oliiveja, kuivattua basilikaa sekä pakastettua pinaattia. Pinnalla oleva höty on raastettua parmesaania. Arvatkaapa vaan, oliko hyvää!

Pohja ei tosin onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Jääkaapista löytyi ainoastaan puoli litraa juomakelpoista maitoa (ihme, että niinkin paljon), mistä ei saanut aikaiseksi kovinkaan runsasta pannaripohjaa. Lisäksi en hoksannut laittaa taikinaan laisinkaan rasvaa, mistä syystä pohjasta tuli vähän kuiva, perinteistä pannaria ehkä hivenen leipämäisempi. Jos seuraavalla kerralla vaikka kaivelisi ohjeen jostakin eikä vain säätäisi aineksia omasta päästään.

Pahoittelen kehnoa kuvitusta. Pastanjauhannan kuvaajaksi valtuutettu Pippurimylly huiteli pannarintekohetkellä muualla Suomessa, joten koitin värkätä täällä kameran kanssa keskenäni.

lauantaina, lokakuuta 28, 2006

Sinihomejuustoinen possu

Olen kärsinyt Varo Vaanin innoittaman kesädildokokkailun jälkeen lakkaamattomasta sinihomejuuston tarpeesta. Voisin tunkea sitä vaikka joka sapuskaan, mistä syystä mielenkiintoni herää kaikkien aurajuustoisten reseptien kohdalla. Tämä resepti löytyi Ruokalan kysymysarkistosta:
Sinihomejuustolla kuorrutettua porsaan sisäfileetä

600 g porsaan sisäfileetä
150 g sinihomejuustoa
2 salottisipulia
1 purjon valkea osa
2 valkosipulin kynttä
2 tl hienonnettua timjamia
1 dl lihalientä
6 perunaa
voita
öljyä
12 kirsikkatomaattia
tomusokeria

Kuori ja suikaloi sipulit. Ripottele kuumalle pannulle hieman sokeria ja lisää sipulit. Ruskista ne ja lisää pannulle tilkka öljyä, paista hetki, lisää lihaliemi ja hauduta kannen alla pehmeäksi. Lisää timjami ja hauduta vielä hetki.

Leikkaa porsaan filee noiseteiksi ja paista ne pannulla molemmin puolin. Mausta suolalla ja pippurilla. Nostele noisetit uunipellille ripottele niiden pinnalle murennettu homejuusto. Laita samalle pellille kirsikkatomaatit ja ripottele niiden pinnalle hieman tomusokeria. Kuorruta 200 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

Kuori ja kuutioi perunat. Paista kuutiot pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Kaiken kaikkiaan hyvin makoisa kokemus. Perunat kuutioin tarkoituksella aika pieniksi, jotta ehtisivät kypsyä varmemmin. Ehtivätkin ja olivat varsin hyviä. Possua olisi kannattanut ilmeisesti paistaa uunin ylätasolla, jolloin sinihomejuustoinen kuorrutus olisi levinnyt lihan päälle tasaisemmin, mutta eipä se onneksi liiemmin makua haitannut. Tomusokeriset tomaatit toimivat lihan lisäkkeenä erinomaisesti, samoin lihaliemessä haudutetut sipulit. Suosittelen.

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Sitruunamarinoitu broileri

Satu-niminen lukijamme sähköposteili meille itse kehittelemänsä reseptin makoisaan broilerimarinadiin, ja mekin sitä tietenkin heti testaamaan.

Muotoilimme broilerin rintafileitä hieman pihvimäisemmiksi ja taidettiin niitä pari kertaa nuijiakin. Valmiit pihvit pantiin marinadiin, johon laitoimme saamamme ohjeistuksen mukaan yhden sitruunan mehun (voi laittaa myös raastetun kuoren, jos lihaa on paljon ja tykkää sitruunasta), lisäksi loraus oliiviöljyä, pieni liraus soijaa, muutama murskattu tai hienonnettu valkosipulinkynsi, mustapippuria, paprikajauhetta sekä ruokalusikallinen tai pari szechuan-kastiketta.

Szechuan sauce oli meikäläisille ihan uusi tuttavuus. Oli aika tujakkaa, mutta marinadissa saa ollakin vähän potkua. Jos kyseistä kastiketta ei ole saatavilla, marinadia voi maustaa sen sijasta vaikkapa piri-pirillä, cayennepippurilla tai tuoreella chilillä. Kanoja marinoitiin parisen tuntia jääkapissa ja paistettiin sen jälkeen pannulla pari minuuttia per puoli (paistoaika riippuu luonnollisesti pihvien paksuudesta, itse paistoimme ehkä jonkin verran pitempään). Valmiiden pihvien päälle voi ripotella ennen ruokailun aloittamista hieman suolaa.

Szechuan-soosia jäi marinadista sen verran yli, että wokkasin sen yhteen lisäkkeeksi hankitun Andalusian sekoituksen kanssa. Lisäksi lautaselle keitettiin jasmiiniriisiä, vaikka ihan hyvin tuo sapuska olisi mennyt alas ilmankin. Rakuunalla ryyditetty bearnaisekastike olisi sopinut myös täydentämään kokonaisuutta. Samaisen marinadin pitäisi maustaa kuulemma mainiosti myös rintaleikkeistä viipaloituja broilerinpaloja, joita voi sitten käyttää vaikka salaateissa tai wokeissa.

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Munaleivät

Nyt on ilmeisesti päässyt käymään niin, ettei tänä syksynä tule telkkarista lainkaan Liemessä-ohjelmaa, joka on ollut minun mielestäni suomalaisten sapuskaohjelmien ehdoton helmi. Mistä tämmöiset taviskokit voivat nyt opetella kokkausniksejä? Kuka nyt kertoo meille, mikä on kirkastettu voi tai miten lihaa ei kannata tökkiä maanisesti pannulla paistamisen aikana? Aki Wahlmanin lauantaina alkava leivontaohjelmakin taitaa olla suunnattu enemmälti lapsiperheille.

Jamie Oliverin ohjelmiakaan ei taida tällä hetkellä tulla telkkarista, mutta onneksi on aina Strömsö. Liemessä-ohjelman paikalle torstai-iltaan tullut Köyhät ritarit ei ole toistaiseksi onnistunut vakuuttamaan meikäläistä vastaavalla tavalla (lieneekö alkukankeutta?), jos kohta monet ritareiden resepteistä ovat varsin kiintoisia. Me ehätimme tekemään yhtenä iltana näitä jalkapallojoukkueita:
Moldovalaiset futisjengit

4 vaaleaa paahtoleipäviipaletta
4 kananmunaa
voita
suolaa ja pippuria

Revi jokaiseen paahtoleipäviipaleeseen keskelle 4 cm reikä. Kuumenna voi pannussa. Laita paahtoleipäviipaleet kuumalle pannulle ja riko jokaisen keskelle varovaisesti kananmuna, niin että keltuainen asettuu reikään. Paista kunnes keltuainen alkaa hyytyä, käännä kerran ja paista nopeasti toiselta puolelta. Rouhi päälle pippuria ja suolaa. Syö esimerkiksi tabascon tai HP-kastikkeen kera.

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Ruokalehtiä

Olen saanut vuosien varrella lukuisia ruokaideoita ja runsaasti sapuskatietämystä Glorian ruoka&viiniä sekä Maku-lehteä lukemalla, joten nyt voisi olla korkea aika perehtyä kolmanteen suurelle yleisölle suunnattuun ruokajulkaisuun eli Suomen Kuvalehden Gourmet-lehteen. Kun niitä nyt kerran sai kaupasta kaksi yhden hinnalla, niin innostuin viimein ostamaan. Pari kiinnostavaa reseptiäkin sattui heti pikavilkaisulla silmään. Johonkin juhlavampaan tilanteeseen voisi kokkailla kenties paistettua kuhaa kera sahramikastikkeen ja punajuuriterriinin. Samoin bobotie kuulosti aika lupaavalta.

Onko Suomessa joitakin muita ruokalehtiä, jotka ovat kenties jääneet meikäläiseltä huomaamatta? Aromi-lehteä olen vilkaissut joskus kirjastossa, mutta se taitaa olla suunnattu enemmänkin keittiöalan ammattilaisille.

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Muheva moussaka

Kreikkalaisen illan pääruokana oli moussaka eli meikäläisittäin musaka. Inspiraation sapuskaan sain katseltuani dvd:ltä uusimman suosikkikokkini Rick Steinin ruokaohjelmaa Rick Stein’s Food Heroes, Another Helping*). (Kyseisellä herralla on niin uskomattoman leppoisa meininki, että hänen ohjelmiaan katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.)

Ohjelmassa ei lueteltu musakaan tarvittavien ainesosien määriä, paistoaikoja tai muita vastaavia kovinkaan tarkasti, mutta yritin noudattaa kaikkea ohjelmassa näkemääni joka tapauksessa mahdollisimman uskollisesti - toivotaan nyt, että muistin kaikki työvaiheet edes suurin piirtein oikein. Bechamel-soosiin ja pariin muuhunkin juttuun otin osviittaa joskus aiemmin testaamastani Ruokalan moussakareseptistä:
Moussaka

munakoiso (tai kaksi, jos haluaa munakoisoisempaa musakaa)
oliiviöljyä paistamiseen

Jauhelihakastike:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
500 g lampaanjauhelihaa (toimii takuulla paremmin kuin nauta!)
hyvälaatuista tomaattimurskaa (purkki)
valkoviiniä
kanelitanko
oreganoa
suolaa

Bechamel-kastike:
1/2 l (täys)maitoa
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
runsaasti raastettua parmesaania
muna (löysästi vatkattuna)

Jauhelihakastike saa porista hellalla vajaan tunnin verran (tai vähintään 30-40 minuuttia), joten kannattaa aloittaa siitä. Hienonnetut sipulit ja valkosipulinkynnet ruskistetaan oliiviöljyssä, lisätään sekaan jauheliha ja ruskistetaan myös se. Kipataan sekaan tölkillinen tomaattimurskaa, lorotellaan sekaan valkoviiniä ja maustetaan kanelitangolla, oreganolla ja suolalla. Maistellaan keittelyn aikana ja maustellaan tarvittaessa lisää.

Bechamel-kastike valmistuu seuraavasti: Sulatetaan voi kattilassa, lisätään jauhot. Ruskistetaan hetki lastalla jatkuvasti sekoittaen. Joukkoon kaadetaan parissa erässä ja koko ajan hämmennellen (etukäteen kuumennettu) maito. Maustetaan ripauksella suolaa ja pippuria, lisätään juustoraaste. Kun kastike on sopivasti paksuuntunut ja kiehahtanut, nostetaan se pois liedeltä. Tässä vaiheessa lisäsin joukkoon vielä löysäksi vatkatun kananmunan, jonka pitäisi parantaa soosin rakennetta ja antaa myös sapuskan ulkonäköön oma lisänsä.

Pitkittäin viipaloidut (ja mahdollisesti etukäteen itketetyt) munakoisot paistetaan pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Öljyä ei kannata annostella pannulle liikaa, ettei munakoisoista tule liian kosteita. Viipaleet voi asetella paistamisen jälkeen vielä lautasen päälle taitellulle talouspaperille, jotta liika öljy pääsee valumaan pois. Munakoisoviipaleet ladotaan vuoan pohjalle ja ripotellaan pinnalle hieman suolaa. Munakoisojen päälle kaadetaan jauhelihasoosi (poista kanelitanko!) ja lopuksi jauhelihakastikkeen päälle vielä bechamel-kastike. Paistetaan uunissa 180 asteessa noin 45 minuuttia.
Viiniksi oli alun perin tarkoitus valita tietenkin jotain kreikkalaista pullotetta (varastoistamme mahtaa löytyä ainakin Nemeaa), mutta koska ohjelmassa suositeltiin moussakan kaveriksi paria lasillista Cabernet Sauvignonia, viini vaihtui sitten kokonaan toiselle mantereelle. Vanhalla suosikkiviinillämme Casillero del Diablo Cabernet Sauvignonilla kun on kuulemma nyt myynnissä historiansa paras vuosikerta (2005), niin pitihän sitä päästä testaamaan. Ja hyvin se kyllä musakan kyytipoikana maistuikin.

*) Muistutuksena itselle: Samaisessa ohjelmasarjassa oli myös mielenkiintoinen minestronekeiton ohje, joten pitää jolloinkin tehdä myös sitä.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Ruokamatka maailman ympäri: Kreikka

Aikana ennen Pastanjauhantaa tapanamme oli tutustua eri maiden ruokakulttuureihin kokkaamalla kunkin maan erikoisherkkuja ja maistelemalla samalla kyseisissä maissa tuotettuja viinejä. Homma oli sen verran hauskaa, että päätin ottaa uusiksi. Ensimmäiseksi maaksi valikoitui luontevasti Kreikka, koska sikäläiset sapuskat sattuvat olemaan tosissaan sydäntäni lähellä.

Illan päätähtenä komeili herkullinen moussaka, jossa onnistuin kerta kaikkiaan yli odotusten - siitä huolimatta, että se levisi lautasella tietenkin tuommoiseksi epämääräiseksi läjäksi. Palaan ohjeeseen tuonnempana.

Jälkiruoka, samoin kuin alkuruuaksi nautitut viininlehtikääryleet, lähtivät mukaan Kauppahallin kreikkalaishenkisimmästä kojusta eli Amirasta. Pakko tunnustaa, että ehdin autuaasti unohtaa tuon jälkkärin nimen - minulla ei itse asiassa ole aavistustakaan, onko kyseinen kookoshiutaleilla päällystetty marmeladikääryle koskaan Kreikkaa nähnytkään. Mutta ihan mukava päätös hyvälle aterialle joka tapauksessa. Sopivan pieni eikä turhan äkkimakea. Monet kreikkalaiset jälkiruuat (kuten baklava tai halva) kun tuppaavat olemaan vähän turhan tuhteja muutenkin ruokaisan aterian päätteeksi.

sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Täytetyt pastakotilot

Glorian ruoka&viini -lehden edellisen numeron kannessa oli niin vastustamattoman näköisiä pastakotiloita, että pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan. Kokeilu ei luonnollisesti sujunut täysin kommelluksitta. En hoksannut, että ricottapurkkeja (à 250 g) olisi pitänyt ostaa sapuskaa varten kaksi kappaletta, mistä syystä yritin lennossa pienentää annosta saatavilla olleisiin raaka-aineisiin sopivaksi. Meikäläisen kehnolla matikkapäällä lopputulos ei ollut kovinkaan kummoinen, mistä syystä täytteestä tuli turhan pähkinäinen. Ihanainen ricotta ei päässyt tarpeeksi oikeuksiinsa, mutta ihan hyvin nämä maistuivat silti:
Ricotta-pinaattitäytteiset pastakotilot

1/2 pkt (á 500 g) suuria pastakotiloja (Conchiglioni rigati)
5 l vettä
1 rkl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Täyte:
4 portobellosientä tai 200 g ruskeita herkkusieniä
1-2 valkosipulinkynttä
200 g tuoretta tai pakastettua pinaattia
2 rkl voita tai öljyä
2 tl suolaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
500 g pehmeää ricottajuustoa
1 ps (70 g) saksanpähkinöitä rouhittuina

Viimeistelyyn:
1 1/2 dl hienoksi raastettua parmesaani- tai pecorinojuustoa
neitsytoliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Keitä pastakotilot al denteksi suolalla maustetussa vedessä, pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja lisää tilkka öljyä, jotta pastakotilot eivät tartu toisiinsa. Nosta pastat kevyesti öljyttyyn uunivuokaan tai vatiin.
Pane uuni lämpiämään 250 asteeseen ja kytke grillivastus päälle. Puhdista sienet ja poista niistä jalat. Silppua lakit hienoksi. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi hienoksi. Huuhtele pinaatti siivilässä ja poista kovat lehtiruodit ja vaurioituneet lehdet. Suikaloi pinaatinlehdet. Jos käytät pakastepinaattia, sulata se ja purista mahdollisimman kuivaksi käsin tai siivilässä.
Kuumenna voi tai öljy pannussa ja paista sieniä hetki. Lisää pinaatti ja paista, kunnes pinaatista ja sienistä irtoava neste on lähes kokonaan haihtunut. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. Jäähdytä.
Lisää ricotta ja rouhitut pähkinät jäähtyneeseen seokseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.
Annostele noin ruokalusikallinen täytettä kullekin pastakotilolle. Ripottele lopuksi hieman juustoraastetta päälle. Kuorruta uunin ylätasolla 5-10 minuuttia tai kunnes juusto sulaa ja kotilot saavat hieman väriä. Annostele lautaselle ja valuta oliiviöljyä päälle. Halutessasi viimeistele mustapippurilla. Tarjoa salaatin kanssa.

lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Smetana-ahvenet

Ruokalan ahvenfileohje toimi erinomaisesti. Meillä on ollut hienoista paikalleenjäämisen ongelmaa kalaruokien kanssa. Kun kauppojen tiskit notkuvat muodikkaita lohikuhatonnikala-linjan otuksia, kotivesien tutut kalat tahtovat jäädä ansiotta paitsioon.

Tämä hyvin suoraviivainen ja konstailematon kalaruoka rakentuu perusasioiden varaan (mikä on usein hyvä merkki). Reippaalla sitruunamehun käytöllä siihen tulee kuitenkin juuri sopiva raikas säväys ja lopputulos on täysillä tätä päivää.

Juomaksi kannattaa valita ruoan tapaan raikasta tarjottavaa. Valkoviinin on hyvä olla hieman hapokas, jolloin juoma kampittaa ruoan kermaisuutta mukavasti. Myös perinteinen, runsashappoinen vissy pelaa tässä tarkoituksessa kivasti.
Ahvenfileet yrttismetanakastikkeessa

3 dl smetanaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl hienonnettua tilliä
1 rkl hienonnettua persiljaa
2 rkl hienonnettua ruohosipulia
1 1/2 sitruunan mehu
valko- ja mustapippuria myllystä
veitsenkärjellinen cayennepippuria
suolaa
12-16 ahvenfileetä
suolaa
musta- ja valkopippuria

Yrttismetanakastike:
Lämmitä smetana ja kerma hiljalleen kattilassa. Lisää joukkoon yrtit, sitruunamehu ja mausteet. Lämmitä hetki ja sekoita tehosekoittimella tasaiseksi. Halutessasi voit lisätä tuoretta basilikaa ja kirveliä.

Ahvenfileet:
Poista ahvenfileiden keskellä olevat ruodot leikkaamalla. Paista fileet voissa puolikypsiksi, nosta ne kastikkeen joukkoon ja hauduta minuutti. Älä paista kalaa liikaa, ettei se kuivu.

perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Pähkinän suklaa

Kahvila-kokkipuoti-suklaakauppa Pähkinässä vieraillessamme olemme usein haaveilleet belgialaista suklaata esittelevän tiskin antimista, mutta jostain syystä emme ole niitä aiemmin tohtineet ostaa. Kainouttako lie? Nyt rohkaisimme mielemme ja valikoimme myyjän avustuksella pienen paketillisen namuja. Puolisummittaisesti valitut konvehdit olivat mainioita ja kautta linjan hyvin pehmeän makuisia, perinteisiä juhlapöydänkonvehteja sun muita havaittavasti täyteläisempiä.

Pastanjauhajista varsinkin Pippurimylly on suklaan perään, eikä tunnu olevan kaupungin ainoa. Myös blogistanissa tuntuu samoinajattelijoita asuvan.

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Herne rokkaa?

Ei mahda olla pitkäkään aika siitä, kun kirjoitin Pastanjauhannassa, että minähän en hernekeittoa tee enkä syö. Lapsena tosin tykkäsin kyseisestä sapuskasta niin kuin luultavimmin aika monet muutkin ikätoverini - seitsemänkymmentäluvun kersoilla oli vähän erilaiset herkkuruuat kuin nykytenavilla - mutta sen jälkeen en ole hernesopasta pahemmin perustanut.

Hernekeittoennakkoluuloni on tuntunut viime aikoina siinä mielessä kiusalliselta, että vakaana pyrkimyksenäni on päästä eroon kaikista mahdollisista elämää rajoittavista sapuska-asenteista. Siksipä hernarillekin on kaiken järjen mukaan annettava tilaisuus uuteen tulemiseen. Olen kuitenkin parin viime vuoden aikana oppinut tykkäämään myös pavuista ja linsseistä (molemmista jopa huomattavan paljon), joten miksipä en sitten herneestäkin?

Kuvan hernekeitto on valmistettu sukumme salaisella reseptillä: Avataan valmis Jalostajan hernaripurkki ja kopistellaan purkin sisältö kattilaan. Lisätään vähän vettä perään ja sekoitellaan tasaiseksi. Kuumennetaan kiehuvaksi, ja jossain vaiheessa lurautetaan sekaan jonkinkokoinen keko sinappia. Tarjoillaan.

(Ei tuo oikeasti ole sukumme vanha resepti. Meillä hernekeitto tehtiin nimittäin herneiden liottamista myöten itse. Tässä mainittu valmistustapa sinapin lisäämisineen oli opiskeluaikana ukkokultani bravuurinumero.)

Hernekeiton tarjoileminen on tietenkin oivallinen tekosyy pannarin tekemiselle, joka syntyy meillä seuraavasti (tämä ohje on oikeasti meikäläisen kodin peruja - tosin äidin tekemä pannukakku on tietenkin huomattavasti omaa viritelmääni parempaa):
Pannukakku

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa
2 munaa
100 g margariinia tai voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, sekoita. Lisää munat, sekoita taas ja sotke sekaan vielä sulatettu margariini. Kaada pannaritaikina reunalliselle uunipellille (leivinpaperin päälle) ja paista 225°:ssa puolisen tuntia.
Jos ei tykkää kovin makeasta pannarista, ohjetta voisi kenties kokeilla vähän pienemmälläkin sokerimäärällä. Meinasi ainakin hillon kanssa olla näin äkiksestä vähän turhan muikeaa.

keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Muhkea focaccia

Toinen What We're Eating -blogista kokeilemamme resepti on focaccia. Resepti oli monivaiheisuudessaan hieman töisevä, mutta ehdottomasti pikkuvaivan arvoinen. Jos suinkin lämmin, täytetty leipä maistuu ja Italian maut uppoavat, ei tätä kannata ohittaa.

Sinihomejuusto-sipulifocaccia

1 pussi kuivahiivaa
8 rkl oliiviöljyä (vaikka aina sitä menee enemmän kuin ohjeessa...)
1 rkl sokeria
1 rkl suolaa
9 1/2 dl vehnäjauhoa
3 1/2-4 dl lämmintä vettä
2 sipulia, siivuiksi leikattuna
2 rkl balsamicoa
100 g sinihomejuustoa (tai vähän reilusti)
16 kirsikkatomaatinpuolikasta, siemenet poistettuna (tarkat on määrät)
mustapippuria

Valmista ensin taikina. What we're eatingin ohjeesta poiketen teimme sen normaalitapaan yleiskoneessa: ensin kuivat ainekset sekaisin, sitten vettä vähitellen sekaan niin, että koostumus on muutaman minuutin vaivaamisen jälkeen hyvä. Koostumus on tällaisessa leipätaikinassa mielestäni hyvä, kun se ei ihan tartu sormiin, mutta melkein. Vähän saa tarttuakin - parempi vähän liian kostea kuin liian jauhoinen. Siis jauhot, suola, sokeri ja kuivahiiva yleiskoneeseen ja hetken verran sekaisin. Kädenlämpöistä vähän lämpimämpi vesi kaadetaan sitten hitaasti sekaan koneen käydessä niin, että taikina saavuttaa alussa kuvatun notkeuden. Nesteen lisäyksen jälkeen se saa olla tarttuisakin - se nimittäin vähän jähmeytyy, kun jyryytät sitä koneessa kymmenisen minuuttia. Anna taikinan sitten kohota suojaisassa paikassa kaksinkertaiseksi eli n. tunnin ajan. Itse hoidan kohottamisen yleensä laiskuuttani suoraan yleiskoneen kulhossa.

Kun taikina on kohonnut, öljyä uunipelti tai leivinpaperi ja levitä taikina (josta olet murjonut ilmakuplat huolella pois) tasaisesti pellille. Painele sormilla pieniä kuoppia ylt ympäri leipää, jotta täytteillä on muhevaa tarttumapintaa. Levitä päälle pari ruokalusikallista oliiviöljyä esim. siveltimellä ja anna nousta jälleen, puolesta tunnista tuntiin.

Valmista toisen nostatuksen aikana täytteet. Kuullota sipulirenkaita kattilassa tai pannulla oliiviöljyssä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia eli kunnes ne ottavat reilun värin ja ryhtyvät karamellisoitumaan. Kun näin käy, huuhtele pannu lorauksella balsamicoa. Liottele mahdolliset pohjaan tarttuneet maut huolella mukaan ja keitä vielä hetki. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa laittaa uuni kuumenemaan 205 asteeseen. Kun balsamico on imeytynyt sipuleihin, ota pannu liedeltä ja laita sivuun jäähtymään.

Kun leipä on kohonnut, jauha pintaan ihan rohkea määrä suolaa ja mustapippuria. Levitä sitten päälle sipulit, sinihomejuusto ja tomaatit. Paista 205 asteessa 23-27 minuuttia (tarkat on ajat) tai kunnes pinta on kullankellertävä ja juusto mukavasti sulanut. Meillä taisi mennä vähän tuon ohjeajan yli - mutta kuten aiemminkin todettu, epäilen uunimme antavan hieman säädinnupikan väittämää alempaa lämpöä. Koristele basilikanlehdillä. Basilika kannattaa laittaa vasta tässä vaiheessa. Uunissa se kurtsahtaa normaalista, heleänvihreästä olomuodostaan rusahtavaksi myrtyksi.

tiistaina, lokakuuta 17, 2006

Kolmen juuston pasta

Monissa ruokablogeissa on laitettu sapuskoiden sekaan viime kuukausien aikana Valion Kolmen juuston ruokakermaa. Minäkin sain viimein aikaiseksi ryhtyä sitä testaamaan. Sekoitin pakkauksessa olleen ehdotelman mukaisesti kyseistä kermavalmistetta sekä silputtuja tuoreita yrttejä keitetyn pastan joukkoon, ja sitten vaan syömään.

Pasta saattoi olla tarkoitukseen vähän vääränlaista, koska kerma tahtoi luiruta makaronien päältä lautasen pohjalle. Tästä syystä en päässyt perehtymään valmisteen makuun ja juustoisuuteen vielä kovinkaan syvällisesti. Pitää ottaa jolloinkin uusintayritelmä ja tuikata tuotetta tavallisen ruokakerman tilalta johonkin sapuskaan. Saapa nähdä, kuinka monta juustoa mausta erotan.

maanantaina, lokakuuta 16, 2006

Omatekemät kaalikääryleet

Kaalikääryleiden värkkääminen on melkoisen terapeuttista toimintaa. Ja nyt niitä kelpaa tehdä, kun kääryleohjeita muutama viikko sitten huhuiltuani sain kaksi loistoreseptiä käyttööni.

Kuvassa esiintyvät kääryleet on tehty riutin ohjeistuksen mukaan. Enkä poikkeuksellisesti edes polttanut riisipuuroa pohjaan - hyvä minä! Olisikohan käyttämälläni täysmaidolla ollut osuutta asiaan. Rasvaton tai vähärasvainen maito kun tahtoo palaa yleensä helpommin. Lihana oli naudanlihalla jatkettua lampaan jauhelihaa. Turha varmaan sanoakaan, että hyvää oli.

Tuota toista reseptiä testaan heti, kunhan nyt tulisi vähänkään kiireettömämpi viikonloppu. Tämä sapuska kun ei kuitenkaan valmistu ihan parissa minuutissa.

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Viikonlopun tunnelmia

Eteisremontti alkaa olla jo melkoisen hyvällä mallilla, mikä tarjosi luonnollisesti hyvän tekosyyn pieneen juhlaan. Enää muutama lista odottaa kiinnitystään, mutta mihinkään suurempiin virityksiin ei tarvitse ryhtyä - ennen kuin innostumme remppailemaan jotain kotimme toista kohtaa. Johan tässä ehtikin tuskastua lyhyiksi jääviin yöuniin ja jatkuvaan pikaruokailuun.

Kävimme ensimmäistä kertaa elämässämme Oulun Edenissä syömässä. Maisemaravintolasta näki mukavasti merelle, tarjoilu pelasi ja ruokakin oli yllättävän hyvää. Etenkin ihastusta herätti herkullisen kuusenkerkkäkastikkeen kanssa tarjoiltu poronfilee. Mitenköhän tuommoista soosia osaisi tehdä itse?

Ja tässä vielä hännän huipuksi samaisen paikan jälkiruoka, pinjansiemen-sitruunatorttu:

lauantaina, lokakuuta 14, 2006

Ketsuppiset lohkoperunat

Vaikkei uusista perunoista ole enää tietoakaan, oli ihan pakko päästä kokeilemaan näiden ketsuppisten lohkoperunoiden ohjetta, joka on peräisin blogista nimeltään Satuja ja tarinoita. Ketsuppinen seos paistui ihanasti perunoiden pintaan kiinni, joten näitä kyllä tehdään meillä toistamiseenkin:
Lohkoperunat

1 kg uusia perunoita, pilputtuina tasakokoisiksi veneiksi
muovipussi
1 tl currya
Herbes provences maustesekoitetta, murskaa morttelissa
2 tl suolaa
½ dl ketsuppia
mustapippuria
roiskaus soijakastiketta
vajaa ½ dl kasvisöljyä, saa olla vähemmänkin jos sielu sietää
(voit laittaa myös valkosipulia)

Kumoa kaikki ainekset kaupan hedelmämuovipussin pohjalle, viimeisenä perunalohkot. Sulje pussi ja huljuttele, että mössö tarttuu tasapuolisesti kaikkiin perunoihin. Kaada perunaveneet pussista uunipellille, johon olet tietysti laittanut sitä ennen leivinpaperin. Sitten vain uuniin +200 C, pidä puolen tuntia, kääntele puolivälissä. Vanhojen perunoiden kanssa joutuu kypsytysaikaa pidentämään.

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Bulgursalaatti

Semmoiset blogit ovat aika kivoja, joissa on juttua sapuskasta ja joita ylläpitää joku mukava pariskunta. (Kas kummaa, kun oma jauhantablogimmekin on sattumalta juuri sitä lajia. Tosin taidan olla vähän jäävi sanomaan, olemmeko me mukavia vai emme.) Kyseisen blogityypin parhaimmistoa edustaa maailmalla What We're Eating, josta on kovaa vauhtia tulossa yksi jauhantatiimimme suursuosikeista. Olemme ehättäneet testaamaan jo pariakin kyseisen ruokapäiväkirjan resepteistä, tässä niistä ensimmäinen:
Bulgursalaatti

1,2 dl (1/2 cup) bulguria
vajaa 2 dl (3/4 cup) kiehuvaa vettä
1 rkl oliiviöljyä
2 kuutioitua luumutomaattia
1,2 dl (1/2 cup) hienonnettua punasipulia
1/2 oranssi paprika, kuutioituna (meidän versiossamme keltainen)
puntti korianteria, karkeasti hienonnettuna (me korvasimme tämän persiljalla)

vinaigrette:
2 paahdettua ja kuorittua chiliä (poblano peppers)
1 valkosipulinkynsi
1 rkl vettä
limen kuori ja mehu
1 tl juustokuminaa
ripaus cayennea (voi jättää poiskin)
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Sekoita bulgur ja ruokalusikallinen oliiviöljyä kuumuutta kestävässä kulhossa. Kaada joukkoon kiehuva vesi ja peitä tiiviisti elmukelmulla. Anna veden imeytyä kaikessa rauhassa vartin verran, minkä jälkeen bulguria voi kouhia halutessaan haarukalla. Bulgurin kypsymistä odotellessa voi tehdä vinaigreten esim. sauvasekoittimella. Alkuperäisessä ohjeessa tekoon oli tarkka järjestys, jota minä en hoksannut noudattaa kovinkaan tarkasti. (Silppusin valkosipulia ja chilejä alustavasti jo etukäteen, jotta menivät paremmin muusiksi. Chilit paahdoin ensimmäistä kertaa elämässäni leivinuunin hiilloksella meinaten samalla paahtaa myös käteni.) Oliiviöljy suositellaan liruttelemaan soosin sekaan vasta loppuvaiheessa, ja ihan viimeisimmäksi lisätään joukkoon suolaa ja pippuria maun mukaan.

Keskenään kypsyneen bulgurin joukkoon sekoitetaan pilkotut tomaatit, punasipuli, paprika, korianteri ja vinaigrette. Salaattia kannattaa seisottaa jääkaapissa vähintään puolen tunnin ajan ennen tarjoilua, jotta maut ehtivät tasoittua tarpeeksi. Lopuksi joukkoon voi lisäillä vielä tarpeen mukaan suolaa ja pippuria.
Salaatin pitäisi toimia myös lihan lisäkkeenä, mutta hyvin se meni alas ihan siltäänkin. Varsin maukas ja raikas kokonaisuus.

torstaina, lokakuuta 12, 2006

Juustoinen tomaattikeitto

Tämä keitto oli arvatenkin meikäläisen mieleen samaan tapaan kuin muutkin maukkaat tomaattikeitot. Alun perin arvelin hieman maidon suurta määrää, mutta lopputulos ei ollut mitenkään erityisen maitoinen tai muutenkaan omituinen. Miinuksena mainittakoon, että tiskiä tämän kanssa tuli ihan tolkuttomasti:
Tomaatti-juustokeitto

2 + 3 rkl voita (korvasin ensimmäiset kaksi oliiviöljyllä)
3 ½ dl silputtua sipulia
2 silputtua valkosipulinkynttä
½ tl kuivattua oreganoa
½ tl kuivattua basilikaa
runsas 1 dl persiljasilppua
2 tölkkiä kokonaisia tomaatteja liemineen
1 dl vahvaa liha- tai kanalientä
suolaa ja vastajauhettua pippuria maun mukaan
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
noin 100 g cheddaria tai muuta vahvaa juustoa raasteena
Koristeluun: persiljasilppua

1. Kuumenna 2 rkl voita paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä ja paista sipulia noin 5 minuuttia, kunnes se on pehmennyt, mutta ei vielä ruskistunut. Lisää valkosipuli, oregano, basilika ja paista vielä parin minuutin ajan. Lisää persilja ja ota kattila liedeltä.
2. Sekoita tomaatteja tehosekoittimessa muutaman sekunnin ajan ja kaada sose kattilaan. Lisää liha- tai kanaliemi ja hiukan suolaa ja pippuria. Anna kiehua hiljalleen kannen alla matalalla lämmöllä noin 20 minuuttia. Sekoita silloin tällöin.
3. Sulata loppu voi pienessä paksupohjaisessa kattilassa. Sekoita jauhot siihen ja paista jatkuvasti sekoittaen matalalalla lämmöllä 2-3 minuuttia. Lämmitä maito lähes kiehuvan kuumaksi ja vatkaa se voi-jauhoseokseen vähän kerrallaan. Vatkaa, kunnes suurus on tasaista ja anna sen kiehua kasaan matalalla lämmöllä 5 minuuttia. Lisää juusto vatkaten.
4. Kaada 3 dl tomaattikeittoa suurukseen koko ajan vatkaten. Kaada sitten suurus keittoon ja sekoita huolellisesti. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele persiljalla ja tarjoa keitto höyryävän kuumana.
Ohje on peräisin kirjasta Parhaat sopat ja salaatit.

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Kanadan makuja

Sain kesällä Kanadan-tuliaisena keittokirjan, josta minun on ollut tarkoitus postata jo pitemmän aikaa. Tosin kanadalaisesta keittotaidosta ei voi pikaisen perehtymisen perusteella sanoa oikein mitään ytimekästä syystä, että niinkin isoon maahan mahtuu melkoisen monenlaista sapuskaa. Rannikolla on syöty enemmälti kalaa ja niin edelleen. Kirjan nimi on The Flavours of Canada, ja yksi suomalaislähtöinen sapuskakin on mainittu kirjassa ainakin kertaalleen. Mahtaakohan egg salad tarkoittaa munavoita?
Finnish lumbermen immigrated to Thunder Bay (then Fort William and Port Arthur) in the early 1900s. Like all settlers they clung to old food traditions, like piirakka, a buttery, baked sourdough filled with savoury pudding and topped with egg salad, that can still be found in restaurants such as the venerable Hoito or the Scand, within blocks of one another in downtown Thunder Bay.
Olemme kokanneet kirjasta vasta yhtä sapuskaa, kuvassa esiintyvää brie-lohta silloin, kun vielä enemmälti tarkeni grillailla. Ihan hyvää tuo muistaakseni oli, vaikka annos ehkä vähän epämääräiseltä näyttääkin. Näin se tehtiin:

Purjo-briekastike grillatulle lohelle

2 rkl suolatonta voita
3 purjoa (valkoinen osa, ohueksi viipaloituna)
vajaa desi kala- tai kanalientä
puoli desiä kuivaa valkoviiniä
vajaa desi kermaa
1 tl murskattuja roseepippureita
90 g brie-juustoa
suolaa

Sulata voi pannussa ja kuullota purjosilppua 3-5 minuuttia, kunnes se pehmenee ja alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Lisää liemi ja viini ja keitä muutama minuutti, kunnes kastike alkaa paksuuntua. Lisää kerma ja keitä vielä muutama minuutti, kunnes kastike on haluamasi paksuista. Lisää pippuri ja juusto juuri ennen tarjoilua. Anna juuston sulaa hitaasti kastikkeen sekaan. Maistele ja lisää suolaa maun mukaan.

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

Valkosipulinen tomaattipasta

Ennen talvitomaattien ankeaa aikaa kannattaa ottaa sadon rippeistä kaikki ilo irti. Tähän nopeasti valmistuvaan pastaruokaan laitoin kypsiä terttutomaatteja, itse kasvateltua basilikaa sekä runsaasti tuoretta valkosipulia. Mozzarella oli sapuskaan varsin kiva lisä - kiitokset ohjeesta jälleen kerran Emmalle:
Valkosipulinen tomaattipasta

pastaa
n. 500 g tomaatteja (kaltataan ja poistetaan siemenet, jos jaksetaan)
4 valkosipulinkynttä
puntti basilikaa
4-5 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
n. 200 g mozzarellaa kuutioituna

Keitetään sopiva määrä pastaa. Pastan kypsyessä tomaatit, (valmiiksi hienonnettu) valkosipuli, basilika, öljy ja suola & pippuri hurautetaan tehosekoittimella sopivaksi soosiksi. Ei tarvitse ajella keitoksi asti, kunhan ainekset sekoittuvat hyvin toisiinsa. (Sekoittimen puutteessa ainekset voi myös hakata veitsellä sopivan pieniksi ja sekoittaa keskenään.) Tomaattimössö ja mozzarellakuutiot lisätään kypsän pastan joukkoon, hetkeksi kansi päälle ja kevyttä ravistelua, jotta ainekset sekoittuvat.
Yleiskoneen ostoa suunnittelevat ystävämme pyysivät meitä esittelemään oman masiinamme, johon olemme olleet reilun kahden vuoden käytön aikana kyllä tosissaan tyytyväisiä. Merkkiä ei näköjään erota pikaisesti räppäämästäni kuvasta, mutta kyseessä on yleis- ja monitoimikone nimeltään Braun Multisystem K3000. Kaikki toiminnot samassa koneessa (kolme erillistä kulhoa eri tarkoituksiin), ja melkein kaikki osat ovat myös konepestäviä, mikä on meikäläisen kaltaiselle laiskalle tiskaajalle erittäin huomionarvoinen asia. KitchenAid-taikinakone olisi tietenkin ihana, mutta siitä nyt ei ole mitään syytä edes haaveilla, kun tuota omaa konettamme voi käyttää siihenkin tarkoitukseen. Pienessä keittiössä on kuitenkin sitä parempi, mitä vähemmän härveleitä on arvokasta pöytätilaa viemässä.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Munakasmuistoja

Pastanjauhannan lukijoiden taannoisten munakasneuvojen siivittämänä olen värkännyt viime kuukausien aikana ainakin viittä erilaista munakasta. Herkkullisimpia kokeiluja ovat olleet ainakin sipuli-sienimunakas sekä kaupan valmiilla tomaattisalsalla täytetty munakas. Mikään mestari en ole tietenkään vieläkään, mutta pikkuisen olen kuitenkin päässyt jo jyvälle munakkaiden perusnikseistä. Munamassaa kannattaa toden totta vatkata jonkin verran, ja paiston aikana massan tökkiminen reunoilta keskemmälle on aika palkitsevaa - jos kohta omat munakkaani ovat tupanneet hyytymään lämmön vähentämisestä huolimatta vähän turhan ripeään tahtiin.

Kuvan juustomunakas on viimeisin kokeiluni. Munamassan joukkoon on sotkettu muun muassa hienonnettua ruohosipulia ja munakkaan päälle on viipaloitu ja paistettu samaisia herkkusieniä, joita jäi manteliloheen hommatusta rasiasta yli. Siinä vaiheessa, kun munakas oli kauttaaltaan hieman hyytynyt, höyläsin sen päälle muutaman siivun juustoa, joka ehti sopivasti sulaa loppuhyydyttelyn aikana. Hyvin kypsynyt cheddar toimii hyvin, mutta vielä parempaa tästä tulee, jos käyttää juustoksi sinihomejuustoa. Omasta jääkaapistamme ei aurajuustoa löytynyt eikä kauppakaan ollut sunnuntaiaamupäivänä auki, että olisi voinut korjata tilanteen. Munakasta ei käännetty ollenkaan (juustopuoli ei siis ottanut missään vaiheessa pannun pohjaan kiinni), vaan se liu'utettiin lautaselle puolikuun muotoiseksi taitettuna. Maistui sunnuntaisanomalehteä lukeneelle siipallekin.

sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006

Mantelilohi

Nyt kun omat kokkailut ovat olleet tällä viikolla jokseenkin kortilla, postailen sitten vähän vanhempia juttuja. Tätä mantelilohta askartelin kahdenkeskisiin blogisynttäreihimme pari viikkoa sitten:
Mantelilohi

600 g lohifileetä
suolaa
mustapippuria
170 g (rasia) herkkusieniä
1 rkl voita tai öljyä
1 dl mantelilastuja
2 dl juustoraastetta, esim. sinileimaista emmentalia
1 dl ruokakermaa
tilliä

Poista lohesta nahka ja ruodot. Leikkaa se neljään yhtä suureen osaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Aseta lohipalat pienin välein voideltuun uunivuokaan sopiviksi annospaloiksi.
Viipaloi sienet ja ruskista ne pannussa voissa tai öljyssä. Peitä lohipalat sienillä. Ripottele pinnalle mantelilastut ja juustoraaste. Kaada päälle kerma ja ripottele tilliä. Paista uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia.
Ruoka oli hyvää, vaikka meinasinkin paistaa lohta vähän turhan pitkään. Paistos taisi olla sopivassa kypsyydessä juuri siinä vaiheessa, kun päätin vielä äkkiä kipaista viemään pyykit narulle - ja pyykkien ripustelun aikana sapuska kerkesi jo hieman kuivahtaa. Hmph. Lohen kaveriksi paistoin pannulla kaupan pakastealtaasta löytämääni uutuustuotetta pekoni-chiliröstiperunoita.

Mantelilohen ohje on otettu Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kala-, kana- ja kasvisohjeita sisältävästä reseptikirjasta.

lauantaina, lokakuuta 07, 2006

Janssoninkiusaus

Sarjassamme pastanjauhajien remonttiruokia, osa 3. Miten ihmeessä olin saattanut unohtaa, että kiusauksethan ne ovat remppakokin ruokaa parhaimmillaan? Vaikka uunissa haudutteluun nyt hetki tuhrautuukin, kokkailuhommat hoituvat muuten todella nopeasti. Pitäisi ehkä vaan joskus koittaa etsiskellä ideoita muunkinlaisiin kiusauksiin, kun meikäläinen on kautta vuosien kokannut ainoastaan näitä perinteisiä kinkku- ja janssoninkiusauksia.

Joka tapauksessa tein eilen vanhaa kunnon Janssonin kiusausta, joka maistui lattian laatoituksen lomassa oikein mainiolle. Kaupassakaan ei tarvinnut arpoa turhan pitkään - sen kun vain osti pakastealtaasta löytyvää peruna-sipulisekoitusta, purkillisen kermaa ja rasiallisen anjovisfileitä. Kotona sitten hurautin ainekset vuokaan (perunasekoitus ja anjovikset kerroksittain) ja tuikkasin kerman päälle. Sen jälkeen paistamista tunnin verran 225 asteessa, ja hyvää tuli. Jos joku haluaa tehdä janssoniaan hieman edistyneemmillä resepteillä (eli silputa perunat ja sipulit kiusaukseen itse), niin Ruokalan reseptiarkistosta näyttää löytyvän useammankinlaisia Jansson-ohjeita.

perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Noutohampurilainen

Lisää remppaviikon ruokia. Autogrilli sijaitsee Oulussa aika otollisella paikalla, mikäli on tulossa iltakahdeksan jälkeen rautakaupasta väsyksissä ja nälissään - etenkään jos ei ole käynyt muutamaan päivään ruokakaupassa eikä päässä ole muutenkaan yhtä ainutta kokkauskelpoista sapuskaideaa.

torstaina, lokakuuta 05, 2006

Rempparuokaa

Arkisyöminen on tahtonut mennä meillä tällä viikolla kokonaan pikaruokailun puolelle. Kotimme on ajautunut nimittäin jälleen kerran pienimuotoisen remontin valtaan (ihan yhtä huonetta vaan tosin rempataan tällä kertaa - ei koko taloa), joten rautakaupoissa pyörimistä ja nikkarointia on riittänyt ilta-aikaan ihan omiksi tarpeiksi. Tässä yksi nopeasti valmistuva sapuska, jolla olemme taltuttaneet nälkää remppailun ohessa:
Pikainen tonnikala-oliivipasta

400 g pastaa
oliiviöljyä
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
2 tölkkiä tonnikalaa, valutettuna
mustia oliiveja, puolitettuina
2 rkl kapriksia, huuhdeltuina
pieni puntti karkeasti pilkottua persiljaa

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Valuta lävikössä, mutta säästä osa keitinvedestä kattilan pohjalle. Kippaa pasta takaisin kattilaan (levy voi olla tässä vaiheessa vaikka ykkösellä) ja sekoita siihen oliiviöljy & pilkotut valkosipulit. Anna makujen imeytyä hetken aikaa. Lisää loput ainekset mukaan, sekoita ja tarjoile.
Parempaa tonnikalapastaa saa toki aikaiseksi tällä Jamie Oliverin ohjeella, mutta kyllä tämäkin menettelee. Etenkin jos tonnikala on hyvää ja valkosipulia riittävästi.

Jaahas. Taidankin lähteä tästä takaisin maalaushommiin, hop.

keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Paistettu riisi

Menipä minne tahansa kohtalaisen kokoiseen kaupunkiin, on vaikea välttyä kiinalaissävytteisiltä lounaspaikoilta. Oulussakin niitä alkaa olla ihan valikoimaksi asti. Silloin, kun buffet-henkinen ähkyyn ämppääminen ei tunnu luontevalta, tapaan tilata paistettua riisiä. Nyt sitä tehtiin kotioloissa, kun sain tämän mainion reseptin vanhalta työkaveriltani Markolta. Appelsiinimehukiisselissä pyörittely tekee kanansuikaleista ällistyttävän raikkaan makuisia!

Paistettua riisiä ja appelsiinikanaa

- kanan rintafileitä tai suikaleita (1-2 per ruokailija)
- riisiä (riittävästi, ruokailijamäärän mukaan)
- appelsiineja (2 kpl riittää)
- sipulia (1-2 kpl)
- kananmunia (2-3 kpl)
- soijakastiketta
- punaviinietikkaa
- jauhoja
- sokeria, pippuria

Puhdista kanat kalvoista ja rasvasta ja veistele ne suikaleiksi. Voit toki käyttää valmiita pakettisuikaleitakin. Tällöin on kuitenkin vaarana, että suikaletehtailija on jauhanut sekaan joitain sellaistakin, minkä et välttämättä haluaisi suikaleihisi päätyvän. Ainakin rasvaa ja rustoja niistä on vaikea irrotella. Laita suikaleet kulhoon tai pussiin marinoitumaan soijakastikkeen ja punaviinietikan seokseen (taisin laittaa suunnilleen puolet ja puolet), jonka vielä maustat runsain käsin mustapippurirouheella.

Suunnilleen tässä vaiheessa kannattaa laittaa appelsiinikiisseli tulille: purista pieneen kattilaan parin appelsiinin mehu ja lisää muutama ruokalusikallinen sokeria. Tavoittelemme melko makeaa, löysähköä kiisseliä. Sitruunamehukiisseli toimii kuulemma myös. Kiisseli saa pöhistä suht kuumalla levyllä (ja kana marinoitua) sillä aikaa, kun työstät riisiä.

Keitä riisi ohjeen mukaan ja pilko sillä aikaa sipuli(t). Sihauta sipulit pannulla tai wokissa öljytilkassa pehmeiksi. Sipuleille voi ripsauttaa kaveriksi pikkuisen sokeria. Kun sipulit ovat pehmeitä, laita riisit mukaan pannuun ja pyörittele öljyssä sen verran, että mahdollisesti keittämisen jäljiltä jo jäähtynyt riisi kuumenee. Riko sekaan pari kananmunaa. Älä sekoita heti, vaan anna hyytyä rauhassa. Kun munat ovat lähes jähmeitä, sekoita villimmin. Näin muna silppuuntuu riisin joukkoon autenttisesti.

Valuta tai sihtaa marinadi irti kananpaloista. Halutessasi voit leivittää suikaleet pyörittelemällä niitä munanvalkuaisessa ja jauhoissa. Paista kanat öljyssä kuumalla pannulla. Jotkut tapaavat jättää kanansuikaleet pinnalta hailakoiksi, mutta minusta ne ovat maukkaimmillaan silloin, kun pinta ottaa vähän väriä ja aavistuksen rapsakkuutta. Sisältö ei tällöinkään kuivu rutisitkaaksi, jos pannu on kuuma.

Pyörittele lopuksi paistetut kananpalat mehukiisselissä, joka tällä välin on kiehunut parahultaisesti kokoon. Sekoita riisi ja kanat - ja kevyen raikas mutta täyttävä ruoka on valmis!

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Tomaattinen tuliainen

Aviomies on toisinaan varsin kätevä kapistus. Esimerkiksi niinä hetkinä, kun katsastaa toisen tekemiä ruokaostoksia ja huomaa, että sapuskoiden joukosta pilkistää ihan uudenlainen tomaattituote. Ovat kukkatuliaisetkin ihan kivoja, mutta kyllä tämä ilahdutti ainakin meikäläistä vieläkin enemmän.

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Grillikauden päätös

Grillasimme viikonloppuna tälle vuodelle viimeistä kertaa. Tai en minä grillannut vaan pysyttelin hyvinkin tiiviisti sisätiloissa. Lämpötilan huidellessa lähes pakkasen puolella palelin jo pelkkää ulosmenemisen ajatustakin. Onneksi mieheni on sen verran urhea, että hän järjestää perheelleen ruokaa hieman arktisemmissakin oloissa.

Joku lukija vihjaisi tämmöisestä sapuskasta jokin aika sitten kommenttilootassamme, ja pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan. Eli grillissä käytettiin muutaman minuutin ajan halloumia, kuorittuja jättikatkarapuja ja banaanin puolikkaita. Grillauksen helpottamiseksi tökimme tavarat vartaisiin, joista ne sitten sai vedeltyä kätevästi lautaselle. Katkarapujen päälle roiskittiin vielä sweet thai chili -kastiketta, ja sitten päästiinkin jo syömään. Varsin herkullista muuten, mutta halloumi oli meikäläisen makuun vähän turhan suolaista (muille se näytti kyllä maistuvan). Olisi ilmeisesti pitänyt hoksata liotella sitä jonkin aikaa vedessä ennen grilliin laittamista.

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Puolukkarahka

Marja- ja hedelmärahkat ovat suosikkijälkiruokiani, mutta en muista, olenko koskaan aikaisemmin mahtanut tehdä puolukkarahkaa. Kyllä kannatti - tämä oli suorastaan syntisen hyvää. Puolukoiden pirteys toi rahkaiselle rakenteelle mukavaa vastapainoa, ja kokonaisuuteen tuli sopivasti lisämakua myös itse maustamastani vaniljasokerista. Ohje on Valion sähköisestä keittokirjasta.
Perinteinen puolukkarahka

2 dl Valio kuohukermaa
1 prk (250 g) Valio maitorahkaa
4 dl (200 g) puolukoita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Koristeeksi puolukoita

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää rahka, puolukkasurvos ja sokerit. Ripota pinnalle puolukoita.


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails