keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Salaatti-ideoita

Salaatin tekoon pätevät ainakin jossain määrin samat lainalaisuudet kuin munakkaaseenkin. Näennäisesti helppo, mutta lähempää katsottuna vaikea. Tottahan sitä nyt osaa silputa kuppiin vihersalaattia, tomaatteja, kurkkua ja muuta sensellaista, mutta joskus olisi mukava päästä salaatissakin kunnolla tajunnan räjäyttäviin makuyhdistelmiin, vähän samaan tapaan kuin viime tammikuussa, kun pääsin maistamaan taivaallista vuohenjuuston ja hunajan yhdistelmää.

Nyt kun monia salaattitarpeita alkaa saada talviaikaa paremmin ja halvemmalla, hyville resepteille olisi kysyntää. Esimerkiksi Jamie Oliver yhdistelee eräässä kirjassaan samaan salaattiin varsi- ja mukulaselleriä, persiljaa ja granaattiomenaa. Ei olisi tullut kyllä itsellä mieleen. Tai miten olisi salaatti keitetyistä perunoista, avokadosta ja vihanneskrassista?

Tämän kesän missioksi voisi ottaa paitsi hyvien salaattireseptien etsimisen myös hyvän salaattikastikkeen tekemisen opettelun. Kaupasta ei löydy mieluisia kastikkeita, ja jos rehuja nyt kovin paljon intoutuu syömään, niin joku soosi voisi olla ainakin aina silloin tällöin kiva. Ei juuttuisi kaalinpala kurkkuun hetikään niin helposti.

Kuvan tuotoksessa on mukana salaattia, katkarapuja, hunajamelonia (tai tuossa versiossa taisi olla verkkomelonia), kurkkua, herneitä sekä viipaloitua purkkiparsaa. Sipulia olisi ollut tarkoitukseni laittaa myös, mutta kotoa löytyneet vanhat sipulit olivat joko mädäntyneet tai itäneet, eikä uusia kevätsipuleita tietenkään löytynyt tuohon hätään mistään.

tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Grillikylki

Mehukas kylki on grilliruokien ehdotonta aatelia. Paha kurki vaan, että lihatiskien valikoimat ovat ainakin täällä Oulun leveyksillä kehnonlaiset. Usein on tyytyminen luuttomaan, valmiiksi marinoituun possunkylkeen. Amerikaanojen lihanleikkuu- ja nautintakulttuuri on siinä määrin meikäläisestä eroava, että heillä kylkituotteille on jo nipuittain ruokahalun herättävää terminologiaakin. Keittokirjojen ja webin välityksellä haaveilen kaiholla sikäläisistä baby back ribseistä, spare ribseistä ja ties mistä. Kyljet veistellään yhtäläisellä innolla niin possusta kuin naudastakin. Sikäläinen tapa grillata nimenomaan luut sisältävää kylkeä on mielestäni se oikea. Vaikka luuton on kätevämpi pilkkoa, tietää vanha kansa sanoa, että liha on maukkaimmillaan ihan luiden vieressä.

Olen lähes harrastuksenomaisesti testaillut oululaisten ravintoloiden (ja vähän laajemminkin) ribs-tarjoamaa. Luut ovat yleensä mukana, mutta todella hyvää saa harvoin. Annoksesta paistaa useimmiten läpi, että se on valmistettu esikeittämällä liha miltei kypsäksi ja vain pintavärjätty grillissä tai parilalla. Ei näin. Oikeaoppinen kylki valmistuu grillissä pikku hiljaa, epäsuoralla lämmöllä vähitellen houkuttelemalla. (*

Tämänkertainen kylki oli Stockmannin tiskistä löytynyt, pahamaineisen marinoitu possunpala. Kuten grillatessa yleensä, liha kannattaa ottaa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen ruoanvalmistuksen aloitusta. Pesin marinadin pois, esilämmitin grillin (kaasugrillissä n. 10 min, kaikki polttimet täysillä) ja valmistin grillin lämmetessä The Gas Grill Gourmet -kirjan ohjeistaman kastikkeen lihan grillauksenaikaista sivelyä varten.

Authentic Barbecued Spareribs

4 rkl paprikajauhetta
2 rkl chili-jauhetta
2 rkl jauhettua kuminaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl jauhettua mustapippuria
1 rkl jauhettua valkopippuria
2 tl cayenne-pippuria (jos tykkää tulisesta, itse en liian)
2 rkl fariinisokeria
1 rkl perussokeria
2 rkl suolaa
1,2 dl siideriviinietikkaa
1,2 dl vettä
1,2 dl soijakastiketta
0,6 dl Worcestershire-kastiketta

Ohjeen määrä on runsaahko. Meidän kylkemme oli noin kilon kokoinen ja soosia jäi ehkä 1/3 käyttämättä, vaikka valelin tosi reilulla kädellä. Toisaalta ei kannata tehdä liian niukkaa satsia, sillä hyvä maku ja oikeaoppinen pinta tulee vain sinnikkäällä sivelyllä. Kun grilli on kuuma, liha sivellään huolella joka puolelta ja kiikutetaan ritilälle. Käytämme siis epäsuoraa grillausta, eli toinen poltin sammuksiin (tai yksi niistä, jos grillisi on naapuruston suurin ja siinä on yli kaksi poltinta). Kylki laitetaan sammutetun polttimen päälle ja loput väännetään kelin kylmyydestä riippuen puoliväliin tai hieman isommalle. Hiiligrillissä hehkuvat hiilet kasataan reunoille tai toiselle laidalle ja liha laitetaan ritilän sille osalle, jonka alla ei ole hiiliä. Kansi on epäsuorassa grillauksessa välttämätön (grillityypistä riippumatta) ja se kannattaa pitää kiinni aina kun lihaa ei sivellä.

Käännä kylki ja sivele sitä (reilusti!) kastikkeella 20 minuutin välein. Kylki kypsyy - jälleen kelistä ja grillistä riippuen - 1,5-2 tunnissa.

Kun tulkitset kyljen kypsäksi, anna sen levähtää pöydällä vielä hetki ja leikkaa sitten sopivankokoisia siivuja tai suupaloja. Tällä kertaa Pastanjauhajien kylki nautittiin salaatin ja HP:n BBQ-kastikkeen kera. Jos haluat säväyttää mahdollisia ruokavieraita, lämmitä BBQ-soosia vaikka mikrossa hieman, niin kokonaisuus säilyy kuumana pidempään. Kylki maistuu hyvältä esimerkiksi tuhdin punaviinin tai raikkaan oluen kanssa.


*) Nysväyskulmaus! Kuten aiemmin mainittu, tämä hiilistä tai kaasuliekistä uhkuvan säteilylämmön hienovaraisempi käyttötapa ei ole grillaamista vaan "barbecuing". Ja termi on siis barbecue eikä barbeque, kuten ignorantit, pilkunviilauksen ja pikkuasioihin takertumisen päälle ymmärtämättömät niin usein kirjoittavat. Q on virallisimman näkemäni selityksen mukaan uinut barbecue-sanaan usein käytetyn foneettisen lyhenteen bar-b-q (tai bbq) kautta. Lyhenteessä Q toimii, mutta itse sanaan sitä ei tule asetella. Siteeraan vielä Macin mainiota sanakirjaa barbeque-muodosta:"Its frequency does not quite justify it: in no other English word does que attain the status of a stand-alone, terminal syllable."

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Sinappiset kinkkukääröt

Minä olen hulluna kaikenlaisiin kääryleisiin. Lisäksi tutkin aina mielenkiinnolla kaikenlaisten sormin syötävien suupalojen reseptejä, mistä syystä ei olekaan ihme, että päädyin kokeilemaan viikonloppuna tätä Passionate Cook -nimisestä blogista löytynyttä ohjetta. Ideana on kääriä valmiiden wrap-lättyjen sisään kinkkua sekä sinapilla ja persiljalla höystettyä tuorejuustoa:
Sinappiset kinkkukääröt

100 g tuorejuustoa (esim. Philadelphiaa)
50 g mietoa sinappia (Turun mieto sinappi toimi ihan hyvin)
kourallinen hienonnettua persiljaa
ohuita savustettuja kinkkuviipaleita
4 suurta wrap-tortillaa

Sekoita tuorejuusto ja sinappi kunnolla keskenään, ja hämmennä sekaan vielä silputtu persilja. Levitä juustotahnaa wrap-kuorelle ja laita päälle kolme viipaletta kinkkua. Rullaa levy tiukaksi kääröksi elmukelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Leikkaa rullasta parin sentin mittaisia paloja ja asettele tarjolle.
Tuommoisen wrap-tortillan väliin voi kääriä käsittääkseni myös ohueksi viipaloitua graavilohta, mutta silloin kannattaa kehitellä lisätäytteeksi jotain vähemmän sinappista tahnaa. Näissä kinkkukääryleissä sinapin määrää ei kannata säikähtää - se sopii hyvin yhteen kinkun kanssa ja tuo kääryleisiin mukavasti makua.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Munakkaan mysteeri

Tämän kotikokin kompastuskivi on niinkin yksinkertainen juttu kuin munakas. Semmoista olisi mukava värkätä joskus sunnuntaisin kaikessa kiireettömyydessä pienperheemme aamiaiseksi, mutta kun en vaan osaa. Pyrkimyksenä olisi tehdä munakkaasta mukavan pehmeää, mutta sen sijaan lopputuloksesta tulee aina aivan liian ylikypsä ja kuiva.

Ikuisuuskysymys on, pitääkö munakasmassaa sekoittaa kunnolla vaiko vain vähän. Entä missä vaiheessa munakas käännetään vai pitääkö sitä välttämättä kääntää ollenkaan? Entä laitetaanko täytettä vaiko ei? Perheen miespuolinen asukas on tässäkin suhteessa hivenen osaavampi, mutta minulle munakkaan mysteeri ei ole valjennut vielä laisinkaan.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Mahdottoman mehevä savulohipiirakka

Siskoni tarjoili tätä lohipiirakkaa toissa syksynä mökkikekkereissään, ja minä olen siitä saakka haaveillut, josko saisin sitä vielä joskus syödäkseni uudemmankin kerran. Nyt sitten viimein hoksasin pyytää siihen ohjeen itsellenikin.

Jos jollakulla on ennakkoluuloja kalapiirakkaa kohtaan, niin niistä kannattaa luopua viimeistään nyt. Tämän piirakan mehevyyttä on nimittäin melkoisen vaikea vastustaa:
Savulohipiirakka

valmis piirakkapohja

300 g kylmäsavulohta
kaksi purjosipulia
tuoretta tilliä
1 dl juustoraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
2 dl kermaa
3 kananmunaa
paistamiseen öljyä
(sitruunapippuria)

Painele piirakkataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paloittele lohi. Halkaise ja pese purjot. Pilko ne ja pehmitä pannulla öljyssä. Kun purjot ovat hieman pehmenneet, lisää pannulle paloiteltu lohi ja silputtu tilli. Hauduta hetki ja lisää sitruunan mehu sekä halutessasi hieman sitruunapippuria. Kaada täyte taikinan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja kaada seos vuokaan. Ripota pinnalle juustoraastetta. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä muutamia minuutteja ennen tarjoilua.

perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Arki-illan tacot

Joskus arki-iltaisin sopivan aterian keksiminen (saati sitten valmistaminen) tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta. Silloin tulee yleensä turvauduttua hakumuonaan tai - jos viitseliäisyyttä on jäljellä edes hitusen - kaupasta löytyviin puolivalmisteisiin.

Muutama päivä takaperin turvauduin tämmöiseen valmiiseen Taco Dinner Kittiin. Paketista löytyi tacokuorten lisäksi maustepussi ynnä sopivaa punaista tacokastiketta. Niin ja tietenkin neuvoja siihen, mitä kaikkea muuta sapuskaa varten kannattaa hankkia.

Sitten vaan tacokuoret lämpiämään ja muita aineksia värkkäämään. Jauhelihan ruskistamisen ja maustamisen sekä kasvisten pilkkomisen jälkeen päästiinkin jo ruokailemaan. (Jos kohta tomaattisen jauhelihakastikkeen tekemiseen ei tuhraannu liiemmin aikaa muutenkaan.)

Viikonloppuna olisi tarkoitus ennättää värkätä ruokaa ihan ajan kanssa, joten jospa tämä eineskeittiö-tyyppinen ratkaisu olisi Pastanjauhannassa vain ohimenevä ilmiö.

torstaina, toukokuuta 25, 2006

Minne mennä syömään?

Mitä söin tänään -blogi on ennättänyt kunnioitettavaan yhden vuoden ikään. Blogia pitävä Ville askarteli juhlan kunniaksi to do -listauksen suomalaisista ravintoloista, joissa hän suunnittelee vierailevansa joskus lähitulevaisuudessa. Lisäksi hän haastoi muiden ruokablogien kirjoittajat (sekä kaikki muutkin halukkaat) askartelemaan omat vastaavanlaiset ravintolalistauksensa.

Me tietenkin tartumme kaikkiin mahdollisiin haasteisiin, ja tähän erityisen mielellämme, koska ravintolassa syömisiä on aina mukava suunnitella. Eli näihin paikkoihin menemme Suomessa syömään sopivan tilaisuuden sattuessa:
  • Ravintola Kissanviikset, Jyväskylä. Jos paikalla on noin mainio nimi, niin pakkohan siellä on joku kerta päästä käymään! Jyväskylässä on toinenkin hauskankuuloinen paikka nimeltään Pöllövaari, joka onnistui pääsemään taannoisessa suomalaisten ravintoloiden top50-äänestyksessä sijalle 20.
  • Kuurna, Helsinki. Tästä olen kuullut aina vain pelkkää hyvää. Innostunut tekemisen meininki näyttää kantavan pitkälle.
  • Chez Dominique, Helsinki. Jotta tietäisi, mistä siinä oikein hälistään.
  • Kabuki, Helsinki. Täällä olisimme käyneet edellisellä (yhteisellä) Helsingin-reissullamme, mutta paikka ei ällistykseksemme ollut lauantaisin auki.
  • Ravintola Pohjanhovi, Rovaniemi. Pohjois-Suomen maineikkain ruokapaikka on meikäläisillä vielä testaamatta.
  • Tukku tamperelaislukijoidemme suosittelemia italialaisia ruokapaikkoja. Myös Tampereen kuulua mustaamakkaraa voisi joskus maistella.
Lisäksi Mitä söin tänäässä listattiin ruokapaikkoja, joihin ei ole aikomusta mennä enää koskaan vaikkapa huonon hinta-laatusuhteen takia. Tämä onkin jo paljon vaikeampi kysymys. Olemme poistuneet monista ruokapaikoista vuosien mittaan joskus hyvinkin pettyneinä, mutta jossain vaiheessa pettymys aina laantuu ja ravintolalle on valmis antamaan vielä yhden mahdollisuuden. Oulussa varsinkin on niin vähän kivoja ravintoloita, että jos kovin monta niistä laittaa boikottilistalleen, niin kohta ei voi käydä oikein missään. Mutta jos nyt jotain mainitsisi niin:
  • Papà Giovanni, Helsinki. Tästä jäi muutama vuosi sitten ukkoskoneineen vähän korni vaikutelma. Tunnelmaltaan parempi italialaisravintola oli Helsingissä viime joulukuussa testaamamme Ravintola Gastone. Ruoka tosin oli ihan kelpoa tuolla Giovannissakin.
  • The Grill, Tampere. Puitteet ja palvelu olivat kunnossa, mutta ruoka jonkinasteinen pettymys. Myönnettäköön, että odotukset olivat suhteettoman korkealla, kun Weberkin kerran oli kuvioissa niin näyttävästi mukana.

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Kasvisnyytit grillissä

Grillaaminen on tiskaajan kannalta kätevä harrastus, koska siinä ei synny juuri koskaan ikävää kattilatiskiä. Valmistusastiana voi käyttää vaikkapa foliota, kuten näissä kasvisnyyteissä. Näissä nyt ei sikäli ole mitään ihmeellistä - idea lienee tuttu aika monelle, joka on joskus harrastanut grillaamista. Eli ajatuksena oli värkätä vaikkapa kalan lisäkkeeksi soveltuvia grillikasviksia.

Laitoin näihin esimerkkinyytteihin kuutioitua punasipulia, lohkottuja tomaatteja, kesäkurpitsaa, herkkusientä ja kenties jotain muutakin, jota en nyt muista. Muita mahdollisia paloiteltavia ovat ainakin kukkakaalin nuput, artisokka ja sen sellaiset.

Kasvisten pinnalle voi halutessaan ripotella yrttejä ja miksei suolaakin (tai vaikka yrttisuolaa, jos siltä tuntuu). Ja sitten se mehevyyden salaisuus eli sulatejuusto, josta vedellään nyyttien pinnalle ihan kunnonkokoisia klönttejä. Itsellä meni noihin kahteen vähän isompaan nyyttiin kokonainen paketillinen Olympiaa.

Kavisnyyttejä paistettiin ensin grillin täydellä höngällä ehkä semmoiset 20 minuuttia, minkä jälkeen niitä hauduteltiin pienemmällä lämmöllä sen verran, että yhteiskypsyttelyaikaa tuli siinä vajaan tunnin verran. Hieman mössöksihän nuo menivät, mutta toisaalta semmoinenkin nyytti on ikävä, jossa kasvikset ovat vielä kovia eikä juustokaan ole ehtinyt sulaa. Semmoisiakin olen tainnut joskus takavuosina vierailleni tarjoilla.

tiistaina, toukokuuta 23, 2006

Grillissä savustettu kala

Grillissä savustettu siika on meillä kenties kesäaikaan kaikkein yleisimmin harrastettu ruokalaji. Kala (josta kaupan täti on ottanut etukäteen suolet sun muut pois) ei vaadi mausteekseen kuin reilusti suolaa, minkä jälkeen sen kannattaa antaa maustua jonkin aikaa jääkaapissa. Tilliäkin voi toki laittaa kalan sisuksiin, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa kalatiskiltä mukaan tarttuneet siiat olivat sen verran pienehköjä, että niitä meni savustukseen kaksin kappalein.

Suolattu kala isketään savustuspussiin ja saman tien esilämmitettyyn kaasugrilliin. Ensimmäisen vartin ajan kalaa ajellaan täysillä suoralla tulella, jotta savu lähtee kunnolla irtoamaan, ja sitten savustellaan (kalan koosta riippuen) suurin piirtein puoli tuntia puolella teholla. Fileet kypsyvät nopeammin kuin kokonaiset kalat. Tarkempaa ohjeistusta eri kalalajeille ja -määrille löytyy savustuspussukoiden pakkauksesta.

Jos jollakulla on kokemusta semmoisesta laatikkomaisesta savustimesta, niin ottaisimme mielellämme vinkkejä vastaan. Onko semmoinen esimerkiksi vaikea pitää puhtaana? Kerran saimme yksien tuttaviemme luona kyseisessä laatikossa leppäpurun (ja sokerin) avulla savustettuja siikoja, ja se oli kyllä yksi elämäni maistuvimpia kalakokemuksia.

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Kinkkupastaa

Jos joku on kaipaillut jauhantapajaltamme uutta pastaohjetta, niin täältä pesee. Kyseessä on todella nopeatekoinen kinkkupasta, josta tulee parmesaanin ja kerman ansiosta hyvinkin maistuvaa syötävää.

Me skaalasimme ohjetta hieman alaspäin, koska kaupasta ostettava tuorepastapaketti oli kahdensadan gramman painoinen. Samoin kermaa tulee ostettua yleensä kahden desin purkeissa. Prosciuttoa saa oululaisista valintamyymälöistä hieman harvakseltaan, mutta keittokinkku ajaa tässä asiansa mainiosti:
Tagliatelle al prosciutto

tagliatellea
225 g paloiteltua prosciuttoa tai keittokinkkua
2,5 dl kermaa
100 g voita
hyppysellinen raastettua muskottipähkinää
100 g raastettua parmesaania
suolaa ja mustapippuria myllystä

Yhdistä kattilassa kinkku, kerma, voi, muskottipähkinä ja puolet parmesaaniraasteesta ja kuumenna sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla.
Keitä tagliatellet ja valuta ne. Kaada kinkkukastike niiden päälle ja ripottele pinnalle loput parmesaaniraasteesta.
Ohje on peräisin kirjasta nimeltään Italia. Herkuttelijan keittiö.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Juhlatunnelmia

Johan vaan osasi olla hieno viikonloppu. Euroviisujen voitto oli tämmöiselle pitkän linjan viisufanille niin loistava juttu, että kyllä sen vuoksi kannatti pilkkoa muutama porkkana.

Viikonloppuun sisältyi myös muunlaista juhlaa. Kävimme nimittäin perjantai-iltana kaksivuotissynttäreillä, jossa tarjoillut kakut ja kerrosleivät olivat hauskasti purjevenehenkisiä.

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Euroviisutarjottavaa

Kaikki alkaa olla valmista pastanjauhajien euroviisuiltaa varten. Valkosipulileipä on paistettu, dippivihannekset pilkottu ja soosit sekoitettu. Niin ja kuohuviini on tietenkin viilenemässä, joten juomapuolikin on aika lailla kunnossa. Jospa tässä tulisi vielä illan mittaan aihetta pieneen juhlaan.

Valkosipulileipä oli opiskeluaikoina ruokakekkereidemme vakiopurtavaa: Halkaistun ranskanleivän väliin sivellään voita ja puristetaan muutama valkosipulinkynsi. Kääritään folioon ja annetaan oleutua muutaman tunnin verran. Sitten paistetaan esim. kymmenisen minuuttia 225-asteisessa uunissa.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Ketsuppi ja omatekoiset ranskalaiset

Itse tehdyt ranskalaiset ovat olleet jo pitkään kokkauksellisten mielenkiintojemme kohteena. Kesäisiin grillijuhliin olisi kiva saada toisinaan satsi rapsakoita ranskanperunoita, vaikka sitten grillipihvin ja salaatin seuraksi. Rapeiden ranskalaisten tekeminen vaan on osoittautunut yllättävän vaikeaksi projektiksi ainakin tämmöisessä taloudessa, jossa ei ole erillistä friteerauslaitetta. Vaikka säädämme öljyn sapuskalämpömittarin kanssa juuri niihin asteisiin kuin ohjeessa käsketään, lopputuloksesta tulee silti vaivannäköön nähden aivan liian lötkö ja öljyinen.

Tällä kertaa onnistuimme hieman paremmin - tuotos oli nimittäin jossain määrin jopa rapea - mutta kehittelyn varaa on toki edelleen. Ohje on otettu Gas Grill Gourmet -nimisestä kirjasta:
Kotitekoiset ranskalaiset

4 isoa perunaa
litra kasvisöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä (maun mukaan)

1. Pese perunat huolellisesti kylmässä vedessä, mutta älä kuori. Viipaloi perunat terävällä veitsellä ranskalaisen muotoisiksi tikuiksi.
2. Kuumenna suuressa kattilassa öljy noin 150 celsiusasteeseen (=300° F). Lisää perunat öljyyn kolmessa erässä ja keitä kutakin erää noin 4-5 minuuttia. Varo, etteivät perunat tarraudu kattilassa toisiinsa. Tarkoitus ei ole vielä tässä vaiheessa ruskistaa perunoita vaan ainoastaan pehmentää niitä. Laita perunoiden pehmentyessä talouspaperia kerroksittain laakealle alustalle.
3. Kalasta perunat reikäkauhalla öljystä ja laita ne talouspaperin päälle valumaan. Näin valmistetut perunat pärjäävät jonkin aikaa huoneenlämmössäkin, mutta jos aikaa lopulliseen valmistukseen kuluu useampi tunti, laita perunat jääkaappiin odottamaan.
4. Kuumenna öljy uudelleen muutamaa minuuttia ennen tarjoiluaikaa. Tällä kertaa öljystä pitää saada kuumempaa, 190-asteista (=375° F). Jaa taas perunat kolmeen erään ja keitä kutakin erää öljyssä noin kolmen minuutin ajan. Vähempikin voi riittää - pääasia, että perunat saavat mukavasti väriä itseensä. Nosta perunat reikäkauhalla öljystä ja laita valumaan puhtaiden talouspapereiden päälle.
5. Laita ranskikset tarjoiluastiaan, ripottele päälle suolaa ja pippuria. Tarjoile heti.

Niin paljon kuin Heinzin ketsupista tykkäänkin, joskus on kuitenkin vaihtelun vuoksi hauska päästä hämmentelemään ketsuppikeitosta itsekin. Yleensä olen tehnyt ketsuppia tällä Ruokalan ohjeella, mutta nyt kokeilin tätä Fresh Approach Cooking -nimisestä blogista löytynyttä reseptiä:
Chiliketsuppi

2 rkl tomaattipyrettä
1 pieni salottisipuli, hienonnettuna
1 kuivattu chilipalko
1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl ruskeaa sokeria
1 tl siiderietikkaa
1 tölkki tomaattimurskaa
1 kypsä tomaatti, kuutioituna

Jauha chili ja korianterinsiemenet morttelissa. Kuumenna kasarissa öljy ja lisää silputtu salotti sekä mausteet. Kuullota jonkin aikaa. Lisää loput aineet, hämmentele ja alenna lämpöä. Hauduttele, maista ja lisää tarvittaessa vielä mausteita.

torstaina, toukokuuta 18, 2006

Lämmikettä takatalveen

Tämä viikko on ollut täällä Perämeren rannalla ainakin ajankohtaan nähden aivan mahdottoman kylmä. Varsinkin tiistaina mittari huiteli päivälläkin vain hädin tuskin pakkasasteiden yläpuolella. Kun säätilaan yhdisti vielä navakan tuulen, niin palelemiseen kyllästynyt meikäläinen alkoi toden teolla kaipailla lautaselleen jotain kunnolla lämmittävää sapuskaa.

Toukokuisen takatalvitunnelman lämmikkeeksi kelpasi hyvin tämä meals in minutes -kirjasta löytyvä tomaattiruoka, joka oli kertakaikkisen hyvä keino tehdä selvää taannoisesta guacamole-kokkailusta tähteeksi jääneistä maissilastuista:
Acapulco-kana

1 rkl kasvisöljyä
kuutioitua broileria (me kuutioimme tähän kolme ranskankerma-marinadissa uinutta rintafileetä)
1 viipaloitu sipuli
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
1-2 tl chiliä (+ vähän enemmän koristeluun)
400 g tölkki tomaattimurskaa
1,75 dl kanalientä (kuutiosta tai fondista)
400 g tölkki valutettuja kidneypapuja
1/2 tl kuivattua oreganoa
100 g tortillasipsejä
suolaa ja pippuria
ranskankermaa ja persiljaa (viimeistelyyn)
keitettyä riisiä (kaveriksi)

Kuumenna pannulla öljy, lisää kanakuutiot, sipulit & valkosipulit ja paistele noin viisi minuuttia niin, että kana saa hieman väriä. Lisää chili (tulisuutta voi luonnollisesti säätää chilin määrällä) ja hämmentele puolisen minuuttia. Lisää tomaattimurska, kanaliemi, pavut ja oregano. Mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta, peitä kannella ja hauduttele noin 20 minuuttia, kunnes kana kypsyy.

Annostele kastiketta tarjoiluastiaan ja ripottele päälle tortillasipsejä. Lusikoi pinnalle ranskankermaa ja koristele persiljalla sekä chilillä. Tarjoile riisin kera.
Pavut olivat jotenkin nyt tavallista enemmän maullaan, ja kun ne yhdisti kanaan, tomaattimurskaan sun muihin aineksiin, niin lopputuloksesta tuli tietenkin minun makuuni hyvinkin maistuva. Ranskankerma toi ruokaan mukavasti raikkautta, joten sitäkin kannattaa ilman muuta lisätä annoksen päälle ainakin jonkinlainen nokare. Riisiä tähän ei olisi mielestäni välttämättä tarvinnut ollenkaan, mutta tulipa sitäkin kuitenkin keitettyä, kun ohjeessa niin sanottiin.

keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Keittoa linsseistä ja kesäkurpitsasta

Minä olen tässä kevään mittaan kehitellyt pienimuotoisen viehtymyksen linsseihin. Talossamme majaileva mieshenkilö ei ole aiheesta aivan yhtä innoissaan, mistä syystä olen katsonut parhaaksi tuhrata linssien kanssa lähinnä silloin, kun herra on syystä tai toisesta pois kotoa.

Punaiset linssit ovat olleet pitkään hakusessa, mutta nyt niitä viimein löysin ja pääsin testaamaan tätä Emman kommenttilaatikkoomme naputtelemaa linssikeitto-ohjetta. Kaipa tämä olisi toiminut vihreilläkin linsseillä, mutta jotenkin tuntui, että kesäkurpitsa vaatii vastapainokseen hieman punaista väriä.
Linssikeitto

1,5 dl punaisia linssejä
2 kesäkurpitsaa
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
kasvisliemikuutio/-jauhetta/-fondia
kurkumaa
garam masalaa
mustapippuria
tilkka öljyä
n. 1 litra vettä
(suolaa, jos kuutioista ei irtoa tarpeeksi)

Kuutioi kesäkurpitsat, pilko sipuli ja valkosipuli. Paistele hetki kasviksia ja linssejä öljytilkassa, lisää sitten vettä. Jottei keitosta tule liian vetistä, voit laittaa ensin vaikkapa n. 7 dl vettä ja lisätä sitten, kun linssit kypsyvät ja keitto sakenee.
Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio (tai vastaavasti -jauhetta) sekä mausteet. Kukaan ei estä lisäämästä myös esim. chiliä ja/tai currya, jos mieli tekee ja kaapista löytyy.
Keittele 20-30 minuuttia niin, että linssit alkavat hieman soseutua ja kesäkurpitsat ovat kypsiä. (Tässä vaiheessa huomaa, jos kuutiokoko oli liian suuri. Asialle on myöhäistä tehdä mitään, joten jatka vain keittämistä, kunnet kurpitsat pehmenevät. Seuraavalla kerralla tiedät paremmin.) Lisää vettä, jos on tarvis. Maistele ja säädä mausteet kohdalleen.
En tiedä, jätinkö kesäkurpitsat liian isoiksi, mutta ihan hyvin ne tuossa ajassa ehtivät kypsyä. Linssit ainakin muussautuivat ehkä hieman liikaakin (olen edelleen aika huono päivystämään päntiönään lieden ääressä). Uskalsin maustaa keittoa kerrankin ihan reilusti (valkosipulia unohtamatta), ja hyvältä se kyllä maistuikin. Kun sapuska oli vielä kaupan päälle melkoisen terveellistäkin, niin tästä ei kasviskeitto juuri parane.

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Kinkkutäytteinen voileipäkakku

Voileipäkakku on syystä tai toisesta muodostunut suomalaisen juhlapöydän suursuosikiksi ja vetonaulaksi, joka tahtoo viedä monissa kahvikekkereissä huomion makeiltakin leipomuksilta. Minusta ei oikein ole täytekakkuleipuriksi (voin vain tyytyä ihastelemaan muiden taidonnäytteitä), mutta voileipäkakku luonnistuu jotenkuten minultakin. Kuvissa esiintyvän yksilön nykersin kasaan äitienpäivänä.

Kaupassa on näkynyt viime viikkoina pitkittäin viipaloituja valmiita voileipäkakkuleipiä, mutta kun itse menin semmoista ostamaan, niin niitä ei tietenkään ollut leipähyllyssä ensimmäistäkään. Kaupan leipävalikoimat olivat muutenkin harmillisen niukanlaiset. Päädyin sitten ostamaan paahtoleipämäiseksi siivutettua täysjyväleipää. Ajattelin, että se pysyy vehnäleipää paremmin ryhdikkäänä. Leivän lisäksi kakkuun tarvitaan:

2 purkkia kermaviiliä
keittokinkkua
juustoraastetta
sinappia
paprikajauhetta
tavallista sulatejuustoa
omenamehua
koristeeksi esim. samaista kinkkua, persiljaa, minitomaatteja, viinirypäleitä, persikoita, kurkkua tai mitä ikinä mieleen juolahtaa

Tee ensin täytteet: Sekoita kulhossa keskenään hienonnettu keittokinkku (ehkä puoli paketillista), kermaviili ja jonkinnäköinen luraus sinappia. Toisessa kulhossa puolestaan sekoitetaan toinen kermaviili, juustoraaste sekä jonkinlainen tupsaus paprikajauhetta. Kasaa leivistä ensimmäinen kerros (kuvan kakussa on kolme leipäviipaleita jonossa) ja kostuta ne sen jälkeen omenamehulla. Laita päälle puolet kinkkutahnasta ja levitä uusi kerros leipiä päälle. Kostuta taas leivät mehulla ja päällystä ne juustotahnalla (tai puolella siitä). Toista sama uudelleen siten, että lopputuloksessa on kaksi kinkku- ja kaksi juustokerrosta. Pane päälle vielä leipäviipaleet, minkä jälkeen päästään kuorruttamaan ja koristelemaan.

Sekoita sulatejuuston joukkoon sähkövatkaimella lorauksittain omenamehua siten, että saat sopivan notkean täytteen. Varo, ettei kuorrutteesta tule liian lirua, jotta saat levitettyä sen kätevästi kakun päälle ja reunoille. Kakun kuorruttamisen jälkeen on koristelun vuoro: persiljan ystävät voivat silputa sitä reilun tukon kakun reunoille, ja miksei päällekin. Nuo kukkamaiseksi leikellyt tomaatit ovat myös ihan veikeitä koristeita, mutta muita koristeluideoita ei tietolaaristamme oikein löydykään.

Minulla oli tuommoinen kinkkukakku aikanaan omissa ylppärijuhlissani, tosin huomattavasti suurempana ja mestarileipuri-siskoni tekemänä. Lisäksi oli vastaavalla idealla tehty kalakakku, jossa täytteeseen oli pantu kinkun sijasta mahdollisesti tölkkitonnikalaa ja koristeiksi niin ikään jotain mereneläviä ja mahdollisesti myös tilliä (ei voi muistaa tarkasti, kun aikaa on kulunut siitä päivästä jo melkoisesti). Sittemmin olen väsännyt kinkkutäytteistä kakkua vuosien mittaan moneen otteeseen - on se vaan niin juustoista ja maistuvaa.

maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Kermatomaattibroileri

Jos grillattua kanaa jää tähteeksi vähänkään enemmän, siitä voi muhitella uunissa vaikkapa maukasta kermatomaattibroileria. Mikäli kanan grillaaminen ei huvita tai siihen ei ole mahdollisuuksia, monista marketeista voi ostaa myös valmiiksi grillattua kanaa.

Minulla on tapana tuplata ruokiin tulevien tomaattisäilykkeiden määrä, mistä syystä saan tähänkin sapuskaan uppoamaan kaksi purkillista tomaattipyrettä ohjeessa olevan yhden sijaan. Tätä tavataan tarjoilla meillä yleensä riisin kanssa:
Kermatomaattibroileri

1 broileri (kypsä, paloiteltu)
2 dl kermaa
70 g tomaattipyrettä
juustoraastetta

Paloittele broileri voideltuun pataan. Sekoita kerma ja tomaattipyre keskenään ja lisää seos tomaatin päälle. Raasta pinnalle juustoa. Paistetaan uunissa puolesta tunnista tuntiin, esim. ensin jonkin aikaa 225°:lla ja sitten puoli tuntia 150-asteisessa uunissa.
Itse tein ruokalajin tällä kertaa vähän hätäisesti, kun piti saada edellisen päivän broiskunjämistä kiireesti jotain pätevää mahantäytettä. Tämmöistä siitä nyt sitten tuli:

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Kaljatölkkikanan toinen tuleminen

Kesä ehti tosiaankin näyttää päätään jo sen verran, että tämän kevään ensimmäinen kaljap*rsekana sai nauttia grillimme lämpöisistä löylyistä. Jos pihalta tahi parvekkeelta löytyy kannellinen grilli ja taloudesta joku kanasta pitävä, suosittelemme varauksetta tätä veikeää reseptiä. Vähärasvainen kananliha kuivuu grillissä helposti kinttanaksi, mutta näin valmistettuna linnun sisällä hyrräävät juomahöyryt pitävät lihan mehukkaana loppuun asti.

Resepti on helppo ja vähätöinen. Viime syksyn postauksessa on yksityiskohtaisehkoa ohjeistusta, joten listaan tähän vain kertauksenomaisesti keskeiset pointit:

1. (Sulata,) pese ja kuivaa broileri, mausta kuten haluat.
2. Juo 1/3 litran tölkki puolilleen, irrota kansi tölkinavaajalla, öljyä tölkin ulkopuoli ja hivauta kanan haitariin.
3. Kana grillataan epäsuoralla lämmöllä. Kaasugrillissä siis yksi polttimista pois päältä ja kana nimenomaan tämän suljetun polttimen yläpuolelle. Hiiligrillissä kuumat hiilet tökitään laidoille (ja kana keskelle) tai toiselle reunalle (ja kana sille toiselle). Kansi on välttämätön. Muuten ei näin iso eväs kypsy tasaisesti.
4. Tästä eteenpäin grilli tekee työn. Nauti sillä aikaa keväästä.

Valmiin kanan voi käyttää miten lystää. Tällä kertaa leikkasimme sen suupaloiksi ja tarjoilimme HP:n Fruity-kastikkeen, tomaattien ja salaatin kera. Jacob's Creek Shiraz Cabernet oli viiniksi oiva valinta. Grillailuhenkisten aussien viinit tuntuvat jotenkin passaavan ulkoruokinnan henkeen. Jos kanan maustaa hyvin miedosti ja tarjoilee neutraalien lisäkkeiden kanssa, raikas valkoviinikin toimii kesäpäivänä hyvin. Tuhdimpi konfiguraatio hyötyy täyteläisestä punaviinistä.

lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Guacamole grillatuista kasviksista

Edellisen viikonlopun aurinkoinen sää on vaihtunut Oulussa sateen tihruiseen kevätpäivään. Onneksi grillissämme on kansi, mistä syystä voimme häärätä sen ääressä, vaikka vähän satelisikin. Weberin reseptikirjasta löytyi alkupalaksi sopiva guacamole-henkinen dippisoosi, jota kelpaa nautiskella nachojen kanssa:

Tämän guacamolen ainekset ovat:
1 keskikokoinen sipuli, leikkaa paksuhkoiksi viipaleiksi
1 jalapeno, poista siemenet
purjoa
extra-neitsytoliiviöljyä

2 avokadoa, kuori, poista kivet ja pilko karkeaksi
kupillinen hienoksi pilkottuja kypsiä tomaatteja
3 rkl hienoksi pilkottua korianteria
1 rkl tuoretta limemehua
1/2 tl suolaa
1/4 tl murskattua valkosipulia

Lisäksi tarvitset:
nachoja

Tee guacamole näin: Sipaise oliivioljyä kauttaaltaan sipuliviipaleisiin, jalapenoon ja purjoon. Grillaa suoralla keskilämmöllä (=kaasugrillissä kaikki polttimet / säädöt puoliväliin) siten, että saat kasviksiin kunnon grilliviirut ja että ne hieman pehmenevät. Käännä kerran grillauksen aikana. Sipulisiivuja grillataan 10-12, jalapenoja 4-6 ja purjoa 3-4 minuuttia.
Pilko grillatut kasvikset hienoksi ja aseta keskikokoiseen kulhoon. Lisää loput guacamole-ainekset ja sekoita hyvin. Tarjoile huoneenlämpöisenä nachojen kanssa.

Jos haluaa muuten järkätä texmex-henkiset grillijuhlat, niin guacamoleja ja salsoja voi tunkea halutessaan myös hampurilaisten väliin. Voisi itsekin harkita, mutta ehkä sitten joskus kun on vähän enemmän kesä.

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Jälkiruokaa grillistä

Viime viikonlopun kesäinen sää houkutteli meikäläiset grillaamaan ihan urakalla. Kaikkein mieliinpainuvin grillin kautta kulkenut artikkeli oli rommimarinoitu ananas, joka oli jälleen kerran ihan käsittämättömän hyvää. Loistoesimerkki ananaksen ja rommin välisestä makoisasta yhteenliittymästä.

Ananakseen saa oheista ohjetta noudatellen ihanan karamellisoituneen pinnan (kunhan sivelee marinadia ananaksiin grillauksen aikana tarpeeksi monta kertaa) ja keittiöön liemen keittelyn myötä tosissaan kivan tuoksun. Ylemmässä kuvassa liemessä hengaavat tähtianis sekä vanilja- ja kanelitanko.

Neilikkaa löytyi kaapeistamme ainoastaan jauhetussa muodossa, jota sitten ripottelin toiveikkaana liemen sekaan. Tähtianiksia ostimme ihan varta vasten (jospa niille löytyisi vastaisuudessa muutakin käyttöä) - niitä muuten löytyi kaupan maustehyllystä eikä hedelmäosastolta, kuten alun perin kuvittelin.
Rommimarinoitua ananasta (4 annosta)

1 ananas
4 dl sokeria
8 dl vettä
4 kpl neilikkaa
1 kpl vaniljatanko
1 kpl kanelitanko
2 kpl tähtianista
2 dl tummaa rommia

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Kuori ananas, nosta kattilaan ja kypsennä liemessä kunnes se alkaa hieman pehmentyä. Nosta ananas pois ja anna liemen hiljalleen poreilla siirappimaiseksi. Grillaa ananas pinnaltaan ruskeaksi ja valele sitä marinadilla grillauksen aikana. Voit myös sipaista ananaksen pintaa voisulalla juuri ennen grillaamista. Tarjoile vaniljajäätelön kera. Sopii kiinteille grillattaville hedelmille.
Ohje on peräisin Ruokalan reseptiarkistosta.

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Saunaillan piirakka

Tämmöinen piirakka tällä kertaa. Kyseessä on jälleen kerran nostalgiaruoka, jota värkkäsin jo joskus teininä ja sen kunniaksi vielä edelleenkin silloin tällöin, jos kohta harvakseltaan. Ja mikäs siinä toisaalta - ihan hyvin tämä näyttää maistuvan ihmisille edelleen. Herkkusieniksi käyvät mainiosti myös purkkiherkkusienet, joita itse tässä perinteisesti harrastan. Mahtoikohan silloin vajaat parikymmentä vuotta sitten tuoreherkkusieniä pohjoissuomalaisista valintamyymälöistä pahemmin saadakaan?

Saunaillan piirakka

Pohja:
100 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1/4 tl suolaa

Täyte:
250 g juustobalkania
1 purjo
1 rasia herkkusieniä (200 g)
2 dl kermaviiliä
2 munaa
2 dl juustoraastetta
1 tl basilikaa tai oreganoa
1/4 tl sitruunapippuria

Nypi rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina laakean vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 200° noin 10 minuuttia.
Kuutioi makkara ja hienonna halkaistu & huuhdottu purjo ja viipaloi sienet. Kiehauta pannulla makkarat ja niistä irronneesta rasvassa sienet ja sipulit. Mausta seos.
Levitä puolikypsälle pohjalle makkara-sieniseos. Vatkaa munien rakenne rikki, sekoita joukkoon kermaviili ja juustoraaste. Kaada täytteen päälle. Paista vielä noin puoli tuntia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut kauniin värin.
Pinta meinasi kärvähtää tällä kertaa kamalan varhaisessa vaiheessa. Lieneekö johtunut siitä, että kermaviili oli jotain ihme kevytversiota. Tai sitten vuoka oli väärässä kohti uunia.

(Ohje lienee peräisin jostain muinaisesta Pirkka-lehdestä.)

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

50 000 kävijää!

Pastanjauhannassa on eletty jännittäviä aikoja: sivulaskurissamme paukahti hetki sitten 50.000 vierailijan raja (sivulatauksissa ylitettiin satatonnia jo tässä jokin aikaa sitten). Kiitokset vaan kaikille teille, jotka olette jaksaneet kilkutella lukemia laskuriimme! Rajapyykin yli käytiin lokin mukaan Porista käsin Firefoxilla, klo 23.25. Onnittelut ja kiitos myös Poriin siis! :)

Osallistumme tapauksen kunniaksi meemiin, johon Hellapoliisin Lintu75 meidät ystävällisesti haastoi. Eli kyse on nelosista, joihin tuotimme kahden hengen jauhantatiimimme voimin yhteiset vastaukset:

Neljä työtä, joita olemme elämiemme aikana tehneet:
1. tutkija
2. siivooja
3. kouluttaja
4. geenimanipuloija

Neljä paikkaa, joissa olemme asuneet:
1. maalla omakotitalossa
2. kerrostalossa ankeassa betonilähiössä
3. Oulun keskustassa
4. vanhassa puutalossa jossain päin Oulua

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkäämme katsella:
1. Liemessä
2. Jamien keittiössä
3. Lost
4. Teho-osasto

Neljä paikkaa, joissa olemme (viimeksi) olleet lomalla:
1. Englanti
2. Kuusamo
3. Helsinki
4. Saksa & Belgia

Neljä internet-sivua, joilla käymme päivittäin:
1. google.com
2. blogger.com
3. hs.fi/viivijawagner
4. ruokala.tv

Neljä lempiruokaamme:
1. pasta, tietenkin!
2. grillatut tai paistetut liharuoat - sellaiset, joissa on pinnassa karsinogeenejä
3. sushi sun muut japanilaiset
4. omatekemä pizza

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisimme juuri nyt:
1. Jossain mukavassa suurkaupungissa
2. jossain mukavassa kahvilassa tai
3. jossain mukavassa ravintolassa.
4. (täällä kotonakin on kyllä ihan hyvä)

Haastamme mukaan kaikki innokkaat ruokaharrastajat, jotka eivät ole vielä meemiin osallistuneet.

(Kuvassa taannoin uusintakokkauksen saanut Bronx Chicken Dice Pasta.)

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Tonnikalapastaa uudella tavalla

Pastaa pitkästä aikaa. Jos tykkää, että ruuassa on kunnolla makua, kannattaa ilman muuta testata tätä. Harvaan yksittäiseen ruokalajiin tulee nimittäin näin paljon anjovista, kapriksia, oliiveja ynnä chiliä. Tuoreella tonnikalalla tästä saa hyvinkin juhlallista syötävää, mutta hyvin tämä maistui ainakin meille tölkkitonnikalankin kanssa. Resepti on peräisin Jamie's Dinners -kirjasta:

Pasta putana

kourallinen tuoretta basilikaa
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
yhden sitruunan kuori ja mehu
extra-neitsytoliiviöljyä
2 x 225 g tonnikalapihvit suupaloiksi pilkottuna tai 2 purkkia hyvälaatuista purkkitonnikalaa öljyssä (valutettuna)
400 g penneä tai spagettia
8 anjovisfileetä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja hienonnettuna
2 kourallista kapriksia
kourallinen mustia oliiveja, poista kivet ja hienonna karkeaksi
1-3 kuivattua chiliä tai yksi tuore, poista siemenet ja viipaloi ohueksi
2 kourallista kypsiä tomaatteja, hienoksi paloiteltuna
loraus valkoviiniä (jos siltä tuntuu)
kourallinen hienonnettua persiljaa

Hienonna basilika morttelissa suolan ja pippurin kanssa, niin että se hieman mehustuu. Lisää sitruunan kuori & mehu ja pari kunnon lurausta oliiviöljyä. Laita tonnikala liemeen marinoitumaan.

Laita pasta kiehumaan runsaaseen veteen pakkauksen ohjeen mukaan. Aloita samaan aikaan kastikkeen teko: Kaada 3-4 kunnon lorausta oliiviöljyä isolle paistinpannulle ja pane pannu tulelle. Kun pannu alkaa kuumeta, lisää anjovisfileet ja anna niiden paistua ja sulaa. Lisää valkosipuli, kaprikset, oliivit ja chili ja hämmentele muutaman minuutin ajan. Jos käytät tuoretta tonnikalaa, lisää se pannulle tässä vaiheessa marinadeineen ja ota siihen paistopinta molemmin puolin. Lisää tämän jälkeen tomaatit ja halutessasi hieman viiniä. Jos käytät tölkkitonnikalaa, lisää se pannulle samaan aikaan tomaattien kanssa.

Anna kiehahtaa ja hauduttele sitten viiden minuutin verran välillä hämmennellen. Samalla voi tökkiä tonnikalaa hieman pienemmeksi palasiksi. Varo kypsentämästä tonnikalaa liikaa, jotta se pysyy mehukkaana. Maistele ja lisää halutessasi suolaa ja pippuria. Pastan pitäisi olla pikkuhiljaa valmista, joten valuta se nyt lävikössä. Yhdistä kuuma pasta kuumaan kastikkeeseen, lisää persilja ja sekoita hyvin.

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Haarukkakatsaus

Pastanjauhajien ruokapöydässä ei ole koskaan kiinnitetty pahemmin huomiota kattaukseen. Astioita on kertynyt vuosien mittaan pääasiassa lahjapaketeista, mistä syystä meiltä löytyy useampaakin astiasarjaa kahden lautasen verran. Kätevää siinä mielessä, että kahdestaanhan täällä kuitenkin enimmäkseen ruokaillaan.

Kävimme pari viikkoa sitten syömässä Jyväskylän tsekkiläisessä ravintolassa Praguessa, missä hurahdin saman tien pöytään katettuihin aterimiin. Ne tuntuivat myös käsissä harvinaisen hyvältä - kolmipiikkinen haarukka ja veitsi olivat hieman tavallista painavampia, jolloin niihin tuli kiinnitettyä huomiota ihan eri tavalla kuin ruokailuvälineisiin yleensä (tavallisesti huomioin lähinnä lautasen värin ja viinilasin käyttökelpoisuuden).

Oulussa kävin sitten nuuskimassa keittiötarvikekaupoissa ja päädyin siihen, että aterimien täytyi olla Iittalan Mangot. Onneksi sattuivat olemaan tarjouksessa - en olisi nimittäin millään voinut vastustaa kiusausta. Eli nyt olemme viime päivinä sitten haarukoineet sapuskoitamme moisilla vehkeillä.

Iittalan sivuilta löytyvien tietojen mukaan Nanny Still sai näihin ruokailuvälineisiin inspiraation nähtyään 1970-luvulla Intissa mangohedelmän. Tämä aterinsetti on jälleen kerran hyvänä osoituksena siitä, kuinka hienoja juttuja 1970-luvulla onkaan pantu alulle.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Kesäpäivän kuvia

Me emme pahemmin piittaa koristekukkasista, joten mitä ikinä pihallemme istutammekaan, se päätyy yleensä sitten jossain vaiheessa myös ruokapöytään. Eli toisin sanoen olemme viimeisen päälle hyötykasvihenkistä porukkaa. Suurin osa kasveistamme kasvaa ruukuissa, mutta muun muassa nämä olemme istuttaneet pihallemme itse:

Karviainen on Pippurimyllyn suosikkimarja. Lehdet ovat ilmestyneet pieneen pusikkoomme varsin lyhyessä ajassa.

Minä puolestani odotan innolla tuoreita vadelmia. Tässä siihen lehtisilmu.

Alla oleva maamuna on käsittääkseni kasvuaan aloitteleva raparperi, jota voisi opetella käyttämään ruuanlaitossa paljon monipuolisemminkin. Yleensä sitä käytetään Suomessa kai lähinnä kiisseliin ja piirakkaan, mutta keittokirjoja tutkailtuani olen ollut havaitsevinani, että raparperi sopii hyvin yhteen vaikkapa possun kera.

Jos jotakuta kiinnostaa katsella enemmänkin kuvia Oulusta (ja ketäpä ei), kannattaa muistaa tuoreet oululaiset kuvablogit Oulu Daily Photo sekä Ajankuvia Oulusta.

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Vihreää parsaa ja parmesaania

Kolmen viime viikkoina kokeillun parsaruokalajin jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että vihreä parsa on ehkä sittenkin oma suosikkini. Se näyttää herkullisemmalta, minkä lisäksi sen työstäminen on huomattavasti vaivattomampaa. Vihreää parsaa ei tarvitse välttämättä edes kuoria, etenkin jos sattuu saamaan käsiinsä tarpeeksi tuoreita yksilöitä. Puiset kannat sentään katkotaan näistäkin, mutta sen jälkeen päästäänkin jo itse asiaan.

Tällä kertaa pastanjauhajien kotikeittiössä kokeiltiin Anne's Food -blogin inspiroimina paahdettua parsaa sitruunan kera. Tähän ruokalajiin tarvitaan:

puntti vihreää parsaa
loraus oliiviöljyä
hyppysellinen merisuolaa
puolikkaan sitruunan mehu
pieni kourallinen vastaraastettua parmesaania

Uuni kuumennetaan 200 asteeseen. Parsat sommitellaan uunivuokaan, jonka pitää olla tarpeeksi suuri, jotta parsat mahtuvat nätisti yhteen kerrokseen. Ylimääräistä tilaakaan ei toisaalta saisi liiemmin jäädä. Päälle roiskutellaan oliiviöljyä ja merisuolaa, minkä jälkeen parsoja paahdetaan uunissa suunnilleen vartin verran. Tasaisemman paahtojäljen takaamiseksi pannua voi jossain välissä hieman heilutella. Sitten vaan otetaan parsat pannusta lautaselle ja puristellaan sitruunasta niiden päälle mehua. Parmesaani ripotellaan vielä päällimmäiseksi, ja sitten vaan syömään.

Ruoka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin maistuva, että tätä kyllä kannattaa kokeilla muidenkin. Ohjekin on niin helppo, että tämän pitäisi onnistua hieman pienemmälläkin keittiökokemuksella. Itse tosin hieman mokailimme, mikä tuntuu aika hämmästyttävältä näin yksinkertaisessa ruokalajissa. Kyseessä lienevät olleet ne iänikuiset pariskunnan keskinäiset kommunikaatio-ongelmat. Meistä kumpikaan ei lukenut ohjetta kovin huolellisesti vaan luotimme siihen, että kyllä tämä homma on sillä toisella osapuolella ilman muuta hallussa. Seurauksena tästä oli liiallinen juuston määrä, mikä nyt ei sinänsä tietenkään maailmaa kaada. Minä raastoin ohjetta lukematta juustoa aikamoisen läjän, ja Pippurimylly niin ikään ohjetta lukematta lastasi koko määrän parsojen päälle. Eipä loppunut ainakaan kesken.




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails